Rietas rakkaasi
JUMALA
Timo K. Mukan esikoisromaanissa runous yhtyy
proosaan, seksuaalisuus yhtyy uskontoon
ja kristillisyys yhtyy epäjumaliin.
Olli Sinivaara
Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu on niitä kirjoja, jois-sa sisältö ja muoto, tärkeimmät teemat ja kerrontatekni-set ratkaisut ovat kietoutuneet toisiinsa nun tiukasti, että niiden analyyttinen erottaminen tuntuisi johtavan tulkinnalliseen väkivaltaan. Kaavamaisesti esitettynä teos rakentuu melko realis-tistisesti kerrotusta rakkaustarinasta ja väkevästi symbolisista ru-noista, jotka jaksottavat ja rytmittävät tiivistä proosaa. Romaa-nissa on kymmenen lyyristä jaksoa, jotka toisaalta muodostavat oman kokonaisuutensa, toisaalta liittyvät assosiatiivisesti juo-nenkäänteisiin ja tarinan vaiheisiin.
Jos haluamme ymmärtää, miksi ja mitä teemoja silmällä pitä-en kirjailija kutoo lyriikan ja proosan yhdeksi tiheäksi verkoksi, pelkkä muodollinen analyysi ei riitä. Runojen hermeettinen, in-tensiivisesti uskonnollinen ja seksuaalinen symboliikka aukeaa vain pohtimalla niissä esiintyvän lyyrisen minän suhdetta proo-satekstin kertojaan. Tätä suhdetta puolestaan ei voi ohittaa, kun jäljitetään teoksen temaattista ydintä tai sanomaa. Esseeni joh-toajatus onkin, että tarkastelemalla runojen ja suorasanaisen ker-ronnan suhdetta Maa on syntinen laulussa teoksen uskonnollis-filosofinen siemenkota voidaan kovertaa esiin.
Tietenkään tämä ei tarkoita, että Mukan seksuaalimystiikka olisi jäännöksettä selitettävissä tai analysoitavissa. Sisällön ja muodon erottamattomuus Maa on syntinen laulussa johtuukiin siitä, että kerronnan alitajunnasta välähdyksinä nousevat runot antavat Siskonrannan kyläyhteisölle sen mystisen auran. Kuten ihmiset elävät heitä yhdistävästä maasta, siten Mukan balladi elää teemoja ja motiiveja tiivistävistä runoista.