Jyuäskylän Ylioppilaslehti 11/2004 ffl
Miesten murre säilyy naisia sitkeämmin
TEKSTI: PIRITTA PESONEN
PIIRROS: HANS-PETER WECKMAN
"MURRE ON ihmisen läheisin äi- J
dinkieli", murteita tutkinut professori (I Aila Mielikäinen Jyväskylän yliopis- ™ tosta sanoo.
Nykyään murteet ovat nousseet jopa muoti-ilmiöksi. Nokkelat lehtimyyjät ovat huomanneet murteiden tehon pu-helinmyynnissä, ja murrekirjallisuus on lisääntynyt. Opuksia Aku Ankasta Aapi-seen ja Raamattuun on käännetty eri kotiseutukielille.
"1960-luvulla murteet eivät olleet ol-lenkaan muotia, vaan se tausta piti häi-vyttää. Mutta 80-luvulta lähtien ne ovat tulleet muotiin. Nyt murteellisuuttaan ei tarvitse hävetä", Mielikäinen kertoo.
Eri sosiaali- ja yhteiskuntaryhmien välillä ei ole huomattu selviä eroja murteiden puhumisessa. Sen sijaan miehet säilyttävät hanakammin kotiseutunsa puheessaan kuin naiset.
"Naiset hyväksyvät helpommin yleis-kielen piirteitä. Miesten mielestä murteet voivat kuulostaa rennommalta ja miehekkäämmältä tavalta puhua."
MURTEIDEN HELINÄÄ kuulee nykypäivänä yhä vähemmän. Mielikäi-sen mukaan niiden häviäminen on yh-teiskunnallisten muutosten tulosta. Eri murrealueilta kaupunkeihin muuttanei-
Mimulla
ON .SM-ST/s!
äänne-  ja   muotopnrteitä Murre sisältää oman alu-
den ihmis-ten   kieli   sekoittuu kohti neutraalia yleiskieltä, kun ihmiset irtaan-tuvat synnyin-seutujensa   so-siaalisesta vaiku-tuspiiristä.
Suomessa myös koulutus tasoittaa puhetta. Mitä kor-keampi koulutus, sita lähemmäksi sivis-tyneemmältä kuulosta vaa kirjakieltä ihmisen muuttuu.
Mielikäinen sanoo, että uutta munetta ei voi opetella kuin jotain vierasta kieltä.
"Vaikka osaisi teoriassa kuin-ka hyvin itselle vierasta murretta, sitä ei pysty tuottamaan täysin ai-tona, koska se ei ole vain puheen
Murre on raka s äidinkieli
KAKSI POHJALAISTA, lappilainen, stadilai-nen ja karjalainen istuivat iltaa. Heiluiko mora, oltiinko humalassa vai ymmärsimmekö toisiam-me? Ainakaan yhtään hiljaista hetkeä ei ollut murteiden merkitystä miettiessä.
"Omaan murteeseen ei kiinnitä huomiota, en-nen kuin j oku puhuu eri tavalla kuin ite", rova-niemeläinen Jenni sanoo.
Kaikki ovat sitä mieltä, että oma murre kuulostaa parhaalta.
"Se on luonnollisimman kuuloista", Seinäjoelta kotoisin oleva Junni toteaa.
"Jos joku vaikka telkkarissa puhuu samalla tavalla kuin mie, nauran että onpa hassun kuulosta, puhunks mie tolleen", lappeenrantalainen Elisa on huomannut.
Murteen säilyminen puheessa riippuu ryhmän mielestä omasta halusta. Yksi haluaa pitää murteen avulla enemmän kiinni kotiseudustaan kuin toinen.
"Murteet tekevät kielestä rikkaampaa ja kun on kotiseuturakas, oma murre on kiva säilyttää", sei-näjokelainen Pauliina sanoo.
Murteen vaihtajiin porukka suhtautuu vähin-täänkin epäluuloisesti. Hyvääkin kaveria alkaa vierastaa, Jos tämä on mennyt vaihtamaan kotiseutunsa murteen uuteen muutettuaan muualle.
"Mä aina muistutan, että mun kanssa on pu-huttava samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten, kun Helsingissä nykyään asuvat kaverini tuloo kotio ja puhuu helsingin murteella", Pauliina na-pauttaa.
Virallisissa tilanteissa puhe muuttuu tässäkin porukassa usein yleiskieliseksi. Syy ei ole siinä, että häpeäisi omaa murretta, vaan lähinnä yrite-tään välttää epäselvyyksiä. Leveää pohjanmaan murretta puhuvaa myyjää kun ei eteläsuomalai-nen asiakas välttämättä ymmärrä.
"Toisaalta Jos puhuu kovasti murteella, joku
saattaa ajatella, että on oppimaton moukka. Ehkä haluan joissain tilanteissa osoittaa, että ölen sivis-tynyt ihminen ja en puhu murretta", Jenni miet-tii.
Pääkaupunkiseudulla suurin osa ihmisistä on muualta tulleita, ja helsinkiläistä Tanelia onkin naurattanut murrettaan piilottelevat työkaverit.
"Työtilanteissa on ollut hauska huomata, kun ihmiset yrittävät esittää sivistynyttä ja sitten kun ne rentoutuu, min puheessa alkaa lipsahdella vä-liin murresanoja."
Kahvilassa työskentelevä Elisa ei pidä kyntti-läänsä vakan alia.
"Vrime vükolla eräs asiakas kysyi, olenko vasta muuttanut paikkakunnalle, kun puhuin karjalan murretta. Mie vastasin, että neljäs vuosi Jyväsky-lässä on alkamassa", työpaikallaan Miu -lempinimen saanut Lappeenrannan tyttö nau-rahtaa.
Murteella puhuva ihminen herättää yleensä kuulijassaan positiivista vastakaikua, mutta jou-kossa on yksi poikkeus.
"Kaikki vihaa helsinkiläisiä. Se on ainoa murre, jossa joutuu hankaluuksiin, Jos menee jonnekin muualle", Taneli sanoo ja muistelee pelireissua pohjanmaalle.
"Me pöllöt mentiin illalla kioskille, jonka vie-ressä oli painijan patsas ja heti meitä haastettiin painimaan."
Junni ja Pauliina myhäilevät vieressä, että sei-näjokelaiset eivät kyllä tappele, vaan ne kaikki ympäryskuntalaiset.
"Loppujen lopuksi meillä vaan uhotahan, mutta harvemmin tapellahan."
Ryhmä naureskeleekin murteiden mukaná kulkeville stereotypioille ihmisistä.
"On rikkaus, että vaikka suomalaisia on nun vähän, meillä on silti näin paljon erilaisia murteita", Jenni tuumaa.