Alkupuheet
Uskonpuhdistuksen tuloksena syntyneet kansankieliset raamarjr.-käännökset eivät noudattaneet sitä Lutherin periaatetta, jonka mukir Raamatun piti olla uskon ja elämän ainoa ohje. Lutherille ei riittänyt ■
sin Jumalan sana, vaan hänen Raamattunsa sisältää pyhän tekstin lisäksi sen selitystä ja tulkintaa. Näissä kommenteissa hänen ajatuksensa pääse-vät esille ja juuri ne herättivät katolilaisten vastustuksen, ei niinkään itse raamatunkäännös.95 Tätä selitystä oli ensinnäkin Raamatun ja sen kirjojen esipuheissa, toiseksi eri lukujen otsakkeissa, jotka usein paisuivat laajoiksi sisällön selostuksiksi eli summaarioiksi, sekä kolmanneksi marginaaleihin painetuissa lyhyissä huomautuksissa. Ruotsalaiset ja suomalaiset käännök-set eivät poikkea tästä linjasta.
Agricolan Uudessa testamentissa on kaksi suorasanaista alkupuhetta, edelleen esipuheet jokaiseen Uuden testamentin kirjaan Ilmestyskirjaa lu-kuun ottamatta sekä runsaat viisisataa marginaaleihin ja lukujen loppuun lisättyä lyhyttä huomautusta. Pääosa esipuheista ja reunahuomautuksista on sekin käännöstä ja peräisin Lutherin saksalaisen Raamatun tai ruotsa-laisen vuoden 1541 Raamatun vastaavista kohdista. Tämä selitysaineisto ei ollut samassa asemassa kuin tarkasti suomennettava pyhä teksti, vaan lisäystä "selkeämmän ymmärryksen tähden".'6 Sita kääntäessään Agricola saattoi siis liikkua vapaammin, yhdistellä eri lähteiden tietoja, tehdä muu-toksia, lisäyksiä ja poistoja.97
Toinen alkupuhe on viiden sivím mittainen. Siiná kuuluu maisteri Mi-kaelin oma ááni, vaikka han seuraileekin aluksi ruotsalaisen Uuden testa-mentin esipuhetta.105
Agricola esittelee emamaan reformaattoreiden tavoin kirjan "rakkaalle kristilliselle lukijalle", oli tama sitten suomalainen, hámáláinen, karjalai-nen tai kuka tahansa Herran Jeesuksen ystává. Heti alussa han poikkeaa ruotsalaisesta láhteestáán ilmoittamalla kaannóspohjan: Uusi testamentti on káánnetty "puolittain kreikan, puolittain latinan, saksan ja ruotsin kir-joista, sen mukaan kuin Herran Jeesuksen Henki ja armo on meille lah-jojaan jakanut."106 Valitettuaan sitá, ettei "támán maan kieltá" ole aikai-semmin juuri lainkaan "kirjoissa eli puukstaaveissa pruukattu" Agricola kehottaa lukijaa ottamaan sen vastaan sellaisena kuin se on.
M IK A HI, AgRICOLA
Tämän jälkeen hän kertoo esikuvaansa seuraten, kuinka Uusi testamentu käännettiin latinaksi "sitten kun kristinusko ja kristikunta tuli Roomaan ja Italiaan". Sieltä kristinusko levisi Saksaan, Englantiin, Tans-kaan, Ruotsiin ja muihin maihin, mutta tästä huolimatta latina on pysy-nyt Raamatun ja kirkonmenojen kielenä. Kristus on kuitenkin vapautta-nut kaikki sanallaan. Siksi hänen sanansa on oltava julkinen ja kaikkien ymmärrettävissä eikä sitä saa - "niinkuin tähän asti (paha kyllä) on ta-pahtunut sielujen suureksi vahingoksi" - pitää salassa. Tässä Ruotsin refor-maattorit liittyvät Erasmuksen Uuden testamentin esipuheeseen.
Agricola sivuuttaa ruotsalaisen esipuheen ivallisen huomautuksen siitä, että kaikkien Rooman kirkon pappien oli osattava latinaa - vaikka Paavali ei lue tätä papeilta vaadittavien monien taitojen joukkoon. Hän jatkaa siteeraa-malla raamatunkohtaa, jolla reformaatiokaudella puolustettiin kansankie-listä Raamattua ja jumalanpalvelusta: "Minä tahdon seurakunnassa puhua ennemmin viisi sanaa, jotka olisivatymmärrettäviä, että voisin myös neuvoa muita, kuin kymmenentuhatta sanaa vierailla kielillä" (1. Kor. 14:19).107
Ruotsinkielinen pohjateksti valittaa pappien huonoa latinantaitoa ja laiskuutta ja korostaa, että papin tärkein tehtävä on opettaa kansalle Juma-lan sanaa. Agricola liittyy tähän, mutta sävy on toinen. Hän ei tyydy tällai-seen niukkaan toteamukseen, vaan äityy Rukouskirjan esipuheesta tutulla tavalla antamaan kunnon läksytyksen niille "tomppeleille, jotka istuvat py-hässä paikassa". Latinasta nämä papit ovat ymmärtäneet vain vähän, jos sitäkään. He ovat myös opettaneet kansaa sangen laiskasti ja laiminlyöneet saarnan ja katekismuksen opetuksen, "vaikka papin ylimmäinen virka on opettaa seurakunnalleen katekismusta ja Jumalan sanaa". Tämä on refor-maattorien käsitys papinvirasta. Kaikki papit eivät kuitenkaan noudata sitä, "eivätkä myöskään halua, että muut [papit] ottaisivatvaarin Jumalan sanas-ta". Syynä vastarintaan on kateus, kunnian ja voiton pyyntö, tietää Agricola. Hän vertaa vastustajia fariseuksiin, joita Jeesus moittii: "Voi teitä, lain-opettajat! Te olette vieneettiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet." (Luuk. 11:52).
107 "Mine tahdon Seurakunnasa paramin wijsi Sana puhua, iotca Ymmertteuet olisit, ette mine mos muita neuuoisin, quin kymmenen tuhatta Sana wieralla kielelle etc." Itse Uuden testamentin teks-tissä hän suomentaa: "Mutta mine tadhon Seurakunnasa paramin wijsi sana puhua minun Mieleni cansa, Senpäle ette mine mos muita neuuoisin, ennenquin Kymmenen tuhatta Sana Kielelle." MAT II, 16, 486. Vuoden 1992 kirkkoraamattu suomentaa: Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.
256 h>
Uusi testamentu on nyt suomennettu, nun ettei yksikään pappi enää voi puolustella laiskuuttaan eikä virkansa laiminlyömistä sillä, ettei hän osaa latinaa eikä ruotsia. Esipuheet ja reunahuomautukset ovat niitä var-ten, jotka ovat vähemmän harjaantuneet ymmärtämään Raamattua, Ag-ricola jatkaa ruotsalaiseen esikuvaansa liittyen. Hän lisää tähän, että "itse teksti on Jumalan Pyhän Hengen omat sanat", huomautukset taas lisä nii-den ymmärtämiseksi.
Agricola puolustelee käännöstään: muutamat sanat saattavat aluksi tun-tua "oudoilta ja kamalilta", mutta harjoitus totuttaa niihinkin. Ruotsalai-sen laitoksen kääntäjä vastaa arvostelijoilleen vetoamalla oppineisuuteen-sa; hän on lukenut monia kirjoja ja kuunnellut monia opettajia.108 Agricola puolestaan kehottaa "ylenvisua" tuomaria lukemaan Hieronymuksen sanat: "Yksinkertainen käännös saattaa sisältää erehdyksen, mutta ei rikosta."109
Tämän jälkeen Agricola vastaa kuvitellun lukijan kysymykseen siitä, "kuinka ja milloin tämä Suomen maan kansa on tullut kristityksi". Vas-tauksessaan hän turvautuu uusimpaan ruotsalaiseen historiankirjoituk-seen. Olavus Petri oli saanut kronikkansa valmiiksi 1540-luvun alussa. Se jäi kuitenkin käsikirjoitukseksi, sillä Kustaa Vaasa oli vainunnut siinä ku-ninkaanvallan kritiikkiä.110
Agricola aloittaa suomenkielisen historiankirjoituksen seuraamalla Ruotsin reformaattoria.111 "Tämä Suomen kansa tuli kristityksi" kolmessa vaiheessa. Kuningas Eerik ja Llpsalan piispa Henrik tekivät retkensä 1150, Henrik jäi maahan, mutta hänet lyötiin seuraavana vuonna kuoliaaksi. Henrik oli englantilainen, ja tämän vuoksi - Agricola päättelee hieman epäjohdonmukaisesti - Suomen seurakunnissa on "aina tähän asti" käy-tetty latinaa, kuten kirkoissa säilyneet kirjat osoittavat.112
Birger jaarli teki sotaretken Hämeeseen 1248, voitti hämäläiset sekä "vainosi ja ahdisti heitä, kunnes he antoivat kastaa itsensä".
108 "- - ther doch tolken flere böker och (lere lärares lecturer seedt haffuer." NTGVB, 817.
109 "Ellei teme Tulkitus iocaitzelle pänens kelpa, nin se Ylenvisu Domari lukecan site, quin P. Hieronimus Pammachium tyge kirioittapi De optimo gerrere interpretanda lossa hen muinein sanain seas, nein sanopi, Simplex translatio polest errorem habere, non crimen." Lainattu kohta on I lieronymuksen kirjeestä 57. CSKL 54, 508.
110 Agricolalla oli hallussaan kronikan käsikirjoitus. Hän laati siitä jäljennöksen, jonka hän lahjoitti 1552 Anna 1 Iogenskildille. Edellä s. 121.
111 Parvio 1968, 29-32; Lektinen 1968, 55-60.
112 Tällä kohden Agricola poikkeaa Olavus Petrin tekstistä, Jossa ei puhuta latinasta mitään, vaan kerrotaan Ruotsin kirkoissa säilyneistä englanninkielisistä kirjoista.
Ruotsin marski Tyrgils Knuutinpoika lähetti 1293 sotajoukon Karjalan maahan. Ruotsalaiset voittivat ja rakensivat Viipurin linnan ja kaupungin karjalaisten ja venäläisten rauhoittamiseksi. "Näin myös karjalaiset tuli-vat kristityiksi."
Agricolan esitys antoi ensi kerran kirjallisen muodon niin sanotulle valloitusteorialle, jonka mukaan ensin Varsinais-Suomi, sitten Häme ja lopuksi Karjala käännytettiin kristinuskoon ja liitettiin samalla Ruotsin valtakuntaan.113
Karjalan retken jälkeen Agricola kertoo, että ahvenanmaalaiset sekä Suomen etelä- ja länsirannikon asukkaat "jotka vielä tänäpäivänä puhu-vat ruotsia" ovat tulleet maahan Ruotsista tai Gotlannista. He ovat myös olleet kristittyjä "kauan ennen kuin muut tämän Suomen hiippakunnan ja maan asukkaat".114
Historiasta Agricola siirtyy omaan aikaansa. Hän kertoo Jacob Ziegle-rin teokseen viitaten, että maa jakautuu seitsemään maakuntaan: [Varsi-nais-]Suomi, Satakunta, Häme, Karjala, Uusimaa, Raaseporin lääni ja Poh-janmaa.115 Tärkein on kuitenkin Suomi eli Varsinais-Suomi. Se on "ikään kuin muiden maakuntien äiti, koska se on ensimmäisenä tullut kristityk-si ja koska täällä Turussa on maan emäkirkko ja piispanistuin. Sen vuoksi näissä pyhän Huden testamentin kirjoissa on käytetty enimmäkseen [Var-sinais-]Suomen kieltä, joskin tarpeen vaatiessa on otettu mukaan myös muiden maakuntien kieltä, ilmauksia ja sanoja."
Lopuksi Agricola palaa puolustamaan suomennostaan. Hän turvautuu latinankieliseen sananlaskuun: Nam nihil simul inceptum et perfection esse constat (mikään alku ei voi olla samalla täydellinen).116 "Mutta jos joku
113 Juusten liittyy piispainkronikan esipuheessa Agricolan esitykseen vuosilukuja myóten. Juusten 1988, Prol. 5-15. KSsitys kolmen ristiretken ratkaisevasta vaikutuksesta eli 1900-luvun alkuun saakka. Vasta lalmari laakkola kumosi valloitusteorian osoittamalla, etta kristinuskon voitto ja Suomen liittyminen Ruotsin valtakuntaan olivat pitkallisen ja piiaosin rauhallisen kehityksen tulos.
114 Agricola kertoo lisaksi, etta mantereella asuvat pakanalliset suomalaiset ahdistivat rannikon ja Ahvenanmaan asukkaita, jotka hakivat talloin apua langoiltaan ja ystáviltáan Ruotsista. Ei tiede-ta, mistá Agricola on saanut námá tiedot. Kohta on muutenkin aiheuttanut selittájille ongelmia. Anthoni 1945; Lehtinen 1968, 61-63.
115 Zieglerin teos Schondia: id est regionům el populorum Septentrionalium perutilis descriptio ilmestyi Strassburgissa 1532. Sen Suomea koskeva kappale sisaltaa luettelon seitsemástakymmenesta paikkakunnasta, joiden pituus- ja leveysasteet on ilmoitettu. Zieglerin mukaan Suomessa oli seuraavat maakunnat (ducatus): Satacundia, Tavastia, Karelia, Nordfinlandia id est borealis Fin-landia, Suderfinlaridia id est australis Finlandia, Nilandia seká lisáksi Alandia insula. Luettelosta puuttuvat Agricolan mainitsemat Pohjanmaa (Ziegler on sijoittanut Ostrobothnian Ruotsin puolelle) ja toaseporin laani. Ziegler 1532, 104, 107-108v.
116 "Eijkó caike, on alghus heicko?", Agricola kysyy Rukouskirjan esipuheessa. MAT I, 97.
Jumalan ystävä" haluaa tehdä paremman, hänellä on toki siihen oikeus, "mutta katsokoon, ettei hän tuimasti kipelly"."7 Alkupuhe loppuu keho-tukseen ottaa visusti vaari niistä "Jumalan sanoista, jotka tässä kirjassa sei-sovat" ja elää niiden mukaan.