"Vad ska man gora nar folk ar offline?" Sahkoposti, sosiaalinen media ja vuorovaikutuksen dynamiikka Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsstromin nuortenromaanisarjassa Zoo!
Heta Marttinen
70
ARTI KKELIT
[A]
ikana, jolloin äärimmäisen nopeat ja laajalla alueella vaikut-tavat mediat viettävät voitonjuhlaansa, ja vaarana on kaiken kanssakäymisen latistuminen samanmuotoiseksi ja yhden-
- mukaiseksi kuoreksi, kirjallisuuden tehtävänä on toimia
viestimenä niiden kesken, jotka ovat erilaisia erilaisuutensa vuoksi, ei tasoittaen vaan ylistäen eroavuutta kirjalliselle kielelle ominaisella tavalla. (Calvino 1999, S3.)
Italo Calvino kirjoitti Amerikán luentoihinsa lukeutuvan "Nopeus"-esseen jo 40 vuotta sitten, 1980-luvun alussa, mutta teksti on edelleen ajankohtainen. 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana mediakenttä, sosiaalinen vuorovaikutus ja viestintäteknologiat ovat olleet voimakkaassa muutoksessa, ja 2010-luvun kuluessa sosiaalinen media on vakiintunut oleelliseksi osaksi monien ihmisten elämää etenkin Aasian, Amerikán ja Euroopan teollistuneissa maissa. Sosiaalisen median alustat muokkaavat sekä perinteisiä mediafor-maatteja ja -sisältöjä että sosiaalista vuorovaikutusta mahdollistaessaan yhtey-denpidon, ryhmäytymisen javerkostoitumisen erityisellä tavalla ilman fyysisen läsnäolon vaadetta. Mediasisältöjen jakaminen, videopuhelut ja ääniviestit tekevät vuorovaikutuksesta kirjaimellisesti värikkäämpää ja moniaistisempaa perinteisiin puheluihin ja tekstiviesteihin verrattuna. (Esim. Lee et al. 2015,552; Naslund et al. 2016,114-115.) Mediakentän pirstaloituessa ja vuorovaikutuksen suoraviivaistuessa Calvino on painottanut kirjallisuuden merkitystä erilaisia ilmaisumuotoja ja näkökulmia yhdistävänä siteenä. Kirjallisuuskaan ei ole immuuni median ja teknologian muutoksille. Digitaaliset ympäristöt ja tekno-logiat nivoutuvat kiinteästi yhteen kirjallisuuden ja kirjallisuudentutkimuksen kanssa, kuten vastikään ilmestyneessä, Hanna-Riikka Roineen ja Laura Piipon toimittamassa Avaimen teemanumerossa (2/2021) kattavasti osoitetaan.
Tämän artikkelin lähtökohtana on se, kuinka erilaiset (digitaaliset) kom-munikaation muodot ja teknologiat sulautuvat jatkuvasti osaksi fiktiivisiä tarinamaailmoja sekä kaunokirjallisen kerronnan keinovalikoimaa (esim. Gheorghiu 2014, 48; Keskinen 2004, 383; 2005, 161-162; Pytash & Ferdig 2016; Santini 2019, 203; Weigel 2018). Tarkastelen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen muotojajamerkityksiäyhtäältälajiteoreettisestanäkökulmasta,toisaalta henkilöhahmojen dynamiikan kannalta suomenruotsalaisten Kaj Korkea-ahon ja Ted Forsströmin yläkoulumaailmaan sijoittuvassa nuortenromaanisarjassa Zoo! (2017-2019).1 Aloitan käsittelemällä Zootal sähköpostiromaanina 2010- ja 2020-lukujen mediaympäristöissä. Asemoin Korkea-ahon ja Forsströmin kirja-sarjan kirjeromaanin traditioon, sillä vaikka sähköpostiromaanilla onkin omat genrespesifit piirteensä, monet sen rakenteellisista ja muodollisista ominai-suuksista muistuttavat yhteydestä kirjeromaaniin.2 Lisäksi kerrontatilanteen kontekstointi tiettyyn viestintäteknologiseen viitekehykseen on kokonaisnarra-tiivin tulkinnan kannalta tärkeää. Tämän jälkeen erittelen sosiaalisen median, etenkin erilaisten vaikenemisen, vastaamattomuuden ja kohtaamattomuuden
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
71
muotojen merkitystä henkilöhahmojen välisten vuorovaikutussuhteiden rakentumisessa. Keskityn kirjasarjan henkilökertojan, kahdeksasluokkalaisen Atlaksen ihmissuhteisiin. Fokuksessaon Atlaksen suhde parhaaseen ystäväänsä ja hänen sähköpostiviestiensä vastaanottajaan Elliottiin, uutena oppilaana luo-kalla aloittaneeseen Sarah-Lihin sekä Claudiaan, nuoreen sijaisopettajaan.
Zoo! - sähköpostiromaani sosiaalisen median aikakaudella
Kristine E. Pytash ja Richard E. Ferdig (2016, 52) ovat todenneet nuorille luki-joille olevan tärkeää, että kirjallisuus, jota he lukevat, representoi heitä itseään ja heille tärkeitä kokemuksia, joten lasten- ja nuortenkirjallisuuden voi olettaa tarttuvan herkästi ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin (esim. Heikkilä-Halttunen 2013). Sosiaalinen media on merkittävä osa lasten ja nuorten koke-musmaailmaa, ja somen mahdollistavat teknologiat ovat sulautuneet osaksi myös 2010-luvun kotimaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Esimerkiksi Aleksi Delikouraksen Nörttz-kirjasarjan ensimmäisessä osassa (2012) puhelinta käy-tetään lähinnä matopelin pelaamiseen, tietokoneella pelaamista ja internetin käyttöä rajoittaa verkkopiuhan tyynynsä alle kätkevä äiti. Kouluympäristön ulkopuolella vuorovaikutuksen ja yhteisöjenmuodostumisen kanavana toimii "esisosiaaliseksi mediaksi" määriteltävä IRC-Galleria (ks. Suominen et al. 2013, 41). Viimeisissä osissa henkilöhahmot toimivat luontevasti Facebookissa ja Instagramissa ja e-urheilusta on tullut varteenotettava urheilumuoto. Veera Salmen ihmistyttö Ponin ja pulun ystävyydestä kertovan Puluhoi ja Poni -sar-jan (2012-2017) ensimmäisissä osissa kertojana toimivan toripulun matkassa kulkee vain rikkinäinen radiopuhelin, mutta viimeisimmässä Puluhoinja Ponin komerokirjassa kaksikko kuvaa videoita Ponin älypuhelimella, ja pulu käyttäytyy kuin olisi materiaalia omalle kanavalleen kuvaava tubettaja.
Delikouraksen, Salmen sekä Korkea-ahon ja Forsströmin kirjasarjojen kaltaiset teoskokonaisuudet ilmentävät kirjoitusaikansa viestintä- ja media-ympäristön kehitystä monin tavoin, ja niitä voi luonnehtia laajemmin "internet-fiktioksi" (fictions of the Internet, Weigel 2018). Sosiaalinen media ja teknologia eivät ole vain tarinamaailmaan kuuluvia tunnusmerkittömiä elementtejä, vaan niillä voi olla myös merkittäviä temaattisia, kerronnallisia tai rakenteellisia funktioita. Sosiaalisesta mediasta tuttujen konventioiden hyödyntäminen kir-jallisina keinoina toimii tärkeänä tarttumapintana. Erilaisten teknologioiden ja sosiaalisen median representaatiot eivät kuitenkaan ole vain lukijoita houkut-televia kerronnallisia sisältöjä, motiivejatai rakenteita, vaan sosiaalisen median arkipäiväisyydestä ja itsestäänselvyydestä johtuen ne voidaan ymmärtää jopa välttämättömyytenä. (Pytash & Ferdig 2016, 52.)
Korkea-ahon ja Forsströmin kirjasarjassa on ilmestynyt kolme osaa, Virala genier (2017; tästä eteenpäin Zi), Hjärtattack (2018; Z2) ja Kärleh plz (2019; Z3). Kukin osa kattaa noin kuukauden ajanjakson Atlaksen kahdeksannen koulu-
72
ARTI KKELIT
vuoden alusta. Kerronta rakentuu Atlaksen Elliottille lähettämistä sähkóposti-viesteistä. Juuri ennen kouluvuoden alkua Elliott on muuttanut perheensä kanssa Tyynellä merellä sijaitsevalle Uuden-Kaledonian saarelle, ja sähkópos-tista muodostuu kaverusten merkittävin yhteydenpitoväline. Viesteissään Atlas tekee seikkaperäisiä ja polveilevia selontekoja koulun tapahtumista, oppilaita puhututtavista asioista sekä omista mielenliikkeistään. Zoossa! käsitellään nuortenkirjallisuudelle tyypillisiä, yläkouluikäisen perspektiivistä merkittäviä kysymyksiä murrosiän muutoksista, identiteetin rakentumisesta sekä oman sosiaalisen paikan lóytämisestä. Teemoja lähestytään humoristi sella ja absurdil-lakin otteella, lapsille ja varhaisnuorille suunnatulle kirjallisuudelle ominaiseen tapaan (Laakso 2014a, 29), ja niiden käsittelyssä välittyy teknologian ja teknolo-giavälitteisen vuorovaikutuksen merkitys 2010-luvun nuorten arjessa (Pytash & Ferdig20i6,50).
Kirjasarjan visuaalisilla ratkaisuilla on keskeinen merkitys huumorin ja kokonaisnarratiivin rakentumisessa. Pentti Otsamon kuvituksessa hyódyn-netään tekstin ja kuvan keskinäistä inkongruenssia ja sen huumoria luovia mahdollisuuksia (esim. Laakso 2014a, 37-38): kuvitus ei ainoastaan visualisoi ja kommentoi kerrottuja tapahtumia, usein hieman nyrjähtäneellä tavalla, vaan sen kauttavisioidaan myós vaihtoehtoisia, humoristisella tavalla liioiteltuja skenaa-rioita. Kertomusta rytmittävässä, Atlaksen ja Elliottin piirtämässä"Zoo"-verkko-sarjakuvassa esiintyvät eläinhahmot ja tapahtumat ovat saaneet innoituksensa kertomuksen tarinamaailman henkilóhahmoista ja tapahtumista. Sarjakuvan immateriaalista julkaisualustaa ei voi päätellä ilman kertomuksen luomaa kon-tekstia, vaikka kirjasarjan kuvituksessa muutoin hyódynnetäänkin sähkóposti-teknologian tunnusmerkkejä. Kuvitus esitetään Atlaksen tekeminä piirroksina, jotka hän on liittänyt viesteihinsä jpg-tiedostomuodossa. Kuvien koodaukset, kuten esimerkiksi "<Bifogad fil: theend.jpg>", on painettuhaalealla ja pikselisellä fontilla ja sijoitettu useimmiten kuvan yläpuolelle. Taitto kiinnittää huomion kir-jaformaatin materiaaliseen ja monimediaaliseen luonteeseen (Laakso 2014b, 89). Teksti ja kuvitus asettuvat kertomuksen kokonaisuutta rakentavaan dialogiin, ja teknologia, joka eri elementtien keskinäisen sijoittelun myótä korostuu, on nimenomaan koodeksi, ei älylaite tai tietokone (vrt. Gheorghiu 2014,50).
Sähkópostiromaanin geneerisistä ominaispiirteistä 2000-luvun alussa kirjoittanut Mikko Keskinen (2005,147) puhuu"kirjeen luonteen muutoksesta" viitatessaan perinteisten kirjeiden käsin kirjoittamisen ja niiden postitse lähet-tämisen väistymiseen aineettomien sähkópostien tieltä. Sosiaalisen median aikakaudella ei voida puhua yksittäisen viestinnänmuodon vaan koko vies-tintä- ja vuorovaikutuskulttuurin muutoksesta. Korkea-ahon ja Forsstrómin kirjasarja asettuukin mielenkiintoisella tavalla historiallisen lajitradition ja modernien viestintäteknologioiden rajapinnalle. Zoossa! erilaiset pikaviestimet ja yhteisópalvelut kommenttikenttineen ovat tarinamaailman tasolla merkit-tävässä osassa henkilóhahmojen keskinäisten suhteiden ja vuorovaikutuksen rakentumisessa. Koulun viraaleimmat ja puhutuimmat asiat tapahtuvat sosiaa-
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
73
lisessa mediassa ja sen liepeillá. Kerronnan tasolla henkilóhahmojen kesken káyty dialogi rakentuu osin kommenttikentissá tai pikaviestimissá káydyistá keskusteluista (vrt. esim. Santini 2019,211-213), jolloin reaalimaailman pikavies-tisovelluksista tuttu keskustelurakenne toimii laj i tyyp illi s e n á autenttisuutta luovana elementtiná. Samalla kirjasarjassa toteutuvat monet muut klassisen kirjeromaanin konventiot: kerronnan yksiáánisyys ja epájatkuvuus, tunnustuk-sellinen pohjavire seká viestien páátyminen ulkopuolisen hahmon luettaviksi ja sen seurauksena arkaluontoisenkin sisállon paljastuminen, millá on juonen kannalta oleellinen merkitys (Altman 1982, 47-48, 59,169-170; Keskinen 2004, 388; 2005, ISO).
Kirjoitettu kommunikaatio on aina katkonaista ja viipyileváá. Perinteisissá kirjeromaaneissa epájatkuvuus juontuu paitsi kirjeen kirjoittamiseen káyte-tystá ajasta, myos materiaalisen kirjeen matkanteosta láhettájáltá vastaanotta-jalle. Periaatteessa sáhkoposti ja muut digitaaliset viestintámuodot háivyttávát viiveen olemattomiin ja mahdollistávat reaaliaikaisen viestinvaihdon maapal-lon vastakkaisillakin puolilla olevien henkiloiden válillá, mikáli molemmat ovat yhtá aikaa laitteidensa áárellá (vrt. Keskinen 2005,152). Nykyáán álylaitteisiin ladattavat sovellukset ja náytólle ja ilmoituskeskukseen ponnahtavat ilmoituk-set hámártávát viestintákanavien eroja, mutta kuten jatkossatuon esille, Zoossa! sáhkopostiformaatti toimii kirjeenkaltaisena reaalimaailman intensiivisistá ja impulsiivisista vuorovaikutustilanteista etáánnyttáváná muotona. Tállóin sáh-kopostin luonne epájatkuvuuden ja viestinnállisen viiveen sallivana viestintá-muotona korostuu ja teknologian háivyttámáá ajallista viivettá kompensoidaan maantieteellisestá etáisyydestá seuraavalla aikaerolla. Aikaeroa ei ilmoiteta, mutta kun Atlas eráássá kello 16:22 láhettámássáán viestissá toteaa Elliottin olevan nukkumassa, sen voi olettaa olevan huomattava. Australiasta itáán ja Uudesta Seelannista pohjoiseen sijaitsevan Uuden-Kaledonian ja Suomen váli-nen aikaero on yhdeksán tuntia.
Kirjeen tapaan sáhkoposti on alleviivatun kirjallinen ja kommunikatiivi-nen kerronnan muoto, joka kiinnittáá huomion kerronnan válineellisyyteen ja válittyneisyyteen. Viestintámuotojen teknologisten ominaispiirteiden ja tunnusmerkkien hyodyntáminen on oleellinen lajityypillinen ja kerronnallinen tyylikeino. Esimerkiksi láhetystiedot asemoivat kerronnan tiettyyn viestin-táteknologiseen viitekehykseen ja jásentávát kerrontaa perinteisen lukujaon tavoin. Zoossa! tiedot esitetáán seuraavasti:
Torsdag, 5.10, kl. 04:22 Till: <Elliott> elliott@zoo.xyz Frán: <Atlas> atlas@zoo.xyz Ámne: <Inget ámne> (Z2, 178)
Samalla kun láhetystiedot, sáhkópostiviestinnán kenties konventionaalisin tunnusmerkki, toimivat kirjeromaanien toimituksellisen aineksen kaltaisena
74
ARTI KKELIT
todenkaltaisuutta luovana elementtinä, ne voivat sisältää temaattisesti tai kerrontatilanteen kontekstoinnin kannalta oleellista informaatiota (Gheorg-hiu 2014, SO; Keskinen 200s, 153-154). Nun viestien aiheista kuin lähetysajasta voidaan päätellä esimerkiksi se, millaisessa tunnetilassa Atlas kirjoittaa. Siteeraamani lähetystiedot ovat viestistä, jonka Atlas on kirjoittanut saatuaan tietää Sarah-Lin lukeneen hänen ja Elli ottin välistä viestinvaihtoa ja suuttuneen ylenkatseisesta tavasta, jolla Atlas on kirjoittanut muista oppilaista. Yön tun-teina Atlas pohtii, kumpi on pahempi, lukea salaa toisen viestejä vai kirjoittaa parhaalle ystävälleen rehellisesti, mitä muista ajattelee.
Aihekenttiin kumuloituvat "Re:"-tunnisteet osoittavat Elliottin osallistuvan aktiivisesti viestinvaihtoon, vaikkei tämän omaa ääntä kertomuksessa juuri kuullakaan. Atlas siteeraa ystävänsä viestejä lähinnä kommentoidakseen suo-raan yhtä yksittäistä asiaa. Näennäisestä vaikenemistaan huolimatta Elliottin rooli on kertomusta eteenpäin vievän dynamiikan kannalta merkittävä. Hänen vaiti- ja poissaolonsa on sekä lajityypillinen piirre että koko kertomuksen alku-sysäys: jos hän ei olisi joutunut muuttamaan, kaveruksilla ei olisi syytä yhtey-denpitoon sähköpostitse. Lisäksi kertomuksen ensisijaisena vastaanottajana ja kertojan parhaana ystävänä Elliottin voi katsoa määrittävän sekä kertomuksen sisältöjä että kerronnan tyyliä. Yksittäisetkin sitaatit Elliottin viesteistä ovat tär-keitä, sillä näissä hetkissä hänen persoonallisuutensa representoituu kertomuk-seen suoraan (Altman 1982,51,138), mikä konkretisoi Atlaksen ja Elliottin keski-näisen suhteen luonteen. Heidän kommunikaatiotaan sävyttää hyväntahtoinen sarkasmi, mutta myös naiivi ajattelemattomuus tai kategorisuus, joka ilmenee etenkin tavassa kertoa muista henkilöhahmoista. Moraalisesti kyseenalaiset tulkinnat henkilöhahmoista ja tapahtumista voidaan nähdä signaalina epä-luotettavasta kertojasta, mutta on huomattava, että epäluotettavuus voi viitata useampaankin kertojaamäärittelevään ominaisuuteen (ks. Marttinen 2015,232).
Ansgar Nünning korostaa epäluotettavan ja epäuskottavan kertojan eroa. Kun kertoja on epäluotettava, kertojan esitys tarinamaailmasta kyseenalaistuu; kertojan ollessaepäuskottava kyseenalaistuu hänen ilmentämänsäarvomaailma ja normisto (Nünning 1997, 89). Atlas on kertojana ennen kaikkea epäuskottava, mikä ei yksioikoisesti tarkoita sitä, että hänen kertomuksensa luotettavuus kyseenalaistuisi. Pohtiessaan sähköpostiformaatin etuja Atlas kuitenkin ikään kuin flirttailee sen mahdollisuuden kanssa, jonka kerrontatilanne ja kerronnan välineellisyys epäluotettavuudelle avaa: "Du kan inte factchecka mina pästäen-den. Just nu sitter jag här med Tessie i famnen. HEJ ELLIOTT TIHI. Det dar skrev Tessie. Jag ska strax ta en paus och grovhängla. / [--] (TIHI TIHI TIHI TIHI / Tessie, ge tillbaka tangentbordet, jag skriver med Elliott nu [--]". (Zi, 88-89.) Atlas kiteyttää yhden nähdäkseni keskeisen henkilökertojan luotettavuuteen liittyvän piirteen: vaikkei jokainen yksityiskohta kertojan esityksessä olisikaan todennettavissa, se voidaan kuitenkin esittää uskottavalla ja todenmukaisella tavalla (ks. Marttinen 2015,226). Samalla hän demonstroi Tessien läsnäoloa nun liioitellusti, ettei se ole edes uskottavaa.
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
75
Atlaksen auktoriteettiasema kertojana on joka tapauksessa selvä. Konk-reettisin ja kiintoisin osoitus sekä kertojan subjektiivisesta ja autoritaarisesta asemasta suhteessa kertomaansa että kerronnan välineellisyydestä ovat henkilöhahmojen väliset dialogit. Dialogien kautta henkilöhahmojen koke-musmaailman ja tarinan tapahtumien on perinteisesti ymmärretty välittyvän suoraan ja neutraalisti, ilman kertojahahmon väliintuloa, mahdollisia arvostel-mia ja tulkintoja (Thomas 2012,15-16). Zoossa! tämä ei päde, sillä suusanallisina esitetyt dialogitkin ovat yksinomaan Atlaksen kirjallisesti rekonstruoimia ver-sioita kertomuksen reaalimaailman keskusteluista.
Aina paikalla?
Sarah-Li är borta. Det har inte hörts nánting av henne sen i gár vid skolbus-sarna. Nada. Ingenting.
Hon svarar inte pá meddelanden, hon har inte skrivit nánting nánstans. Hon var online senast för nitton timmar sen. (Zi, 143; kursiivi alkup.)
Atlas päätyy koulun johtokunnan oppilasjäsenehdokkaaksi. Päivää ennen tär-keää vaalikeskustelua Sarah-Li jää pois koulusta, katoaa sosiaalisesta mediasta eikä vastaa viesteihin. Sarah-Li on luvannut auttaa keskusteluun valmistau-tumisessa. Epätietoisuus tytön voinnista saa Atlaksessa aikaan ristiriitaisia tunteita, joita hän purkaa Elliottille: "Egentligen borde jag strunta i Sarah-Li. Egentligen borde jag vara fly förbannad pá henne. [--] Otroligt fräckt att bara försvinna sä dar, dagen före valdebatten!" (Zi, 154.) Selittämätön katoaminen herättää pojassa ärtymystä, mutta ennen kaikkea hän on huolissaan. Tähän sekä Atlaksen kipuiluun tunteidensa kanssa viittaa muotoilu "egentligen borde": itse asiassa hänen pitäisi olla vihainen ja vähät välittää- mutta nun ei ole. Kun Sarah-Li parin päivän päästä ottaa yhteyttä, huojennus on ilmeinen: "Hon lever!" (Zi, 166). Tapaus ilmentää henkilökertojan tunteiden ambivalenssia, mutta on myös esimerkki siitä, miten erityisesti sosiaalinen media on tehnyt sosiaalisista suh-teista ja yhteydenpidosta välittömämpää, hektisempää ja impulsiivisempaa.
Atlas pohtii toistuvasti tavoitettavissa olemista ja vuorovaikutusta muiden kanssa, mikä osoittaa, miten erilaisia funktioita eri viestintäkanavilla henkilöhahmojen välisten suhteiden rakentumisessa on. Kun Atlaksen ja Sarah-Lin välit eskaloituvat uudelleen kirjasarjan toisessa osassa, poika tuskailee, ettei saa yhteyttä kehenkään. Hän kuitenkin kirjoittaa tilanteesta parhaalle ystävälleen tiedostaen, ettei missään tapauksessa tule saamaan välitöntä vastausta: "Alla är offline just nu - Sarah-Li, Tessie, Miniturken, ingen är dar. Och du sover". (Z2, 170.) Sähköposti antaa Atlakselle mahdollisuuden jäsentää omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan ilman jatkuvan läsnäolon tai välittömän reagoinnin vaadetta.
Etenkin vertaissuhteissa somen kautta yhteyttä pitävien välillä on usein vahva side myös aktuaalissa maailmassa (ks. Hinton & Hjort 2013, 38), joten
76
ARTI KKELIT
Sosiaalinen media ja teknoloßia eivät ole vain tarinamaailmaan huuluvia tunnusmerhittömiä elementtejä, vaan niillä voi olla myös merhittäviä temaattisia, herronnallisia tai rakenteellisiafunhtioita.
verkkovälitteinen viestintä toimii fyysisen vuorovaikutuksen jatkeena ja täy-dentäjänä. Myös Zoon! maailmassa henkilöhahmot viestittelevät toisilleen koulupäivän aikana ja etenkin sen jälkeen ollessaan fyysisesti erossa toistaan (vrt. Santini 2019,210). Reaaliaikaiset jamobiilit, aina mukana kulkevat viestin-tämahdollisuudet luovat illuusion siitä, että viestinnän osapuolet olisivat jatku-vasti tavoitettavissa. Siinä missä pikaviestisovelluksien oletusasetuksina olevat paikallaolotiedot ja lukukuittaukset vahvistavat tavoitettavuuden illuusiota, kaikkialle levinneen internetin aikakaudella kasvaneiden sukupolvien vuoro-vaikutussuhteiden perusoletus on nimenomaan jatkuva yhteydessä oleminen muihin (esim. Richards & David 2020, 386). Atlakselle ajoittainen välittömän yhteyden puute muodostuu jopa eksistentiaaliseksi kysymykseksi:
Vad ska man göra när folk är offline? Om man inte kan kontakta dem pá nät sätt? Pappa brukar tala om hur det var innan alia hade egen telefon, när man var tvungen att ringa hem till folks föräldrar för att ta reda pá var en kompis befann sig. Man hade ingen aning om vad folk sysslade med. Kändes det sá här jävligt? Jag skulle bii galen. (Zi, 146.)
Atlas kokee epämiellyttävänä muiden vastaamattomuuden ja sen, ettei tiedä mitä he puuhailevat. Pohdinnoissa ilmenee sosiaalisen median menestyksen avain. Tunne joukkoon kuulumisesta on ihmisyksilön luontainen tarve ja tär-keää nun henkiselle kuin fyysiselle terveydelle, ja juuri paitsi jäämisen pelho (Fear of Missing Out, FoMO) ajaa ihmisiä sosiaalisen median aktiivikäyttäjiksi (esim. Roberts & David 2020, 386-387). Ihmiset ovat sisäsyntyisesti sosiaalisia ja ute-liaita eläimiä. "Always on" -elämäntavasta kirjoittanut danah boyd (2012, 73) toteaa, että verkkovälitteinen vuorovaikutus ja sosiaalinen media ovat omiaan vastaamaan perusinhimillisiin ominaisuuksiin, kuten uteliaisuuteen, tiedon-janoon ja sosiaalisten kontaktien tarpeeseen, vieläpä siten, että kontrolli sekä kontaktien että informaation määrästä ja laadusta säilyy (ainakin näennäisesti) yksilöllä itsellään. Hän myös huomauttaa, ettei se, että yksilö on jatkuvasti
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
77
online-tilassa ja kytköksissä erilaisiin verkko- ja sosiaalisen median yhteisöihin, tarkoita sitä, että hän olisi aina kaikkien tavoitettavissa (boyd 2012, 72).
Tänä päivänä verkossa tapahtuva vuorovaikutus on nun oleellinen osa sosiaalisia suhteita, että verkkovälitteiseen ja fyysiseen kanssakäymiseen perustuvia sosiaalisia konteksteja on melko mahdotonta kategorisesti erottaa toisistaan. Kuten reaalimaailman vuorovaikutussuhteissa, myös verkkovies-tinnässä on erilaisia sosiaalisia konteksteja, jotka määrittävät sitä, milloin ja keiden tavoitettavissa yksilö kulloinkin on (boyd 2012, 72). Vastaamattomuus voi olla vaikenevan osapuolen tietoinen ja aktiivinen valinta, vaikka se vastausta odottavan näkökulmasta vaikuttaisikin turhauttavalta välinpitämättömyydeltä tai passiivisuudelta, jopa passiivisaggressiivisuudelta. Samalla pitkät ja selit-tämättömät hiljaisuudet, vastaamattomuus ja poissaolo sosiaalisen median kanavista näyttäytyvät häiriönä vuorovaikutussuhteessa sinänsä, mikä Zoossa! konkretisoituu Atlaksen ja Sarah-Lin suhteen kehityksessä.
Verkkoviestinnän katkokset ja kytkökset
Sarah-Lin ja Atlaksen kommunikaatiokatkos ratkeaa nopeasti ja saa selityk-sensä Sarah-Lin "juhlatuuleksi" kutsumastaan apatian ja voimattomuuden tilasta. Kaksikon välit joutuvat pian koetukselle vakavammalla tavalla Sarah-Lin luettua Atlaksen ja Elliottin sähköposteja. Yksityinen viestinvaihto, nun pika-viestittely kuin kirjeen- tai sähköpostinvaihto, on lähtökohtaisesti luottamuk-sellista yhteydenpitoa. Kirjeromaanin traditiossa viestinvaihto on salaista toi-mintaa, mutta materiaaliset kirjeet voivat päätyä vääriin käsiin, jolloin salassa pidettävä, jopa tunnustuksellinen sisältö paljastuu (Altman 1982, 59). Periaat-teessa sähköpostiviestinnän immateriaalisuus suojaa sisältöä (ks. Keskinen 2004, 388), mutta sähköpostitkin voivat päätyä ulkopuolisten luettaviksi, joko tietomurron seurauksena tai huolimattomuuden takia, kuten Atlaksen ja Elliottin viestinvaihdolle käy. Jäätyään hetkeksi yksin johtokunnan oppilasjäsenille tarkoitettuun huoneeseen Sarah-Li erehtyy lukemaan Atlaksen tietokoneelle auki jättämiä sähköposteja huomattuaan, että niissä puhutaan hänestä.
Asia paljastuu Atlakselle joitakin päiviä myöhemmin tytön ryöpyttäessä häntä viestien sisällöstä. Vaikka toisen henkilökohtaisten viestien lukeminen on lähtökohtaisesti väärin, myös Sarah-Lin tuohtumus on perusteltua. Atlas on kirjoittanut kyseenalaiseen sävyyn monista koulunsa oppilaista, erityisesti Sarah-Listä, joka on älykäs ja kiehtova mutta vaikeaselkoinen, sekä useimpien poikien ihailemasta kauniista muttei Atlaksen mittapuulla erityisen fiksusta Tessiestä. Esimerkiksi kun Atlas kouluvuoden alussa kertoo Tessien naisel-lisesta muodonmuutoksesta ja siitä, kuinka tyttö ei huomaakaan häntä, hän näkee tilanteessa potentiaalisen sarjakuvaidean: "Vi künde kanske göra nät av det här tili Zoo? Typ en flodhästtjej med sä enorma bröst att hon inte kan se ordentligt, och sä trampar och krossar hon alla hamsterkillar och rättpojkar
78
ARTI KKELIT
som kommer för nära?" (Zi, 14.) Humoristisesta otteesta huolimatta etenkin kuvaukset Tessiestä ovat toisinaan korostuneen seksistisiä, vähätteleviäkin. Kuten todettu, kuvaukset kyseenalaistavat Atlaksen uskottavuutta kertojana, mutta ne myös johtavat Atlaksen ja Sarah-Lin törmäyskurssille. Ennen kuin syy Sarah-Lin käytökselle selviää, Atlas koettaa tavoitella tyttöä ja tiettyyn rajaan asti myös ymmärtää tätä:
Jag har försökt fa tag i henne ända sen i mándags, men hon har vägrat svara eller ens titta át mitt hall [--]. I morse blev sedan hennes beteende sá galet att jag gav upp alia försök att första henne, dá hon tydligen BLOCKERADE mitt numraer, sá mina meddelanden inte ens gár skicka! (Z2,172.)
Atlas pitää kiinni siitä, että hänellä on ollut oikeus kirjoittaa niin kuin on kir-joittanut, vaikka välirikko Sarah-Lin kanssa saakin hänet surulliseksi. Johdon-mukaisena toimintana viestien sivuuttaminen tai vastaaminen vasta pitkän ajan kuluttua voi aiheuttaa toisessa osapuolessa epätietoisuuden ohella voimakkaita kielteisiä tunteita ja kokemuksen siitä, että on tullut laiminlyödyksi ja ulossulje-tuksi, oli ihmissuhteen syvyys tai syy vastaamattomuuteen mikätahansa (Douglas 2008, 204). Voidaan puhua kyherostrakismista, verkkovälitteisestä huomiotta jättämisestä tai eristämisestä tavalla, joka aiheuttaa sen kohteeksi joutuvassa seká henkistä että sosiaalista kipua (esim. Williams et al. 2000,749-750; Douglas 2008, 203). Epäsosiaalisia verkkoviestinnän muotojavuosituhannen vaihteessa tutkineet Kipling D. Williams, Christopher K. T. Cheung ja Wilma Choi ovat todenneet, että kyberostrakismi voi olla paljon monisyisempää kuin siihen rin-nastettava huomiotta tai ulkopuolelle jättäminen fyysisessä kanssakäymisessä. Tietoisen vastaamatta ja huomiotta jättämisen lisäksi teknologiavälitteisessä viestinnässä on läsnä myös mahdollisuus, ettei viesti teknisten syiden takia välitykään vastaanottajalle. (Williams et al. 2000,750.) Toisaalta Karen M. Douglas (2008, 204) on huomauttanut, että juuri internet viestintäkanavana tekee toisten ihmisten eristämisestä ja huomiotta jättämisestä helppoa. Esimerkiksi toisen käyttäjän blokkaaminen somealustalla tai puhelinnumeron asettaminen estolistalle korostavat kyberostrakismin monisyisyyttä, silläkyse on sekä käyttäjän tietoisesta että viestintäteknologian mahdollistamasta toiminnasta.
Koska ei voi lähestyä tyttöä muuta kautta, Atlas päätyy kirjoittamaan anteeksipyynnön sähköpostitse (Z2,221-223). Sähköposti antaa Atlakselle mah-dollisuuden ilmaista ajatuksensa ja selittää käytöstään ja koettaa näin rakentaa siltaahänen ja Sarah-Lin välille. Sarah-Li ei kuitenkaan vastaaviestiin, jahetkel-linen helpotus, jonka Atlas viestin kirjoittamisesta sai, vaihtuu katumukseksi:
Att skriva det dar mejlet var som att klia ett myggbett. Eller som att äta en hei megapáse chips. För tillfallet kändes det bra. [--]
Det har varit hemska dagar. Jag har suttit i Källarkontoret varje rast och väntat pá att hon ska dyka upp. [--] Jag har refreshat mejlen tvá miljoner
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
79
ganger. Varje gang telefonen vibrerar har jag sprätt tili och utstött hamster-lika ljud. Men det kommer aldrig nägot svar, det är aldrig hon. (Z3,13.)
Sen lisäksi, että Atlas kuvailee oloaan varsin kouriintuntuvin vertauksin, tois-teisuus hänen toiminnassaan kertoo siitä, miten voimakkaita tunteita hän käy läpi ja kuinka kipeästi hän toivoisi saavansa yhteyden Sarah-Lihin. On epäile-mättä oireellista, että myöhemmin Atlas antaa ymmärtää tulleensa Sarah-Lin "ghostaamaksi" (Z3, 80). Termi tarkoittaa sosiaalisen median aikakaudella yleistynyttä ilmiötä, joka liitetään erityisesti romanttisiin suhteisiin ja netti-deittailuun mutta myös ystävyyssuhteisiin (esim. Freedman et al. 2019).
Vuorovaikutus on vastavuoroista myös silloin, kun siinä on ongelmia. Ennen kun konflikti lopulta Zoon! kolmannen osan lopussa ratkeaa Sarah-Lin Atlakselle jättämän videoviestin edesauttamana, heidän välillään vallitsee lähes täydellinen radiohiljaisuus. Erimielisyydet katkaisevat heidän välinsä nun kertomuksen reaalimaailmassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Yritettyään aikansa ymmärtää tyttöä ja ottaa tähän turhaan yhteyttä Atlas päättää unohtaa orastavat tunteensa tätä kohtaan. Kun Sarah-Li myöhemmin ottaa itse Atlak-seen yhteyttä, poika vastailee niukkasanaisesti ja lopulta kieltäytyy Sarah-Lin sovinnon eleenä tekemästä tapaamispyynnöstä. Kylmäkiskoisuus yllättää hänet itsensäkin:
Tankte hon faktiskt bara strunta i de senaste veckornas tystnad och allt det jobbiga och bara lätsas som om allt var okej? [--]
Jag var faktiskt förvänad over hur lite känslor jag kände. För ett par veckor sen hade jag ju blivit överlycklig, kanske tili och med för en vecka sen. Men det enda jag künde känna nu var liksom platsen dar känslorna skulle ha varit. Och dar fanns bara trötthet. (Z3,149-150.)
Kommunikaatiokatkos ei ole täydellinen, vaan heidän välillään on edelleen linkki, Tessie, joka muun muassa välittää Atlakselle Sarah-Lin anteeksipyynnön. Atlaksen reaktio on nuiva: "Jassä" (Z3,192). Hänen tunteidensa heilahtelu ääri-laidasta toiseen kertoo, kuinka paljon Sarah-Lin käytös ja pitkittynyt selkkaus heidän välillään häneen vaikuttaa. Atlaksen lakonista suhtautumista selittää sekin, että tässä vaiheessa pojan ajatukset täyttää Sarah-Lin sijaan kuvataiteen uusi sijaisopettaja Claudia, joka on tehnyt poikaan suuren vaikutuksen heidän ensikohtaamisellaan Zoon! toisessa osassa: "Hon ser ut som en blandning mellan nunna och rockst] är na" (Z2,203). Kun he tapaavat seuraavan kerran kolmannen osan alussa, Atlas saa tietää pääsystään kuvataiteen valinnaiskurssille:
I den tomma korridoren, med famnen full av mappar och papper, stod en gudinna med uppkavlade ärmar.
Hon säg pä mig med ett leende som lyste som silver och sa: "Du är utvald."
80
ARTI KKELIT
Jag tror jag slutade andas för ett tag. [--]
"Vad vili du att jag ska göra?" flämtade jag, beredd att lämna jorden och följa med henne i paradiset. (Z3,43.)
Atlaksen ja Claudian ensimmäiset kohtaamiset on ladattu kristinuskosta kum-puavalla metaforiikalla, joka assosioi hyveellisyyteen, neitseelliseen puhtau-teen ja vilpittömyyteen, mutta myös palvontaa lähenevään naiiviin ja sokeaan ihailuun. Tämä kaksinapaisuus kiteytyy siinä, millaisena Atlas Claudian ensi kerran näkee: toisensa vastakohdat, siveellisyyttä ja hyvyyttä edustava nunna ja ihailun kohteena oleva rocktähti, sulautuvat Atlaksen mielessä täydellisyyttä edustavaksi jumalalliseksi ilmestykseksi.
Valinnaiskurssilla Atlas pyrkii parhaansa mukaan kiinnittämään Claudian huomion. Hän jää tunnin päätteeksi viivyttelemään luokkaan muiden oppilai-den lähtiessä (Z3,109,154), perspektiiviharjoituksissa hän piirtää tarkoituksella väärin, jotta Claudia tulisi kertomaan sen hänelle ja neuvoisi samalla, kuinka tehdä oikein (Z3,153-154). Muutoin Atlas ei Claudiaa tarinan aktuaalissa maail-massa juuri lähesty vaan kiinnittää huomionsa sosiaaliseen mediaan. Hän huomaa Claudian käyttäjäprofiilien olevan yksityisiä, mutta löytää tämän julkisen Youtube-kanavan: "Hon filmař korta time-lapse-videor av naturen och stjärnhimlen och sä. Pä nägra Ställen flimrar hon ocksä själv förbi. I ett klipp gör hon upp en lägereld vid en sjö. Det är min favorit. Jag har tittat pä det säkert tjugo ganger". (Z3, 81.) Atlas reflektoi suhdettaan Claudiaan tai lähinnä tämän sosiaaliseen mediaan itseironiseenkin sävyyn. Hän muun muassa toteaa, että Claudian Youtube-kanavasta on muodostunut hänen elämänsä keskeisin sisältö (Z3, 201). Tämä on huomionarvoista: Atlas ei suoranaisesti tunne Claudiaa, vaan muodostaa tästä mielikuvan tämän ulkoisen olemuksen ja saatavilla olevien somesisältöjen kautta. Luontoaiheiset time-lapse-videot, joissa Claudia vain vilahtelee, ovat samanaikaisesti sekä riittävän persoonallisia että persoo-nattomia. Atlakselle avautuu niiden kautta välähdyksiä Claudian elämästä ja mielenkiinnon kohteista, mutta ne eivät päästä liian lähelle vaan jättävät tulkinnanvaraa ja tilaa mielikuvitukselle. Atlaksen pohdinnoista välittyy teini-ikäisen ihastuksen lisäksi pakkomielteenomainen ja kyseenalaistamaton ihailu sijaisopettajaa ja tämän tuotoksia kohtaan: "Ja, jag är väl en stalker dá. Men för att citera GUD: Má den som aldrig har letat upp bilder pá den man gillar kasta den första stenen". (Z3, 81.)
Stalkkeri eli vainoaja on voimakkaan negatiivisilla konnotaatioilla latau-tunut määritelmä, jopa silloin kun puhuja viittaa itseensä. Atlaksen lähinnä sarkastinen tapa todeta asia ja pyrkimys - jälleen kerran raamatullisin sanan-kääntein - oikeuttaa omaa käytöstään ei sanottavammin laimenna siihen kytkeytyviä mielleyhtymiä. Vihapuhe sekä ahdistelu ja häirintä eri muodois-saan ovat yleisiä verkkokeskustelun piirteitä. Tutkimuksessa muun muassa kyberstalkkaukseksi kutsuttu teknologiavälitteinen häirintä tai ahdistelu, jota juridisessa kielenkäytössä voisi nimittää myös viestintärauhan rikkomiseksi,
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
81
on usein aggressiivista ja uhkaavaksi koettua toimintaa. Lievimmillään se on yletöntä viestien lähettelyä tai soittelua, äärimmillään seksuaalisesti latautu-neen, suoran pornografisen tai viruksia sisältävän materiaalin lähettämistä. (Finn 2004,469; Douglas 2008, 207; Strawhun et al. 2015,141-142.) Atlaksen toi-minta on pintapuolisesti kaikkea muuta. Hän ei pommita Claudiaa eikä toimi aggressiivisesti tai hätiköidysti, vaan pikemminkin epäröi aikansa ennen kuin rohkaistuu lähettämään kaveripyynnön (Z3,146) ja kommentoimaan suosikki-videotaan (Z3,181). Jenna Strawhun kollegoineen (2015,142-143) on kuitenkin huomauttanut, että tarkasteltaessa kyberstalkkauksen haitallisuutta, paino-arvoa tulee antaa viestinnän sisällön ja frekvenssin ohella nimenomaan sille, miten vastaanottaja kokee yhteydenotot.
Claudia ei reagoi Atlaksen lähentymisyrityksiin näennäisesti millään tavalla. Hän ei hyväksy kaveripyyntöä eikä reagoi kommenttiin. Samankaltainen tilanne, joka Sarah-Lin kanssa on aiheuttanut Atlaksessa ensin huolta, sitten ärsytystä ja lopulta päätöksen antaa olla, saa pojan nyt epätoivoiseksi ja pois tolaltaan. Hän listaa syitä Claudian vastaamattomuudelle ja koettaa "järkeistää" tilanteen. Atlas pohtii vaihtoehtoa, ettei Claudia yksinkertaisesti halua häntä millään muotoa kaverikseen. Samalla hän pyrkii selittämään tilanteen omalta kannaltaan parhain päin spekuloimalla epätodennäköisillä syillä, jotka estävät Claudiaa vastaamasta (hän on unohtanut, kuinka kaveripyyntöjä hyväksytään, hänellä on akuutti, vastaamisen estävä sormikipu jne.). Pian sen jälkeen, kun Atlas on lähettänyt uuden kommentin suosikkivideoonsa, hymynaamaemojilla varustetun riimittelyn "November, november - jag kan värma dina händer" (Z3, 202), hän huomaa, että Claudian kanava on kadonnut, ja tajuaa menneensä liian pitkälle. Myös Claudian ulkoinen olemus, elekieli jakäytös Atlasta kohtaan muuttuu varautuneeksi, väkinäiseksi ja vähäsanaiseksi: "Claudia fick nägot nastaň skrämt i blicken sä fort jag kom nära. [--] Hon ság pá mig sammanlagt FYRA ganger, och varje gang var hon lika naturlig och avslappnad som en brottsling som ser en polisbil närma sig". (Z3, 211.)
Atlas on jo aikaisemmin kyseenalaistanut oman käytöksensä suhteessa Claudiaan: "Varför gör jag sä här? [--] Vad tänker jag att ska hända? Att vi ska bii ihop?" (Z3, 184.) Yhtäältä hänen ihailunsa vaikuttaa vilpittömältä ja pahaa tarkoittamattomalta. Toisaalta hänen periksiantamattomuutensa ja reaktionsa siihen, kuinka Claudia reagoi (eli on reagoimatta) hänen epämuodollisiin yhteydenottoyrityksiinsä, osoittaa myös hänen ymmärtämättömyyttään siitä, kuinka oma toiminta ja tunteet voivat vaikuttaa toiseen. Sen sijaan hän järkei-lee Elliottille kuinka ihastuminen Claudiaan on saanut hänet unohtamaan tun-teensa Sarah-Litä kohtaan (Z3,180). Atlas alkaa ymmärtää käytöksensä vaiku-tuksia luokkakaverinsa Justuksen haastaessa hänet pohtimaan, miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos joutuisi vastaavanlaisen ei-toivotun ihailun kohteeksi. Tällöinkin hän pyrkii aluksi projisoimaan omat tunteensa Claudiaan: "Jag vili ju att hon ska känna likadant" (Z3, 218).
82
ARTI KKELIT
Sosiaalinen media ja digitaalisuus tekevät sosiaalisesta vuorovaikutuksesta välittömämpää, mutta myös välineellistynyttä: ihmissuhteita on mahdollista sekä luoda että rikkoa hiirtä klikkaamalla tai älypuhelimen näyttöä täppäämällä (vrt. Strawhun et al. 2015,142). Sarah-Li blokkaa Atlaksen ja lakkaa seuraamasta "Zoota". Kolmannen osan lopussa saadaan vahvistus heidän sovinnolleen, kun Atlas huomaa puhelimessaan kaksi ilmoitusta Sarah-Liltä: "Jag godkände báda tvá" (Z3, 253). Claudia ei koskaan vastaa Atlaksen kaveripyyntöön ja sen sijaan, että estäisi yksinomaan Atlaksen, hän poistaa Youtube-kanavansa kokonaan. On sinänsä mielenkiintoista, että Sarah-Lin suhteen Atlas sietää henkilökoh-taisen blokkauksen ja vasta se, että tyttö lakkaa seuraamasta verkkosarjakuvaa, saa hänet reagoimaan. Se, että Claudia poistaa oman kanavansa on Atlaksen skenaarioissa toiseksi pahin vaihtoehto - suurempi painajainen olisi ollut se, että Claudia olisi tyytynyt estämään yksinomaan hänet (Z3, 201). Atlaksen ristiriitaiset reaktiot suhteessa Sarah-Lin ja Claudian somekäyttäytymiseen kertovat sekä siitä, millainen merkitys somealustoilla on henkilöhahmojen suh-teiden muodostumisessa, että siitä, millaisiksi henkilöhahmojen väliset suhteet aktuaalissa tarinamaailmassa muodostuvat.
Päätäntö
Kaj Korkea-ahon ja Ted For s strömin 2010-luvun lopun koulumaailmaan sijoittuvassa Zoo! -sarjassa sosiaalinen media ja muut verkkoviestintäkanavat representoituvat sekä tarinamaailman sisäisinä elementteinä että kerronnal-lisina rakenteina. Alleviivatessaan ja tematisoidessaan vuorovaikutuksen väli-neellisyyttä ne ovat oleellinen henkilöhahmojen välisiin suhteisiin vaikuttava ja niiden merkitystä korostava piirre. Sosiaalinen media on enemmän kuin pelkkä valine vuorovaikutussuhteiden ylläpitoon: se on kanava, jonka avulla kertoja Atlas määrittää ja muodostaa omia ihmissuhteitaan ja käsityksiään muista henkilöhahmoista myös aktuaalissa tarinamaailmassa. Vastaavasti sähköposti ei ole vain jäänne 1990-luvulta, kuten Atlas luonnehtii (Z2,221), vaan keino irtautua sosiaalisen median impulsiivisuudesta ja ylittää välimatkat, joita ei muutoin voi ylittää - olivatpa ne fyysisiä, kuten Atlaksen ja Elliottin välillä, tai emotionaalisia, kuten Atlaksen ja Sarah-Lin välillä.
Korkea-ahon ja Forsströmin kirjasarja on oiva esimerkki kirjallisuuden ja sitäympäröivän mediaympäristön suhteesta. Kirjallisuus ja kirj allinen kerronta ovat aina omaksuneet vaikutteita ympäristöstään ja erilaiset teknologiset ja kommunikatiiviset kehityskulut löytävät nopeasti tiensä osaksi kertomuksia. Kaikkialle pesiytynyt tarinallisuuden idea herättää paatuneessakin narratolo-gissa Utopistisen haavekuvan, ettei vaikutussuhde ole yksisuuntainen.3
AVAIN VOL 18 NRO 4 (2021)
83
Viitteet
i   Neljä romaaniajulkaissut Kaj Korkea-aho (s. 1983) on sukupolvensa tunnuste-tuimpia suomenruotsalaisia kirjailijoita ja palkittu mm. SLS:n kirjallisuuspalkinnolla sekä Kiitos kirjasta-mitalilla. Ted Forsström (s. 1983) ontulluttunnetuksi koomikkona sekä radion puolellajuontajana.toimitta-jana, tuottajana sekä vastaavana tuottajana. Toisensa teini-ikäisistä tuntenut kaksikko on tehnyt huumoriaja komiikkaa radioon, teatteriin ja internetiin 2000-luvun alusta asti. Podcast Ted&Kajon ilmestynytyhtä-jaksoisesti vuodesta 2015. Zoo! on ilmestynyt suomeksi Laura Beckin kääntämänä.ja Yle on tuottanut kirjasarjan pohjalta kaksi tuotantokautta (2020-2021) Virala genier
(Viraalit nerot) -tv-sarjaa.
2 Lajityyppien jatkumoon viittaa myös englanninkielisessätutkimuksessa käytetty käsite "E-pistolary novel", joka korostaa paitsi lajityypin teknologista perustaa, myös sen sijoittumista samallejatkumolle kirjeromaanin ("epistolary novel") kanssa (vrt. Santini 2019,203 viite 1).
3 Artikkeli on osa Suomen Kulttuurirahas-tontukemaa hanketta "Sosiaalinen media ja (uusi) teknologia 2010-luvun kotimaisessa lasten-ja nuortenkirjallisuudessa". Kutan refereitä,/Ai/fl/men toimittajia sekä muita käsikirjoitusta kommentoineita rakentavista ja tarkkanäköisistä huomioista.
Aineisto
Korkea-aho, Kai &Ted Forsström 2017.Zoo!#1: Viralagenier[=Zi]. Kuvittanut Pentti Otsamo. Helsinki: Förlaget.
—2018.Zoo!#2: Hjärtattack [=Zz]. Kuvittanut Pentti Otsamo. Helsinki: Förlaget. —2019-Zoo!#3: Kärlekplz [=Z3]. Kuvittanut Pentti Otsamo. Helsinki: Förlaget.
Kirjallisuus
Altmanjanet Gurkin 1982. Epištola rity: Approaches to a Form. Columbus: Ohio State University Press.
boyd, danah 2012. Participating in the Always-On Lifestyle. Teoksessa The Social Media Reader. Ed. Michael Mandiberg. New York & London: New York University Press, 71-76.
Calvino, ltaloi999- Nopeus. Teoksessa Kuusimuistiotaseuraavalle vuosituhannelle. {Lezioniamericane-. Seiproposteperilprossimomillennio, 1993-) Suom. ElinaSuolahti. Helsinki: Loki-kirjat,41-62.
Douglas, Karen M. 2008. Antisocial communication on electronic mail and communication. Teoksessa Mediated Interpersonal Communication. Eds Elly A. Konijn, Sonja Utz, Martin Tanis &Susan B. Barnes. New York & London: Routledge, 200-214.
Finn,]erry 2004. A survey of online harassment at a university campus. Journal of Interpersonal Violence 19(4), 468-483. DOI: 10.1177/0886260503262083.
Freedman, Cili, Darcey N. Powell, Benjamin Le & Kipling D.Williams 2019. Ghosting and destiny: Implicit theories of relationships predict beliefs about ghosting. Journal of Social and Personal Relationships 36(3), 905-924. DOI: 10.1177/0265407517748791.
Gheorghiu, Oana-Celia 2014. The E-pistolary novel: Print screens of media-driven thoughts in David Llewellyn's Eleven. Cultural lntertextsi-2/2014,45-57-
ARTI KKELIT
Heikkilä-Halttunen, Päivi 2013. Lasten-ja nuortenkirjallisuus kyseenalaistaa ja ottaa kantaa.Teok-sessaSuomen nykykirjallisuusI. Lajeja,poetiikka. Toim. Mika Hallila, Yrjö Hosiaisluoma, Sanna Karkulehto, Leena Kirstinä &]ussi Ojajärvi. Helsinki: SKS, 247-269.
Hinton, Sam & Larissa Hjorth 2013. Understanding Social Media. Los Angeles: SAGE.
Keskinen, Mikko 2004. E-pistolarity and E-Ioquence: Sylvia Brownrigg's The Metaphysical Touch as a novel of letters and voices in the age of e-mail communication. Critique: Studies in Contemporary Fiction 45(4), 383-404. DOI: 10.3200/CRIT.45.4.383-404.
—2005. Sinulle on uutta postia: kirjeromaani sähköpostin aikakaudella.Teoksessa llmaisun
murroksia vuosituhannen vaihteensuomalaisessa kulttuurissa. Toim. Yrjö Heinonen, Leena Kirstinä & Urpo Kovala. Helsinki: SKS, 147-166.
Laakso, Maria 2014a. "Pertules. Kyrppi.jumittu." Nykynonsense ja huumori Kari Hotakaisen lasten-kirjoissa.Teoksessa Lastenkirja. Nyt. Toim. Marleena Mustola. Helsinki: SKS, 27-45-
—2014b. Huumorin ja ironian paikantuminen kuvan ja sanan välisiin jännitteisiin suhteisiin Kari Hotakaisen ja Priit Pärnin lasten kirjoissa. Teoksessa Word and Image. Theoretical and Methodological Approaches. Eds Mikko Höglund, Tommi Kakko, Mervi Miettinen, Hanna Parviainen & Paul Rickman. Tampere: Tampere Studies in Language, Translation and Literature. Series B2, 87-105.
Lee, Eunji,]ung-Ah Lee, Jang Ho Moon &Yongjun Sung 2015. Pictures speak louder than words: Motivations for using Instagram. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking 18(9), 552-556. DOI: I0.l089/cyber.20l5.0l57-
Marttinen, Heta 2015. Rajan tiloja. Luonnollisuus, luonnottomuusja epäluonnottomuus2000-luvun poh-joismaisissaautofiktioissa. jyväskylä Studies in Humanities 259. jyväskylä: jyväskylän yliopisto.
Nasi und]. A., K.A. Aschbrenner, L.A. Marsch &S.j. Bartels 2016. The future of mental health care: peer-to-peer support and social media. Epidemiology and Psychiatric Sciences 25(2), 113-122. DOI: 10.1017/S2045796015001067.
Nünning, Ansgar 1997-"But why will you say that I am mad?" On the Theory, History, and Signals of Unreliable Narration in British Fiction. Arbeiten aus Anglistik und Amerikanistik 22(1), 83-105.
Roberts james A. & Meredith E. David 2020. The Social Media Party: Fear of Missing Out (FoMO), social Media Intensity, Connection, and Well-Being. Internationaljournal of Human-Computer Interaction 36(4), 386-392. DOI: 10.1080/10447318.2019.1646517.
Pytash, Kristine E. & Richard E. Ferdig20i6. Understanding Technology-based Young Adult Literature. The ALAN Review 43(3), 49-60.
Santini, Laura 2019. The short form reshaped: Email, blog, SMS, and MSN in twenty-first century e-pistolary novels. Iperstoria-TestiLetterature Linguagg'n4{Fa\\/W\nter), 203-217.
Strawhun,]enna, Natasha Adams & Matthew T. Huss 2015. The Assessment of cyberstal king: An expanded examination includingsocial networking, attachment, jealousy, andanger in relation to violence and abuse. Teoksessa Perspectives on stalking: Victims, perpetrators, and cyberstalking. Ed. Roland D. Maiuro. NewYork: Springer Publishing Company, 141-156.
Suominen,]aakko, Sari Östman, Petri Saarikoski & RiikkaTurtiainen 2013. Sosiaalisen median lyhyt historia. Helsinki: Gaudeamus.
Thomas, Bronwen 2012. Fictional Dialogue. Speech and Conversation in the Modern and Postmodern Novel. Lincoln & London: University of Nebraska Press. DOI: doi.0rg/10.2307/j.ctt1ddr5tg.
Weigel, Anna Lena 2018. 'Fictions of the Internet': From Intermediality to Transmedia Storytelling in 21st-century Novels. Helsinki: Heisingin yliopisto.
Williams, K.D., KT. Cheung & W. Choi 2000. Cyberostracism: Effects of being ignored over the Internet. Journal of Personality and Social Psychology 79(5), 748-762. DOI:io.i037/oo22-35i4-79.5.74.
AVAIN VOL 18 NRO 4 (Z0Z1)