VaNHA TESTÁMF.NTTI 13 Vanha testamentti uusten mainitsee piispainkronikassaan ainoastaan kolme Agricolan teosta.1 Hänen mukaansa maisteri Mikael julkaisi rehtorikaudellaan suomenkielisen ru-kouskirjan ja suomensi Uuden testamentin.2 Kolman-nesta teoksesta kronikoitsija kirjoittaa: Tähän aikaan hän [Agricola] painatti Psalttarin suomen kie-lellä. Se oli kuitenkin kokonaan suomennettu Turun koulussa Paulus Juustenin rehtorikaudella. Tämä oli määrännyt koululaiset tyylin harjoittamiseksi toisinaan kääntämään psalmeja, niinkuin muistossa autuain tohtori Luther oli kääntänyt niitä. Hän kuunteli ja korjasi heidän suomalaista käännöstään niinä tunteina, jolloin koululaisten kirjoituksia oli tapana ottaa vastaan ja tarkastaa, usein myös päivällisen jälkeen huoneessaan.' Tämän muistelonsa Juusten lopettaa peräkaneettiin: Mutta ei ole väliä, kenen nimissä se on julkaistu, sillä se on käännetty, jotta siitä olisi suurta hyötyä Suomen kansalle.'1 1 Tarkkasilmäinen Porthan ihmetteli tätä piispainkronikan selityksissään, sillä Agricola luette-lee Psalttarinsa esipuheessa kuusi teosta ja kirjoitti tämän jälkeen vielä kolme lisää. Porthan 1784-1800, 736s. 2 "Edidit enim in suo rectoratu Precationale finnonicum, -- Transtulit etiam Novum Testamentům finnonice." fausten 1988, 25, 23-25. 3 "1 loc tempore procuravit ille, ut Psalterium imprimerentur finnonice, quod tarnen integre finnonice fuit translatum in schola Aboensi, rectore Paulo luusten, qui mandaverat, ut scholastici pro exercendo stylo interdum verterent psalmos, prout doctor l.utherus, beatissimae memoriae, eos transtulerat. Illorum finnonicam versionem audivit et correxit ipse Ulis horis, quibus scripta scholasticorum solent exhiberi et examinari, saepe etiam peracto prandio in hypocausto suo." luusten 1988, 25, 35-44. 4 "Sed nihil refert, cujus nomine sit editum, ideo enim translatum est, ut in populo Finlandico magno esset usui." luusten 1988, 25, 43-45. rf, 297 I CO LA ff5fW«5ti (Lain pM taxttttancn/ mite řirtottcmi on mo* feeen JUfc / Ut *prop^ itnnuffo Psalttarin nimiölehti. VanMA TESTAMENT!! luustenin närkästys on ilmeinen. Yhtä ilmeistä on, että kronikoitsija on valikoinut sanansa. Hän varoo sanomasta suoraan, että painosta julkaistu psalmien kirja on itse asiassa hänen ja hänen oppilaittensa käännös. Vih-jaus on kuitenkin varsin selvä, ja se on kantanut hedelmää.5 Juusten siir-tää Psalttarin suomennostyöstä kunnian itselleen. Muista Agricolan Van-han testamentin käännöksistä hän ei puhu mitään.6 Agricolan tavoitteena oli saattaa koko Raamattu suomen kielelle. Hän oli kääntänyt Vanhaa testamenttia runsaasti jo Rukouskirjaan: 40 psal-mia sekä 85 muuta rukousta. Messu sisältää puolestaan 22 Vanhan testamentin profetiaa, ja sen loppuun Agricola suomensi Pyhän kirjan neljä en-simmäistä lukua, luomiskertomuksesta veljesmurhaan. Alkukertomukset eivät kuitenkaan saaneet jatkoa. Agricola huomasi pian, että tavoite oli liian korkea: rahat ja aika eivät tulisi riittämään. Oli tyydyttävä valikoimaan. On luonnollista, että ensimmäinen suomennet-tu Vanhan testamentin kirja oli psalmien kirja eli Psalttari, kristikunnan vanhin ja käytetyin rukouskirja. Se luettiin viikossa läpi luostareiden ja tuomiokirkkojen hetkipalveluksissa. Kirja säilytti suosionsa reformaatio-kaudella. Luther aloitti uransa Wittenbergin professorina luennoimalla psal-meista. Hänen työtoverinsa Johannes Bugenhagen ja Georg Major laa-tivat kumpikin oman latinankielisen Psalttarinsa. Bugenhagen kirjoitti omaansa lisäksi laajan kommentaarin. Reformaattoreiden ystävä, humanis-tirunoilija Eobanus Hessus muokkasi kirjan latinalaiseen runomittaan ja julkaisi sen 1539 Lutherin ja Melanchthonin esipuheilla varustettuna. Sii-tä tuli menekkiteos, josta otettiin uskonpuhdistusvuosisadan aikana kol-misenkymmentä painosta.7 Psalttarista ilmestyi 1500-luvun alkupuolella useita muitakin latinankielisiä versioita.8 5 Tarkiaisten biografia laskee Psalttarista Agricolan tiliin ne 41 psalmia, jotka hän oli suomentanut jo Rukouskirjaan, ja vie loput luustenin nimiin. Tarkiainen & Tarkiainen 1985, 219-222. 6 luustenin oma raamatunsuomennostyö on tasoltaan varsin vaatimatonta. Pääasiassa hän tyytyi 1575 julkaisemassaan Messussa muokkaamaan Agricolan käännöstä lähemmäs ruotsalaista evankeliumikirjaa. Parvio 1978, 105-125; Hemmen 1999, 120. 7 Heininen 1992, 11-17. 8 Hobbs 1990, 86, 221-225; Heininen 1994, 194. 299 MlKAEL ACRICOLA Lutherin saksankielinen Psalttari ilmestyi ensi kerran 1524, mutta re-formaattori työryhmineen revisoi sitä jatkuvasti, nun että se ehti vuoteen 1546 mennessä ilmestyä - joko erillisenä tai osana kokoraamattua - kaik-kiaan 24 kertaa.9 Tukholman kuninkaallisesta kirjapainosta 1536 ilmestynyt Dauidz Psal-tare on oktaavokokoinen, siinä on 180 lehteä. Se alkaa esipuheella, joka on vapaasti muotoiltu Lutherin vuoden 1524 Psalttarin esipuheen mukaan. Käännöspohjana on juuri tämä Lutherin Psalttari, sen ovat ruotsintaneet todennäköisesti arkkipiispa Laurentius Petri ja hänen vanhempi veljensä Olavus. Teksti siirtyi vähäisin korjauksin Kustaa Vaasan Raamattuun.10 SUOMENNOSTYÖN VAIHEET Aprillipäivänä 1551 Agricola kirjoitti "rakkaalle Amundille, erityisen hyväl-leystävälle". Hän kiitti kuninkaallista kirjanpainajaa kaikesta työstä ja vai-vasta suomalaisten kirjojen hyväksi sekä vakuutti "kaikkivaltiaan Jumalan ikuisesti palkitsevan sen, mitä meidän puoleltamme on puuttunut".'1 Tämä lienee käsitettävä nun, että painatusmaksut olivat myöhässä.12 Agricola il-moitti edelleen, että "syksystä tähän päivään asti oli työskennelty ja Jumalan avulla edelleen työskennellään Daavidin Psalttarin suomentamisessa". Työ oli lähes valmis, ja sen vuoksi Agricola pyysi Amund Laurentssonia yhdessä Tukholman kirkkoherran, "kunnianarvoisan isän, maisteri Olavus Petrin" kanssa tiedustelemaan kuninkaallista painolupaa Psalttarille ja "muille samankaltaisille Pyhän Raamatun kirjoille, joita useimmiten ja eniten käytetään seurakunnassa ja jotka ovat tarpeen tässä maassa. Sitten käännettäisiin sitä turvallisemmin, kun työn menestys olisi varma ja epäi-lemätön. Sillä turha työ on vain tekijälle häpeäksi ja vahingoksi eikä ke-nellekään hyödyksi ja avuksi." Kirjanpainaja ja kirkkoherra kävivät kuninkaanlinnassa ja saivat anomansa painoluvan. Dauidin Psaltari ilmestyi 28. elokuuta 1551. Ni- 9 Heininen 1994, 9-12. 10 Heininen 1994, 12. 11 Agricola Amund Laurentssonille 1.4.1551. Strödda historiska handlingar 2, RA. (ulk. HHH 6, 318-320, Tarkiainen & Tarkiainen 1985, 321-323. 12 Pinnen 1962, 191. 300 Vanha testambntti miölehden kääntöpuolella on Ruotsin valtakunnanvaakuna, ja sen ylä-puolella selitys: Sen Suurivaltiaan Herran, Korkeimman ja Ylenväkevän Päämiehen, Herran Gustavin, Jumalan armon kautta Ruotsin, Göötan, Wendein jne. Kuninkaan ja myös meidän rakkaimman Armollisen Herran suosion, tahdon ja käskyn merkki, tä-män kirjan vahvistukseksi. Kyseessä oli kirja, jonka korkea esivalta oli virallisesti hyväksynyt kirkolli-seen käyttöön.13 Vaakunan alle merkittiin varmemmaksi vakuudeksi raa-matunlause: Olcatta Cunnialiset iocaista wastan. Racastacat Wehe. Pelietkelu-malata. Cunnioittaca Kuningasta [1. Piet. 2:17].14 Mestari Amund jatkoi työtään, ja runsaan kahden kuukauden kuluttua, 5. marraskuuta 1551 hän saattoi painaa seuraavan suomalaisen kirjan vii-meisen arkin. Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laiita ia Prophetista Wloshaetut oli Vanhan testamentin profeettakirjojen ydin, "joka Psalttaria kohta seu-raa niinkuin kiljuva jalopeura", kuten Agricola alkurunossaan riimitteli.15 Julkaisujen yhteenkuuluvuus näkyy siinä, että Psalttarissa havaitut paino-virheet korjattiin seuraavan teoksen lopussa.16 Tämä kertoo painotyön kii-reistä, samoin kuin se, että B-arkin kolmas lehti on painettu kahteen ker-taan, ilmeisesti siksi, että ensimmäinen on jäänyt vaille sivunumeroa.17 Myös Weisut ia Ennustoxet -kirjan nimiölehden kääntöpuolella on Ruotsin valtakunnanvaakuna, mutta nyt vain puolen sivun kokoisena ja vail-la selityksiä.18 Teos oli tarkoitettu laajemmaksi, mutta loppuosan jo käännettyä teks-tiä ei ehditty enää kelirikon takia toimittaa Tukholmaan. Näin ollen vii- 13 Pinnen 1962, 186s. 14 Raamatunkohta on samassa muodossa Agricolan Uudessa testamentissa: Olcatta cunnialiset iocaista wastan. Racastacat Welijä, Pelietke himalata, Cunnioittaca Kuningasta. MAT II, 605. Vuoden 1992 kirkkoraamattu suomentaa: "Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pe-lätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria." Edellinen suomennos vuodelta 1938 oli vielä Agricolan linjalla ja puhui kuninkaasta eikä keisarista. 15 loca Psaltarin cochta seura. ninquin kiliuua lalopeura. MAT III, 438. 16 Psalttarissa on huomattu kuusi ja Weisut ia Ennustoxet -teoksessa viisi painovirhettä. MAT III, 711. 17 MAT III, 449-452; 18 18 Perälä. 2006, 65-68, liite 3, kuvat 23 ja 24. 301 Vaniia tkstamkntti meiset profeettakirjat painettiin seuraavana kesänä.19 Agricolan viimeinen painettu teos Ne Prophetat. Haggai. Sacharja. Maleachi. ilmestyi 9. elokuu-ta 1552 "Silde minun Rackahalda Amunild Lauritzan poialda". Kolmen viimeisen Vanhan testamentin kirjan jälkeen Agricola on täyttänyt vielä kolmé arkkia kääntämällä Mooseksen kirjoista muutamia lukuja, kuten kymmenen käskyä sekä avioliittoa koskevia määräyksiä, "joita on sangen tarpeellista monista syistä lukea Suomen hiippakunnan kirkoissa". Parille viimeiselle sivulle on käännetty pääasiassa keskiaikaisista rukouskirjois-ta 23 siunausta.20 Vanhatestamentilliset kirjat säilyttivät arvonsa siihen saakka, kun ensim-mäinen kokoraamattu ilmestyi. Suomalaisissa ja ruotsalaisissa julkisissa kokoelmissa on nykypäiviin säilynyt 12 Psalttaria, 11 Weisut ia Ennustoxet -teosta sekä 8 kappaletta Agricolan viimeistä kirjaa, mutta luettelo ei ole täy-dellinen.21 Toistaiseksi on selvittämättä, miten Agricolan vanhatestamentilliset teokset ovat päätyneet Lincolnin katedraalin kirjastoon.22 Typografia ja kuvitus Agricolan kolmé viimeistä teosta - Psalttari, Weisut ia Ennustoxet ja Ne Prophetat - kuuluvat yhteen. Ne painettiin peräkkäin, samaan kvarttoko-koon kuin Uusi testamentů ja vuoden 1549 liturgiset kirjat. Joskus ne si-dottiinkin yhteen samoin kuin vuoden 1549 kirjat.23 Psalttari on 30 arkin laajuinen ja sisältää 238 sivua. Weisut ia Ennustoxet -teoksessa on 34 arkkia sekä korjausliuska, yhteensä 276 sivua.14 Agricolan viimeinen teos on 10 arkin ja 80 sivun laajuinen. 19 Agricola kertoo viimeisen teoksensa esipuheessa, että "talven esteiden" takia kolmé profeettaa jai painamatta. Samalla han kertoo, että samoin kävi Psalttarin kohdalla. Kun mitään katkosta ei kuitenkaan ole Psalttarin painotyössä havaittavissa, Niilo Ikola on arvellut Agricolan erehtyneen: kyseessa olisi ollut Uusi testamentti. Ikola viittaa myös siihen, että Uuden testamentin alkuosa ja Weisut ia T.nnustoxet -teos ovat saaneet viimeiselle sivulleen šaman voittoisaa Jeesus-lasta esittävän puupiirroksen. Lluden testamentin loppuosan nimiökehys on sama kuin Ne Prophetat -teoksessa. Ikola 1966, 127s. Ikolan teorian on osoittanut kestämättömäksi Perälä 2006, 38s. Mitä Agricola tarkoittaa maininnalla Psalttarista, jää arvoitukseksi. 20 Parvio 1967; Knuutila 1990, 120s, 143. 21 Liite 3. 22 Hurst 1982, nrot 385, 449, 464; Parvio 1984b. 23 Tällaisia ovat toinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran omistamista kappaleista sekä Tukhol-man kuninkaallisen kirjaston kappale. Liite 3. 24 Ylimääräiset kaksi sivua kertyvät siitä, että B-arkin kolmas lehti painettiin kahteen kertaan. 303 MlKAEL AGRICOLA ja Daniel jáávát váhemmálle. Kaksitoista pientá profeettaa han on káán-tányt kokonaan, lukuun ottamatta kolmea Sakarjan kirjan vaikeatajuista kohtaa.451 RlINOMITTAISET ESIPUHEET Vanhan testamentin suomennoksissaan Agricola palaši káyttámaán samaa knittelimittaa, jolla han oli laatinut Aapisen ja Rukouskirjan esipuheet. Psalttarin ja Ne Prophetat -teoksen alkupuheet ovat miltei Rukouskirjan alkurunojen mittaisia: edellisessá on 182 ja jálkimmáisessa 191 sáettá.46 Weisut ia Ennustoxet -teoksen esipuhe poikkeaa náistá, sillá siiná Agrico-lalla ei ole sanottavaa kuin 12 sákeen verran. Pitemmissá esipuheissaan Agricola puhuttelee aluksi lukijoitaan, "kaik-kia suomalaisia, Suomen vakeá,.rakasta veljeá, sisarta ja isáá, rakasta pap-pia ja isaá, joka ruokkii sielut kuin lapset nisá." Sen jálkeen han esittelee kirjan, Psalttarin esipuheessa lisáksi aikaisemman tuotantonsa ja samalla koko suomenkielisen kirjallisuuden Aapisesta Piinaan saakka. 45 Agricolan valikoimassa on tekstiá seuraavista Vanhan testamentin kirjoista: Kirjat Tekstierí Kirjat Tékstim máárii máára Mooseksen kirjat 2 Hoosea 14 Samuelin kirjat 3 Jod 3 Aikakirjat í Aamos 3 Obadja 1 Jesaja 37 Joona 4 ieremia 18 Miika 7 Valitusvirret 5 Nahum 3 Hesekie! 5 Habakuk 3 Daniel 5 Sefanja 3 Haggai 2 Sakarja 14 Malakia 4 Tekstit ovat useimmiten kokonaisen Itivun mittaisia. Tekstit on luetteloitu jakeen tarkkuudella Heininen 1993, 16-22. 46 íálkimmáisestá esipuheesta on painettaessa pudonnut pois yksi sae, sillá sáeparin Senperest mós caiki Mailma, Tuli, Twli, Meri, ia Maa, jálkeen tulee seuraavan sáeparin jálkimmáinen sáe senielkin, quin he heitens iaca. Sivulla on vain 31 riviá, kun esipuheen muilia kokonaisilla sivuilla on 32 rivia. MAT 111, 715; Fredrilmon 1985, 108. 308 Vaniia testamentu Armoistuin. Ristiltá otettu Kristus Isán sylissá ja Pyhd Henki. Psalttarin alhupuheen kuvitusta. Alkupuheissa tulevat esiin jo Rukouskirjasta ja Uudes-ta testamentista tutut tee-mat. Agricola lausuu ke-hotuksen sanoja papeille, mutta ei myóskáán sááste-le moitteitaan. Han valitte-lee kohtaamaansa kritiikkiá ja puolustaa suomennos-taan. Tosin han tunnustaa, ettá psalmien káánnos on Rukouskirjassa hieman eri-lainen kuin Psalttarissa, mutta molemmat ovat siitá huolimatta káyttokelpoisia. Psalttarin suomennos on -han sanoo "kehumatta" - selkeá ja puhdas "niinkuin kirkas aurinko tai-vaalla".47 Kumpikin alkupuhe sisáltáa pitkán jakson, joka náyttáá hieman irral-liselta. Psalttarissa on neljánkymmenen sákeen mittainen luettelo hámá-láisten ja karjalaisten jumalista. Viimeisessá teoksessaan Agricola káyttáá kolmé kertaa laajemman jakson eli 122 sáettá toiseen luetteloon, jossa han ylistáá Jumalan antamia lahjoja.4S Námá ovat juuri niitá, joita hámá-láiset ja karjalaiset aikaisemmin pyysivat jumaliltaan. Kun karjalaisten ju-mala Ágrás 47 Waan tai on (paitz pramin) selke ia pudhas, Ninquin kircas Auringo taiuahas. MA'I'lII, 210. 48 Tutkimus ei ole kiinnittányt huomiota táhán jálkimmáisen esipuheen osaan, kun sitá vastoin Psalttarin jumalaluettelo on eniten kásiteltyjá Agricolan tekstejá. VanHA TESTAMBNTTl vielä voimissaan olevaa pakanuutta, josta epäuskon, synnin ja Pirun riivaa-ma kansa yhä piti kiinni.51 Lutherin ja muiden reformaattoreiden tapaan Agricola samastaa vanhan pakanuuden ja katolisen kultin: Samoin vielä äsken paavin opin alla kumarrettiin julkisesti ja salaa lukemattomia luontokappaleita Jumalan sijasta, kuten pyhimyksiä. Oli pyhää tulta, vettä ja multaa, oksia, puita ja kuolleitten luita. Suolat, munat, ruohot ja lihat täyttivät Herran palvelussijat.52 Agricola viittaa myös ortodoksisiin tapoihin: Kuolleiden haudoille ruokaa vietiin, siellä itkien, parkuen valitettiin.53 Rukouskirjasta tuttuun tapaan Agricola moitiskelee nytkin pappeja lais-koiksi: Eikös ole pappien virkana opiskella, saarnata ja rukoilla? Hyi häpeä, miten harvoin saarnataan ja luetaan siitäkin vähästä mitä kirjoitetaan. Kuinka vastaat Herran tuomiolla, jos aikasi täytät laiskuudella? Voi, sinä surkea lokasäkki! Eikö mieleesi tule, etkö äkkää 51 Pinnen 1962, 241. 52 NIn mos esken Pauin Opin ala, cumartin iulkisest ia sala. Epelughuiset Loondokappalet, lumalan Sias, quin Pyhydhet. Quin oli Tulda, wette ia mulda, Oxi ia Puita, ia Coolutten Luita. Sola, Muna, Rohot, ia Lihat, pidhit HERRAN Paluelus Siat. MATIII, 213s. 53 Coolludhen hautijn Rooca wietin, ioissa walitin, parghutin ia idketin. MATIII, 213. Pinnen 1973, 16-21. <•! 311 MlKARI. AGRICOLA haiseva raato olevasi ja matojen evas kuoltuasi? Jos sina siis tyosi innotta teet, saat pelata, minne viimein jaat.54 Viimeisessa teoksessaan Agricola kayttaa puolet alkupuheestaan Jumalan luomistoiden ylistykseen. Ne han jakaa kolmeen osaan, jotka han viela varustaa latinankielisin reunaotsikoin. Ensimmaiseen ryhmaan kuuluvat kaikki luonnon lahjat:55 Tuli, tuuli, meri ja maa seka niissa elavat olennot, rauha, terveys, ruoka, rikkaus, talot ja tavarat. Niihin kuuluvat myos maan tuotteet: ruis, ohra, kaura ja vehna, pavut, herneet, kaalit, nauriit, hamp-pu ja pellava, hunaja ja viini, Yrtit ja ruohot moninaiset, joita miehet kayttavat ja naiset, Linnut, kalat, karja ja pedot, pellot, niityt, metsat ja kedot, Kartanot, majat, vaatteet ja muut, niinkuin myos monihaaraiset puut. Niin myos vaimot ja lapset hyvat, Uskollinen perhe ja ystavat.56 54 WAi, eike se Pappein Wirca ole? Studera, sarnaa, ia Rucole. Hwij hapie, se Wahe quin kirioitetan, haruoin se sarnatan eli luetan. Quingas wastat Sen HERRAN Domios, ettes aighas culutat Laiskuos. Oij sine surckia Locasecki, etkos neite Mieleses ecke. Haiseua Raato oleuas, ia Matoin Eues cooltuas? los sine sis Wircas hitast teet, nin carta cuhungas wimein ieet. MAT III, 211. 55 Agricolan sivuotsake on Fortune Bona. MAT III, 715. 56 Yrtit, ia Rohot moninaiset, quin Miehet prucauat ia Naiset. Linnut, Calat, Cariat ia Pedhot, pellot, Nijttut, Metzet, ia kedhot, Cartanot, Maiat, Waatet ia mwdh, sihen mos moniharaiset pwdh. Nin mos Waimot ia Lapset hyuet vskolinen Pere ia ysteuet, MAT III, 715s. 312 h> VaNIIA TESTAMENT!'! Toisen ryhmän muodostavat ruumiin kyvyt57 eli viisi aistia, näkô, kuulo, haju- ja makuaisti sekä tuntoaisti, jotka luetteloihin mieltynyt Agricola numeroi marginaaliin. Kolmanteen Jumalan antamien lahjojen ryhmään kuuluvat sielun kyvyt,58 joihin Agricola lukee ensinnäkin kristilliset hyveet: uskon, toivon ja rakkauden. Luetteloon kuuluvat lisäksi ilo, rauha, laupeus, kohtuullisuus, pitkämielisyys, siveys, puhtaus, kunniallisuus, taito, viisaus, tieto ja järki. Agricola liittää joukkoon myós omantunnon, joka on jumalattomissa la-vea, koska he elävät ilman pelkoa ja uskoa, julmissa taas "kaita ja poltet-tu", viekkaissa ja velhoissa häiriintynyt, Eksyväisissä, jotka karttavat kuria, kamala se on ja nurja. Vaan jumalisissa ja viattomissa se on oikea mielissä ja teoissa. Katuvaisissa se on oikaistu, kun sydän mielistyy parannukseen.59 Agricola päättää sielunkykyjen luettelon säepariin, jonka mukaan Jumala on läsnä hyvissä sieluissa, kun taas pahoissa riehuu paha henki: IIERRA on hyuis Sieluis lesse, wan pahois, se ryme Hengi messe. Tämän jälkeen Agricola siirtyy puhumaan käännóstyôstään, jonka arvosta hänellä oli selkeä käsitys. Kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä, ja Agricola purkaa mieltään - nyt viimeisen kerran ja kokonaisen sivun verran: Ellei kaikki ole tulkittu selkeeksi, niin me kernaasti anomme anteeksi. Se paremmin tehkóón kuka voi, jollei tämä kelpaa, jonka leesus soi. 57 Agricolan reunaotsake on Corporis Bona. MAT III, 716. 58 Agricolan reunaotsake on Anime Bona. MAT III, 717. 59 Exyueisis, quin cartauat curia, camala hen on ia nuria. Wan lumalisis, ia Wighattomis, oikea hen on Mielis ia teghois. Catuuaisis hen on oijettu, quin Sydhen parannoxeen mielistu. MAT III, 718. 313 MlKAEL AgrICOI.A Panettelija, joka näitä moittii, pankoon hampailleen lukon aittaan, taikka tehköön paremmat itse, jos hän osaa tai viitsii. Eikö se ole tyly ja villi, joka antaa hyvistä väärän arvion?60 Agricolan mukaan arvostelijat siivilöivät hyttysiä mutta nielaisevat kamelin. Heidän motiivinaan on kateus; he ovat "monin juonin ja valhein" pyrkineet virittämään Agricolalle pauloja ja ansoja, nun että hän menet-täisi kunniansa loppuiäkseen.61 Agricola ei kerro tarkemmin, keitä nämä hänen vihollisensa ja kadehtijansa ovat, mutta ainakin Juustenilla oli syy-tä kateuteen.62 Viimeinen esipuhe päättyy toteamukseen, että raamatunkäännöstyö jatkuisi, mikäli "nämä olisivat otolliset, ostettaisiin ja käytettäisiin, niin-kuin olisi myös kohtuullista." Agricola ennustaa sen ajan olevan pian kä-sissä, jolloin monien hyljeksimistä suomalaisista kirjoista on puute: Sen Aian vskon pian tuleuan, ette Somen kiriain ielkin tutketan. Van tuskal ne silloin käsiteteen, iotca nyt Moniida hylieteen.63 60 Ellei caiki ole tulkittu selkexi, nin me kernast anom andexi. Se paramin techken ioca woi, iollei tai kelpa, quin IESVS soi. Panettelia, quin neite laitta, se pangan hamballens lucun aitta. Taicca techken paramat itze, ios hen taita eli wijtze. Eikö se tyly ia willi on? quin hyuist anda wären aruion? MATIII, 713. 61 Cateus temen wei monen hädhen, Christusen, Sanan ia Nimen teden. Monen Ionen ia Walhen cansa, wirittin sille Paula ia ansa. Ette hen cunnioittomaxi olis, sijhenasti ette hen teste coolis. MATIII, 719 62 Pinnen 1962, 152s; Tarkiainen 2003, 51. 63 MÄT III, 720. 314