Digitaaliset ihmistieteet kirjallisuudentutkimuksessa
Viola Parente-Čapková
86
KATSAUKSET
igitaalisuudesta puhutaan kaikkialla, nykyáán myos kirjalli-■p*        suudentutkijoiden keskuudessa, kuten káy ilmi Hanna-Riikka
Roineen ja Laura Piipon toimittamasta Avaimen támán vuoden - teemanumerosta. Digitaalisuuteen liittyvát kásitteet ja ilmai-
sut kuuluvat monien kirjallisuudentutkijoiden sanastoon. Vai voiko todella puhua monista? Digitaalisten ihmistieteiden konferensseja hallitsevat useimmiten muut ihmistieteiden alat kuin kirjallisuudentutkimus. "Kulttuurišesti ja yhteiskunnallisesti ladattu" digitaalisuus-kásite (Suominen & Sivula 2016, 97) heráttáá edelleen epáilyksiá, vaikkei yksikáán kirjallisuu-dentutkija tule nykyáán toimeen ilman tietokonetta ja internettiá. Tutkijuus muuttuu koko ajan digitaalisemmaksi: vaikkei tutkisi digitaalisia aineistoja tai ilmioitá eiká káyttáisi digitaalisia menetelmiá, tapahtuu tutkimukseen liittyvá tiedonhaku, tutkimuksen kirjoittaminen ja esittáminen, sen julkaisuprosessi seká tutkijoiden vuorovaikutus enenevássá máárin digitalisaation avittamana, pandemian aikana entistá korostuneemmin. Tássá suhteessa tutkijuutta voi ajatella toimijuutena digitaalisen ympáristóllisyyden -kásitteen (environmenta-lity) avulla. Hanna-Riikka Roineen ja Laura Piipon (2021, 7) mukaan kásitteellá tarkoitetaan seká "ihmiskokemuksen uppoutuneisuutta digitaalisen tekno-logian tuottamiin ja muovaamiin ympáristóihin ettá támán uppoutuneisuu-den synnyttámiá laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka heijastuvat myos lukemisen ja kirjoittamisen sosiomateriaalisiin ja institutionaalisiin ulottuvuuksiin".
Digitaalisuuteen kytkeytyvá kirjallisuudentutkimus voidaan lukea laajem-min digitaalisiin ihmistieteisiin, jotka ovat "vielá muotoutuva tutkimusperinne, jossa korostuvat informaatio- ja kommunikaatioteknologiat" (Tolonen 2017, 11). Kirjallisuudentutkimuksessa digitaalisuus voidaankin ymmártáá monella tavalla: se voi olla seká kohde ettá keino, váline tai menetelmá. Digitaalisiin menetelmiin kuuluvat esimerkiksi laskennallisten menetelmien seká analy-sointi- ja visualisointimenetelmien káytto: aineistona ovat usein tietokantoihin kerátyt, digitoidut tai syntyjáán digitaaliset aineistot tai metadatan eri muo-dot.1 Digitaalisuus tutkimuksen kohteena voi tarkoittaa syntyjáán digitaalisen eli elektronisen, usein kokeellisen kirjallisuuden tutkimusta, digitaalisuuteen liittyvien esineiden, teknologioiden ja alustojen tutkimista seká "teknologian, kirjallisuuden ja ihmistoimijuuden yhteenkietoutuneisuutta digitaalisissa ympáristoissá" (Roine & Piippo 2021, 8). Se voi tarkoittaa myos metapohdintaa kirjallisuuden ja kirjallisuudentutkimuksen láhtókohdista (esim. Hayles 2008), digitaalisuuden vaikutuksesta kirjalli suuteen seká aiheeseen liittyviá epistemo-logisia ja eettisiá kysymyksiá.
Kirjallisuudentutkimukseen pátee Mikko Tolosen (2017, 11) digitaalisia ihmistieteitá koskeva nákemys, jonka mukaan kyseessá on humanistisen tutkimuksen muutos ja uudistuminen pikemminkin kuin uuden, digitaalisen tieteenalan syntyminen. Vaikka jotkut ovat puhuneet digitaalisen humanismin
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
87
yhteydessá uudesta tieteen paradigmasta (Elo 2006,12), toiset ovat láhestyneet tállaista nákemystá varovaisemmin (Tolonen 2016; Tolonen & Lahti 2018, 236).
Kirjallisuudentutkimuksen digitaalisuutta voidaan kartoittaa Roman Jakob-sonin tunnetun kommunikaatiotilanteen skeeman avulla, vaikka digitaaliset ympáristót samalla kutsuvat myos skeeman kyseenalaistamiseen. Skeeman kaikkia elementtejá ja niiden válisiá rajoja voidaan ajatella uudelleen: (kirjalli-sen) viestin láhettájáá eli tekijáá, itse viestiá eli kirjallista tekstiá, vastaanottajaa eli lukijaa (tai ehká paremminkin káyttájáá), kontaktia eli mediumia, koodia eli kieltá ja kontekstia. Tekstin ja kontekstin válistá rajaa seká tekstienválisyyttá tulee pohtia digitalisaation yhteydessá uudelleen, koska tekstin ja sitá ympá-róivien tekstien erottelua voi kyseenalaistaa uusin periaattein. Kati Launis (2018,17) on korostanut, ettá kenttáá on hallinnut kirjallisen viestin eli teoksen tutkiminen; viime aikoina ovat kuitenkin nousseet tekijyyden ja lukijuuden tutkimus seká erilaisten (nykyisten ja historiallisten) toimijuuksien ja kirjal-lisuusinstituutioiden seká kirjallisen vastaanoton tutkimus (Kuusela 2015; Parente-Čapková 2017; Launis et al. 2018;2 Roine & Piippo 2021, 17-21). Jotkut kulttuurintutkimuksellisesti ja sosiologisesti suuntautuneet tutkimukset ovat tarkastelleet kirjallisen elámán digitalisaatiota ja digitaalisuutta Pierre Bourdieun kirjallisen kentán teorian avulla kirjallisuuden levikin ja saavutetta-vuuden yhteydessá (esim. Sanz 2017). Inhimillisen ja ei-inhimillisen suhdetta, verkostoja ja toimijuuksia on tarkasteltu digitaalisen posthumanismin puit-teissa (esim. Hall 2016).
Digitaalinen káánne?
Kun puhutaan "digitaalisesta káánteestá" kirjallisuudentutkimuksesssa, on hyvá pohtia, miká on táysin uutta ja miká taas váhemmán uutta (ks. esim. Underwood 2017). Uusia ovat epáilemáttá nykyiset digitaaliset ympáristót sanan laajassa mielessá, kun taas moni nykykeskustelun elementti muistuttaa aikaisempia debatteja. Kuten Roine ja Piippo (2021,22) seká Tolonen korostavat, analogisen ja digitaalisen vastakkainasettelu ei ole enáá hedelmállistá. "Hyván digitaalisen humanismin tutkimuksen tunnistaa siitá, ettá se tietoisesti hái-vyttáá vanhanaikaista laadullinen/tilastollinen -erottelua merkityksettománá taka-alalle". (Tolonen 2017, 16.) Samaa voi sanoa hyvástá digitaalisesta kirjal-lisuudentutkimuksesta. Laskennallisuus heráttáá kuitenkin joissakin kirjalli-suudentutkijoissa edelleen negatiivisia tunteita. Laskennallisia menetelmiá on kirjallisuudentutkimuksessa káytetty jo kauan erityisesti tyylin analyysissa (ks. esim. Doležel & Bailey 1969), ja aiemminkin niitá on pyritty liittámáán teosten tulkintaan (esim. Pynsenti973). Laskennallisuudenkriitikotovatolleetusein sitá mieltá, ettá digitaalisten menetelmien avulla saadaan vain aikaiseksi nopeam-min ja tehokkaammin se, miká olisi muuten jouduttu tekemáán manuaali šesti.
88
KATSAUKSET
Digitaalisten ihmistieteiden paaajatus vahintaan alan tutkimuksen "toisesta aallosta" tai vaiheesta lahtien ei kuitenkaan ole ollut datan keraamisessa ja pel-kassa laskennallisuudessa vaan laadullisissa lahestymistavoissa ja tulkinnoissa seka menetelmia koskevissa pohdinnoissa (Berry 2012,3).
Tutkimuksen paamaarana ovat uudet nakokulmat, mahdollisuus hahmot-taa kohdetta uudella tavalla ja tarjota uudentyyppista todistusaineistoa (esim. Hoover 2016). Nain on ollut esimerkiksi kriittisten editioiden ja erilaisten konkordanssien tekemisessa. Aikaisemmin ne laadittiin manuaalisesti, toisen maailmansodan jalkeen tietokoneiden avulla. Taman tyyppinen digitaalisuus kirjallisuudentutkimuksessa voidaan jaljittaa digitaalisten ihmistieteiden "alkuperaismyyttiin" (ks. esim. Jones 2016) eli vuoteen 1949, jolloin italialainen jesuiittatutkija Roberto Busa sai IBM-yhtiolta teknisen ja taloudellisen tuen Tuomas Akvinolaisen teosten laajaa konkordanssia varten. Busa jatkoi tieto-teknologian kehitystyotaan seuraavien vuosikymmenten aikana, tavoitteenaan digitoida Tuomas Akvinolaisen kirjoitukset laajaa tutkimuskayttoa varten (esim. Haverinen & Suominen 2015). Nykyaikaiset digitaaliset kriittiset editiot (Suomessa esim. SKS:n projektit, kuten Edith ja Avoin Kalevala) ovat paljon enemman kuin digitaaliseen muotoon ja avoimeen verkkoon siirrettyja pai-nettuja kirjoja: niiden tarkoitus on myos mahdollistaa "erilaisia vaihtoehtoisia tapoja tutkia kirjallisuutta".3
Kriittiset editiot laaditaan yleensa kirjallisuuden klassikoista. Joidenkin editioiden yhteydessa - parhaana esimerkkina Shakespeare - on digitaalisia menetelmia kaytetty myos tekijyyden jaljittamiseen (authorship attribution, ks. esim. Jimenez 2021). Kyse on talloin stylometry- tai stylometrics-mmisestz alasta, joka on kiinnostunut tyylin tutkimuksesta laajemmin muissakin kuin kirjallisissa diskursseissa, rekistereissajalajeissa.4 Suuntaukselle on tyypillista tieteidenva-lisyys, koska sen toteuttamat projektit vaativat useamman oppialan - vahintaan kirjallisuudentutkimuksen, lingvistiikan, retoriikan, kulttuurihistorian ja historian - yhteistyota. Sama patee digitaaliseen narratologiaan, tekstikritiikkiin ja geneettiseen kritiikkiin (ks. esim. Katajamaki 2021). Kirjallisuudentutki-joiden ja kielitieteilijoiden yhteistyolla on digitaalisissa ihmistieteissa suuri potentiaali, onhan aate- ja kirjallisuushistoria tietyssa mielessa kielihistoriaa, jossa aatteita on rakennettu ja ilmaistu. Tata historiaa voi nyt tutkia uudella tavalla digitaalisten menetelmien ansiosta (esim. Hancher 2016). Kirjallisuu-dentutkijoiden ja kielitieteilijoiden yhteistyo konkretisoituu esimerkiksi kor-puslingvistisissa tutkimuksissa, joiden aineistona toimivat kirjalliset tekstit. Tallainen ylirajaisuus on seka digitaalisille ihmistieteille etta digitaaliselle kirjallisuudentutkimukselle tyypillista. Digitaalinen kirjallisuudentutkimus on ylirajaista, tieteidenvalista (vrt. aiemmin mainittujen oppialojen lisaksi myos sosiologia, posthumanismi tai kaannostiede) ja usein myos kansainvalista ja transnationaalista digitaalisen kirjallisuuden tapaan (ks. Parente-Capkova 2017; Vairinen 2021).
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
89
Kaukolukeminen, makroanalyysi ja "keskitien oppialat"
Digitaalisuutta kirjallisuudentutkimuksessa voidaan tarkastella kirjallisuuden-tutkimuksen perinteisen kolmijaon - teorian, analyysin ja historian - avulla, vaikka tällaiset rajanvedot ovat vain veteen piirrettyjä viivoja. Tämä rajojen häilyvyys korostuu monia tutkijoita inspiroineissa, mutta myös ankaran arvos-telun kohteiksi joutuneissa Franco Morettin menetelmissä, jotka pohjaavat kirjallisuushistoriallisiin projekteihin. Muun muassa strukturalismin innoitta-mana Moretti etsi suurissa aineistoissa ilmeneviä rakenteita ja tavoitteli kirjal-lisen systeemin syvempää ymmärtämistä. Hän tutki eurooppalaisen romaanin historiaa ja hyödynsi tietokoneavusteisia menetelmiä ja visualisointeja, aluksi varsinkin karttoja, kirjallisuutta ja maantiedettä yhdistävässä teoksessaan Atlas of the European Novel, 1800-1900 (1998). Vuonna 2000 Moretti osallistui keskuste-luun maailmankirjallisuus-termistä. Hän arvosteli sitä miten termillä oli pitkään viitattu pieneen joukkoon länsimaisia teoksia, joita länsimaisessa akatemiassa "lähiluettiin" uuskriittisen close reading -menetelmän avulla. Psykologi Colin Martindalen ja sosiologi Immanuel Wallersteinin inspiroimana (Ascari, 2014) Moretti ehdotti, että luettaisiin "kaukaa", enemmän ja laajemmin, minkä juuri digitaaliset menetelmät mahdollistaisivat. Menetelmänsä nimeksi hän kehitti käsitteen hauholuheminen tai etäluheminen (distant reading; ks. Moretti 2013). Moretti (200s, 9, 30) korosti, että laskennallinen tutkimus tarjoaa vain dataa, johon tutkijan - tai tutkijatiimin - täytyy lisätä tulkinta. Kaukolukemisen ja laa-jan datan avulla piti saavuttaa uusi katse kirjallisuushistoriaan, voittaa siihen sisäänrakennettu (metodologinen) nationalismi sekäkumota erilaiset "myytit", jotka "matkasivat" kirjallisuudenhistoriasta toiseen ilman, että kukaan tarkisti niitä (esim. jonkun kirjallisen lajin vallitsevuus jonakin tiettynä aikakautena). Laskennallisten menetelmien avulla oli mahdollista kartoittaa paljon luotetta-vammin esimerkiksi romaanin levikkiä eri aikoinatai nähdä, mitälajeja julkais-tiin tai myytiin eniten minäkin aikana (Moretti 200S).
Morettin ja Matthew Jockersin vuonna 2010 perustamassa Stanford Literary Labissa on kokeiltu erilaisia digitaalisia menetelmiä, kuten erityyppistä tietoko-neavusteista tekstianalyysia ja verkostoteoriaa hyödyntävää juonen analyysia. Kauholuheminen laajeni tarkoittamaan myös tietokoneavusteisia analyyseja. Morettin kollega Jockers (2013) on lanseerannut kaukolukemista yleisemmän makroanalyysi-termin (macroanalysis) vastakohtana mikroanalyysille. Jockersin (2013,17) mukaan makroanalyyttinen menetelmä ei pelkästään mahdollista laa-jojen aineistojen käsittelyä, vaan myös paljastaa tekstistä seikkoja, joita ei voi lukea esiin mikroanalyysin avulla.
Moni digitaalisista menetelmistä kiinnostunut humanisti on halunnut löytää "kultaisen keskitien" makro- ja mikrotasojen välistä. Useat ovat koros-taneet, että samoin kuin määrällinen ja laadullinen, myös kaukolukeminen ja lähilukeminen eivät ole vastakohtia (esim. Hoover 2016; Bode 2018, 19; ks. myös Pettersson 2016). Paul Saint-Amour (2019) on kutsunut keskitien ideaa
90
KATSAUKSET
meso-analyysiksi. Saint-Amour kirjoittaa tavoista, joilla ihmistieteet voidaan ymmartaa tyypillisiksi keskitien oppialoiksi ("medial discipline par excellence"). Jokaisen tutkijan taytyy loytaa tama meso-taso itse, olettamatta "helppoa skaa-lattavuutta mikrosta meson kautta makroon tai painvastoin" (mt.). Erilaisia meso-analyysin muotoja on kokeiltu tutkimuksissa, joissa tietokoneavusteinen aineistojen ja metadatan haku ja seulontayhtyvat kontekstualisoivaan otteeseen ja valilla jopa tapaustutkimukselliseen lahilukuun (ks. Parente-Capkova 2021).5 Tallaisista menetelmista on tullut monelle tutkijalle ja projektille itsestaansel-vyys kaytannon tyossa, samoin kuin moni viittaa vastaavissa tapauksissa mixed methods -menetelmiin.
Digitaalisen kirjallisuudentutkimuksen eettisia kysymyksia
Kaukolukemista seka laajemmin digitaalisten ihmistieteiden menetelmia on arvosteltu myos jalkikoloniaalisista seka sukupuolentutkimuksen lahtokoh-dista. Gayatri Chakravorty Spivak (2003, 107-108) on ihmetellyt tapaa, jolla Moretti kohtelee paikallisia kirjallisuudentutkijoita "natiiveina informant-teina". Jonathan Arac (2002) on kritisoinut alun perin italiankielisen Morettin ajatusten "englanninkielista imperialismia" ja hegemoniaa eli "anglo-globalis-mia". Jenny Bergenmar ja Katariina Leppanen (2017) ovat tuoneet esiin, miten Morettin julistama globaalinen ja transnationaalinen ote (samoin kuin Jocker-sin makroanalyysi) sivuuttaa seka maailman monikielisyyden etta sukupuolen. Digitaalisia ihmistieteita on arvosteltu "valkoisuudesta" (esim. McPherson 2012) ja siita, miten kirjastojen, arkistojen ja muisti-instituutioiden digitoin-tistrategiat ovat marginalisoineet ei-valkoisia seka muita aineistoja, jotka eivat kuulu valtavirtaan esimerkiksi sukupuolen perusteella (esim. Sanz 2013; Werni-mont 2013; Bergenmar & Golub 20206). Katherine Bode (2018, 25) on kritisoinut morettilaista vaitetta kirjallisen datan "puhtaudesta" ja "objektiivisuudesta" seka nakemysta etta se edeltaisi tulkintaa. Toisaalta Bode edustaa tutkijoita, jotka lahtevat morettilaisten menetelmien kritiikista, mutta tarjoavat moni-puolisia tapoja kehittaa datarikasteista kirjallisuushistoriaa (data rich literary history) seka ottavat osaa kirjallisuudentutkimuksen digitaalisuutta koskeviin teoreettismetodologisiin debatteihin.7
Bode on ottanut kantaa laajaan keskusteluun kirjallisuudentutkimuksen digitaalisuuteen liittyvista eettisista kysymyksista. Digitaalisuus ja verkossa julkaiseminen tarkoittavat monelle sita, etta tutkimuksen pitaisi olla vapaasti saatavissa avoimina verkkoversioina. Avoin tiede, mukaan lukien avoin data, on avainsana monelle digitaaliselle humanistille, ja se on keskeinen myos akateemisessa seka muussa digitaalisuutta hyodyntavassa ja digitaalisuutta koskevassa opetuksessa.8 Eettiset kysymykset liittyvat digitaalisuuden ja digita-lisaation kaikkiin osa-alueisiin, ymparistoystavallisyys mukaan luettuna (esim. Kim & Stommel 2018). Joihinkin eettisiin kysymyksiin on jo tarkkoja vastauksia
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
91
sääntöjen muodossa, mutta moniin kysymyksiin apua ei löydy. Päävastuu on aina tutkijalla tai tutkijatiimillä, joka joutuu pohtimaan ja ratkaisemaan aihee-seensa ja tapaustutkimukseensa liittyviä eettisiä dilemmoja. Etiikkaan liittyy myös periaate, jonka mukaan digitaalisuudesta ei saa tulla fetissi ja päämäärä (Parente-Capkovä 2017; Launis 2018). Enemmän se toimii oivallisena työkaluna tietyntyyppiseen tutkimukseen sekä keinona kysyä uusia tutkimuskysymyksiä ja pohtia digitaalisten aineistojen, tutkimusmenetelmien sekä tutkimuskysy-mysten välisiä yhteyksiä.9
Viitteet
1 Metadatallaeli metatiedollatarkoite-taan tassayhteydessatietoajostain sisalto-yksikosta tai tietovarannosta, joka on maa-rittavaaja kuvailevaa. (Ks. myosTieteen termipankki: https://tieteentermipankki. fi/wiki/Avoin_tiede:metatieto). Metadatan ideologisista ja poliittisista ulottuvuuksista ks. Dahlgren et al. 2020.
2 Artikkeliin liittyvatutkimus pohjautuu Suomen Akatemian LibDat: Kohti pidemmalle kehittynytta lainaus-ja lukemiskulttuuria -konsortion tuloksiin (Launis etal. 2018,18).
3 https://www.finlit.fi/fi/tutkimus/ edith-suomalaisen-kirjallisuuden-kriittiset-editiot#.YSo5ml4zZPYja https://www.finlit. fi/fi/avoin-kalevala#.YX67Bp5BxPZ. Ks. myos https://www.finlit.fi/fi/tutkimus/tutki-m usve rkostot/varia ntti-ve rkosto/l i n kkej a#. YX66nZ5BxPY
4 Digital Literary Stylistics (SIC-DLS) | Official Web page forthe ADHO Special Interest Croup (SIC) in Digital Literary Stylistics (hypotheses.org)
5 Tallaisiin lahtokohtiin perustuvat monet nykyiset hankkeet, Suomessa esimerkiksi Emil Aaltosen Saation rahoittama tutki-mushanke Tekstitliikkeessa. Naiskiijailijoiden vastaanotto Suomessa ja Venajalla 1840-2020 (TeLi, https://tekstitliikkeessa.com/tekstit-liikkeessa/), jonka puitteissatama katsaus on kirjoitettu. Erilaisetdigitaalisen kirjalli-
suudentutkimuksen projektittuovatyhteen kansainvälisiä, monikielisiä tutkijatiimejä, jotka kartoittavatylirajaista kirjallisuuskent-täätiiviinäyhteistyönä (ks. Parente-Capkovä 2017). Elsi HyttisenTurunyliopiston rahoittama hanke Sallitun halun rajat. i9io-\uvun kirjallisuusja queer sekä Suomen Akatemian rahoittama projekti Figuring Nature in the North. How Contemporary Finnish Literature Makes Sense of Environmental Emergency hyödyntävät laajojaaineistojaja kansallis-bibliografia Fennica-hakuja. Digitaalisiksi voi hankkeissa kutsua aineiston rajaamista ja käsittelyn työkaluja, analyysimenetelmät perustuvat lähilukemiseen.
6 BergenmarjaColubesittelevät artikkelissaan myös Ql/EERÜT-projektia jatietokantaa (ks. https://www.gu.se/en/ research/queerlit-data-base).
7 Kaukolukemallaaustralialaistai8oo-luvun lehdistöä Bode on analysoinut sitä transnationaalisen levikin ja vastaanoton paikkana. Hänen tutkimuksensatarjoavat arvokkaan kontribuution Australian ylirajaiseen kirjallisuushistoriaan ja ne ovat inspiroineettutkijoita kansainvälisesti. Lehdistöä on analysoituja louhittuSuomes-sakin, kiitos Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen. Niitä ovat käyttäneet mm. kulttuurihistorian hankkeet ja konsortiot (esim. Suomen Akatemian COMHIS, kirjal-
92
KATSAUKSET
lisuudentutkimuksesta ks. Dominowska
seen liittyville kysymyksillejaongelmille tilaatyöryhmissäja konferensseissa (Euroo-passa esim. EADH, European Association for Digital Humanities tai DARIAH-EU, Digital Research Infrastructure for Arts and Humanities ja sen alia toimiva dariahTeach (https://teach.dariah.eu/), Pohjoismaissa Digital Humaniora i Norden, Suomessa esim. HELDIC eli Helsinki Centre for Digital Humanities -verkosto). 9   Kutan Elsi Hyttistäja Kati Launista arvokkaista kommenteistaja huomau-tuksista.
et al. 2019). Lehdistöä hyödyntävät myös kirjallisuuttajasen laajaa vastaanottoa kartoittavat projektit-TeLin lisäksi esim. Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Venäläinen kirjallisuus ja Suomi -projekti. Tärkeänä datarikasteisen historiallisen kirjallisuudentutkimuksen metadata-aineistonatoimivat kansallisbibliografiat ja kirjastoluettelot.joiden anayysissäja digitoinnissa on pääosassa bibliografinen datatiede {bibiographic data science, ks. Lahti et al., 2019).
8   J ärj estöt j a ve rkostot tarj oavat ai hee-
Kirjallisuus
Arac, Jonathan 2002. Anglo-Globalism? New Le/t Review 16(44).
Ascari, Maurizio20i4- The Dangers of Distant Reading: Reassessing Moretti's Approach to Literary
Genres. Genre 47(1), DOI: 10.1215/00166928-239234. Bergenmar, jenny & Katariina Leppänen 2017. Gender and Vernaculars in Digital Humanities and
World Literature. NORA-Nordic]ournal of Feminist and Gender Research 25(4), 232-246. DOI:
10.1080/08038740.2017.1378256.
Bergenmar, jenny & KoraljkaGolub 2020. Subject Indexing: The Challenge of LGBTQ.I Literature. DHN, 203-210.
Berry, David M. 2011. The computing turn: thin king about the digital humanities. Culture Machine Vol.12.
—2012. Introduction: Understanding the Digital Humanities. Understanding Digital Humanities. Ed. David Berry. Basingstoke & New York: Palgrave Macmillan,i-20.
Dahlgren, Anna, Karin Hansson, Ramon Reichert & Amanda Wasielewski 2021. Introduction: The Politics of Metadata. Eds Anna Dahlgren, Karin Hansson, Ramon Reichert, & Amanda Wasielewski. The Politics of Metadata. Digital Culture and Society 6(2), 5-16. DOI: 10.14361/
dcS-2020-0202.
Doležel, Lubomír & Richard W. Bai ley 1969. Statistics and Style. New York: American Elsevier Publishing Company, Inc.
Dominowska, A., Elsi Hyttinen, Peter Ivanics, Mikko Koho, Ilona Pikkanen & Risto j. Turunen 2019. Hiding in Plain Sight: Poetry in Newspapers and How to Approach It. HUMAN IT: TIDSKRIFT FÖR STUDIER AV IT UR ETT HUMANVETENSKAPUCT PERSPEKTIV, 145-171. https://human it. hb.se/article/view/594-
Elo, Kimmo2006. Digitaalisen historiantutkimuksen kenttää louhimassa. Teoksessa Digitaalinen humanism!ja historiatieteet. Toim. Kimmo Elo. Turku: Turun Historiallinen yhdistys, 11—35.
Habe, Iven 2020. The audiobook circuit in digital publishing: Voicing the silent revolution. New Media ErSociety 22 (3), 409-428. DOI: 10.1177/1461444819863407.
Hall, Gary 2016. Pirate Philosophy: Fora Digital Posthumanities. Cambridge, MA: MIT Press. DOI: I0.755l/mitpress/l0463.001.0001.
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
Hancher, Michael 2016. Re: Search and Close Reading. Teoksessa Debates in the Digital Humanities
2016. Eds Matthew K. Cold & Lauren F. Klein. Minneapolis: Minnesota University Press, 118-138.
DOI: 10.5749/J.ctticn6thb.l5. Haverinen, Anna &]aakkoSuominen 2015. Koodaamisen ja kirjoittamisen vuoropuhelu?-Mita on
digitaalinen humanistinen tutkimus. Ennenja nyt. Historian tietosanomati/iois. https://journal.
fi/ennenjanyt/article/view/i 08634/63637.
Hoover, David L. 2016. Argument, Evidence, and the Limits of Digital Literary Studies. Teoksessa Debates in the Digital Humanities 2016. Eds Matthew K. Cold & Lauren F. Klein. Minneapolis: Minnesota University Press, 230-250. https://www.istor.org/stable/io.5749/i-ctticn6thb.23.
Jimenez, Ramon 2021 (2019). Shakespeare by the Numbers: WhatStylometrics Can and Cannot Tell Us. https://shakespeareoxfordfellowship.org/shakespeare-by-the-numbers-what-stylometrics-can-and-cannot-tell-us/.
Jones, Steven E. 2016. Roberto Busa, S. ]., and the Emergence of Humanities Computing: The Priest and the Punched Cards. New York: Routledge. DOI: 10.4324/9781315643618.
Katajamaki, Sakari 2020. Pysyvia sakeita. Ceneettinen invarianssi Kiven"Atalantassa".Joutsew/ Svanen Erikoisjulkaisuja3: Mansikoitaja mustikoita, 88-106. DOI: 10.33347/ises.i00549-
Kim, Dorothy &]esse Stommel (eds) 2018. Disrupting Digital Humanities. Punctum Books. DOI: l0.2307/i.ctvi9cwdqv.
Kuusela, Hanna20i5. Neroiaia promoottoreita: kirjalIiset kuraattorit nykykiriallisuudessa. Avain-Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 12(2), 35-48. DOI: 10.30665/av.74984-
Lahti, Leo,]ani Marjanen, Hege Roivainen & MikkoTolonen 2019- Bibliographic Data Science and the History of the Book (c. 1500-1800). Cataloging & Classification Quarterly, 57(1), 5-23. DOI: 10.1080/01639374.2018.1543747-
Launis, Kati, Eugene Cherny, Mats Neovius, Olli Nurmi ScMikko Vainio20i8. Mita naiset lukevat? Vantaan kaupunginkiriaston digitaalisen lainausdatan tu\k\ntaa.Avain-Kirjallisuudentutki-muksen aikakauslehti4/2018,5-21. DOI: 10.30665^.76461.
McPherson, Tara20i5. Why Are the Digital Humanities So White? or Thinking the Histories of Race and Computation. Teoksessa Debatesin the Digital Humanities. Ed. Matthew K. Cold. Minnesota Scholarship Online. DOI: l0.5749/minnesota/978o8l6677948.003.0017.
Moretti, Franco 1998. Atlas of the European Novel 1800-1900. London: Verso.
—2000. Conjectures on World Literature. New Left Review 1,54-68.
—2005. Graphs, Maps, Trees: Abstract Models for a Literary History. London: Verso.
—2013. Distant Reading. London: Verso.
Parente-Capkova, Viola2017. Naisten kirjoittaman kirjallisuudenylirajainen vastaanotto. Kohti kirjal listen toimijuuksien bJstoriaa. Avain-Kirjallisuudentutkimuksen aikakausleht'n4{4),36-49-DOI: l0.30665/av.69305.
—2021 [tulossa]. Matilde Serao in Fin lad. Teoksessa Matilde Serao Beyond National Fame: Reframing the Neapolitan Writer's Reception and Network. Eds Ursula Fanning, Katherine Mitchell & Gabriel la Romani. Series "Women and Gender in Italy 1500-1900". Paris: Classique Gamier.
Pettersson,Bo20i6.Fjarrlasningochnarlasning,stordataochsmadata.H/stoW(?/ewd/^/ta/raf'W, (version 2.oavdetwebbaseradebokprojektet).Red.]essica Parland-von Essen & Kenneth Nyberg. https:// digi hist.se/hdv2/f0rdjupni ngar/farrlasning-och-narlasning-stordata-och-smadata/#fni.
Piippo, Laura & Hanna-Riikka Roine 2020. Kirjal I isuudestaja sen lukijoistadigitaalisissaymparis-toissa. niin Erndin 3,29-34-
Pynsent, Robert 1973- JuliusZeyer: The Path to Decadence. The Hague-Paris: Mouton. DOI: 10.1515/9783112316375.
Roine, Hanna-Riikka & Laura Piippo 2021. Kirjallisuus jasen tutkimus digitaalisissaymparistoissa. Avain-Kirjallisuudentutkimuksenaikakauslehti18(2), 6-27. DOI: 10.30665/av.i02654.
KATSAUKSET
Sanz, Amelia 2013. Digital Humanities or Hypercolonial Studies? R/CT, Responsible Innovation, Ethical Issues 2013. https://core.ac.uk/download/pdf/163094852.pdf.
—2017. Digital Literatures Circulation: Testing Post-BourdieuTheories. Neohelicon, April, 1-11.
Spivak, Cayatri Chakravorty 2003. Death of a Discipline. New York: Columbia University Press.
Suominenjaakko & Anna Sivula 2016. Digisyntyisten ilmioiden historiantutkimus.Teoksessa Digi-taalinen humanismijahistoriatieteet. Toim. Kimmo Elo.Turun historiallinenyhdistys ry, 96-130.
Tolonen, Mikko20i6. Paradigm shift? How are digital humanities changingthe humanities? Esitelma paneelikeskustelussa. 1st Conference ofDHN {Digital Humanities in the Nordic countries/ Digital Humaniora i Norden), Oslo, 15-17 March, 2016.
—2017. Digitaalinen humanismija digitalia. Jeoksessa Digitaalinen tietohaltuun. Ratkaisuja digitaalisten aineistojen hallintaanja káyttóón. Toim. Miia Kosonen. Mikkeli: Kaakkoissuomen ammattikorkeakoulu. http://urn.fl/URN:ISBN:978-952-344-020-3.
Tolonen, Mikko & Leo Lahti 2018. Digitaaliset ihmistieteet ("Digital Humanities") ja historian-tutkimus. TeoksessaMenneisyyden rakentajat: teoriathistoriantutkimuksessa. Toim. Matti 0. Hannikainen, Mirkka Danielsbacka &TuomasTepora. Helsinki: Caudeamus, 235-258. https:// helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/309808/Tolonen_M_Lahti_L_Digitaaliset_ihmistie-teet_Digital_Humanities_ja_historiantutkimus.pdf ?sequence=i.
Underwood, Ted 2017. A Genealogy of Distand Reading. Digital Humanities Quarterly 11(2). http://www.digitalhumanities.0rg/dhq/vol/11/2/000317/000317.html.
Vairinen, Virpi 2021. Kansainválinen suomalainen elektronisen kirjallisuuden kenttá. Avain-Kirjal-Iisuudentutkimuksenaikakauslenhťn8{2), 102-105. DOI: 10.30665/av.i05339-
Wernimont, Jennifer 2013. Whence Feminism?Assessing Feminist Interventions in Digital Literary Archives. DigitalHumanities Quarterly 7 {]). URL: http://www.digitalhumanities.org/dhq/ vol/7/1/000156/000156.html.
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)