Masarykova univerzita Filozofická fakulta Ústav jazykovědy a baltistiky Bc. Lucie Hradecká Jälkitavujen vokaalien välinen h Seminární práce k předmětu BA401F Finština v systémových souvislostech I podzim 2012 Tässä esseessä tarkastelen jälkitavujen vokaalien välisessa asemassa säilynyttä h:ta, sen esiintymistä murrepiirteenä nykykielessä sekä sen historiallista taustaa. Olen käyttänyt lähteinäni Lauri Hakulisen kirjaa Suomen kielen rakenne ja kehitys, Kaisa Häkkisen kirjaa Suomen kielen historia 1, Johanna Vaattovaaran pro gradu-tutkielmaa sekä hänen artikkelia, jossa hän käsittelee h:n variaatiota Tornion murteessa. Aineistooni kuuluu myös Harri Mantilan kirjoittama Oulun yliopiston Murteet-kurssin luentomateriaali. Olen myös kerännyt muutaman jälkitavussa säilyneen h:n esimerkin Suomen kielen nauhoitearkiston litteroinneista, jotka ovat saattavilla Kotimaisten kielten keskuksen kotisivuilla. Keräämäni esimerkit ovat liitteessä. Jälkitavujen vokaalien välinen h on murrepiirre, jonka edustus nykykielessä liittyy h:n historiaan. Tietyissä muodoissa painottomissa tavuissa vokaalien välisessä asemassa aiemmin todennäköisesti esiintyi nykykirjakielestä jo kadonnut h. Joissakin tapauksissa se kuitenkin näkyy edelleen kirjakielestäkin (esim. illatiivin pääte -hVn tai sanat kuin perhe < *pereh). Murrepiirteenä alkuperäinen h on säilynyt seuraavissa muotoryhmissä: * illatiivi: niissä tapauksissa, joissa kirjakielessä olisi -Vn-pääte (kirkkohon); * e-loppuiset nominit, eli alkuperäiset *ek, *eh nominit (vokaalivartaloissa, esim. gen. satehen); * s-loppuiset nominit (varvas : varpahat); * kolmannen persoonan posessiivisuffiksi (kalastahan); * passiivin imperfektimuodot (ajettihin) ja preesensmuodot (mennähän); * III infiniviitin illatiivi (näkymähän); * aktiivin II partisiipin monikon muodot (kuollehet); * kolmannen persoonan imperatiivi (menköhön); * hinen- ja hAinen-johdokset (jokahinen); * Us- ja Utta-johdokset (rakkahus); * kAAn-liitepartikkeli (tietenkähän); * jotkut adverbit (alahalla). Sitä paitsi h voi esiintyä joissakin murteissa palataalispirantin tai soinnillisen dentaalispirantin vastineena (*oikeδin ˃ oikheen; *enäγän ˃ enhään). (Mantila 2010; Vaattovaara 1999; Vaattovaara 2002.) Seuraavaksi haluaisin tarkastella sanansisäisen h:n alkuperää ja kehitystä suomen kielessä. Hakulisen mukaan sanansisäinen h ei ole kovin varhaista, ja sille voi tavallisesti löytää varhaisempi vastine. Monessa tapauksessa voi olettaa, että h on kehittynyt *z:sta. Hakulinen pitää sitä perinteisenä s : z astevaihtelun heikkoasteisena varianttina. Tämä koskee mm. s loppuisia nomineja kuin mies : miehet, varvas : varpahat ˃ varpaat, kallis : kallihin ˃ kalliin, us-johdoksia kuin rakkahus ˃ rakkaus, metateesitapauksia paras : parahan ˃ parhaan, varas : varahin ˃ varhain, alahalla ˃ alhaalla, imperatiivimuotoja kuin menköhön ˃ menköön, passiivimuotoja kuin saatihin ˃ saatiin, aktiivin II partisiipin vokaalivartaloita kuin juostanehen ˃ juostaneen. (Hakulinen 2000, 55.) Usein h on kehittynyt varhaisesta *š:stä, esim. sanoissa lehmä, vanha, ihminen, ahven jne., momentaaniverbien -ht-tunnuksessa (laulahtaa) ja metateesia läpikäyneissä sanoissa kuin *pereh > perhe. h-konsonantti toisinaan esiintyy *kš- tai *šk-yhtymän paikassa (jäähtyä, mehiläinen; laho, liha), harvoin myös *tš-yhtymän sijalla (kehä, piha, puhki). Sanan alussa *š on muuttunut h:ksi (*šiŋer(e) > hiiri, vrt. saamen snjiras). (Hakulinen 2000, 55-56; Häkkinen 2002, 37-39.) Alkuperäinen *kt-yhtymä on muuttunut ht-yhtymäksi (kaksi : kahta, yksi : yhtä, tehty : teke-), samalla kuin *pt-yhtymä sanassa vyyhti. Nuorissa lainasanoissa kt-yhtymä muuttuu analogisesti (arkkitehti, inspehtori). Itämurteissä on tapahtunut muutos ts > ht (metsä ~ mehtä), kirjakielessä tämä muutos esiintyy vain muutamassa sanassa. Pelkkä s on kehittynyt h:ksi myös hyvin harvoin (kihla). Lainasanoissa kuin ahrain tai ohra hr-yhtymä on *str-yhtymän vastine. (Hakulinen 2000, 56-57.) Edellä mainitusta voi päätellä, että murteissa säilynyt jälkitavujen h on alkuperäisen *z:n tai *š:n vastine. Monessa muodossa h < *z on s:n heikkoasteinen variantti ns. suffiksaalissa astevaihtelussa (Hakulinen 2000, 65-66). Hakulinen (2000, 103-104) väittää, että alkuperäiset illatiivin päätteet olivat todennäköisesti *-sen ja *-zen > -hen, joista näkyy selvä yhteys inessiivin ja elatiivin kanssa. Häkkisen mukaan (2002, 80) s lienee vanha latiivin pääte, joka vieläkin toimii alkuperäisen tarkoituksen mukaan eräissä partikkeleissa kuin alas, ulos, ylös. Tämä vanha s on itämerensuomalaisissä ja volgalaisissa kielissä muuttunut „jonkinlaiseksi sisäpaikallissijojen tunnukseksi“ (Hakulinen 2000, 103). h on illatiivin päätteestä tavallisesti kadonnut, mutta se esiintyy edelleen pääpainollisen tavun jälkeisessä asemassa (maahan) ja säännöllisesti joissakin murteissa (kirkkohon). Jos sanan vartalossa on jo tapahtunut *š > *z > h-muutos, sitten päätteessä on säilynyt varhainen vahva-asteinen variantti s: taivas : *taivahasen > taivaaseen^[1]^1.(Häkkinen 2002, 81.) Myös ns. passiivin persoonapäätte -Vn on kehittynyt varhaisemmasta *-zen >  hen päätteestä (Hakulinen 2000, 66, 103-104). Hakulisen mukaan (2000, 240) tämä pääte passiivin preesens- ja imperfektimuotojen lisäksi esiintyy myös aktiivin II partisiipin vokaalivartaloisissa muodoissa (juostaneen) ja 3. persoonan imperatiivimuodoissa (*menközen > *menköhen > *menköhön > menköön), joten niissä muodoissa säilynyt h on samaa alkuperää (vrt. Häkkinen 2002, 39). Passiivin preesensmuotoihin h ilmestyi vähän myöhemmin imperfektin vaikutuksen vuoksi. On syytä olettaa, että alkuperäisesti passiivin preesensmuodon pääte oli -ksen (*saaδaksen, vrt. viron impersonaali saadakse), jossa -k- oli vanha preesensin tunnus ja -sen oli * zen > hen -päätteen vahva-asteinen variantti (Hakulinen 2000, 241). Häkkinen (2002, 39-40) toteaa, että samanlainen kehitys on tapahtunut myös kolmannen persoonan posessiivisufiksissa (*kalastasen > *kalastazen > *kalastahen > *kalastahan > kalastaan) ja hän-pronominissa, joka on todennäköisesti myös kehittynyt *sVn muodosta. Varhainen s : z -astevaihtelu vaikutti myös siihen, että h <*z säilyy s loppuisten nominien vokaalivartaloisissa muodoissa, sekä kirjakielessä (mies : miehet) että murteissä (kallihin). e loppuisten nominien h ei toisaalta ole samaa alkuperää. Entisissä -eh-loppuisissä nomineissä h < *š, ja myöhemmin niissä sanoissa tapahtui joko h:n kato (aine) tai metateesi (pereh > perhe). Niissä tapauksissa, joista h on kadonnut, se esiintyy taivutuksessa joissakin murteissa. Kato ei kuitenkaan ole lopullinen, koska h on sanan lopussa muuttunut jäännöslopukkeeksi, joka aiheuttaa loppukahdennusta (herne^x). (Hakulinen 2000, 119; Häkkinen 2002, 37-39.) Jälkitavujen vokaalien välinen h on osittain säilynyt länsimurteissa ja pohjoismurteissa. Se ei kuitenkaan ole säilynyt ainoastaan perinteisessä VhV asemassa. Murteissa on olemassa neljä h:n edustusta:  1. VhV-edustus (saunahan);  2. sisäheittoinen edustus eli ensimmäisen asteen metateesi (saunha(a)n);  3. metateesinen edustus eli toisen asteen metateesi (sauhnaan);  4. harvoin tapahtuva assimilaatio (saunnaan). Eri tutkijat saattavat käyttää eriläisiä termejä. Muodoissa kuin saunha(a)n (2) on tapahtunut joko sisäheitto eli VhV-yhtymän ensimmäisen vokaalin kato (saunØhan; mahdollinen vokaalin pidennys olisi siinä tapauksessa sekundaarinen) tai vokaalin ja h:n metateesi (saunahan > saunhaan; pitkä vokaali olisi sitten primaari). Mutta murteissa esiintyy myös varsinainen metateesinen tyyppi (sauhnaan, huohneen), jossa h siirtyy soinnillisen konsonantin eteen (3). Siksi nämä tutkijat, jotka eivät kannata sisäheittohypoteesia, kutsuvat saunha(a)n-tyypistä edustusta (2) ensimmäisen asteen metateesiksi ja sauhnaan-varianttia (3) toisen asteen metateesiksi. Harvinaisissa tapauksissa hC-yhtymä assimiloituu CC-yhtymäksi (4). Tämän prosessin tulos saattaa näyttää samalta kuin yleis- tai erikoisgeminaation tulokset: talloon ˂ talhoon. (Vaatovaara 1999.) Kuten Mantila (2010) toteaa, jälkitavujen vokaalien välinen h esiintyy aika säännöllisesti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteissa ja Peräpohjolan murteissa: Tornion murteessa esiintyy metateesinen edustus (sauhnaan), Kemin murteessa sisäheittoinen edustus (saunhan), Kemijärven murteissa alkuperäinen edustus (saunahan). Oulun seudun murteessa h:ta ei ole. Lestijoen ja Kalajoen-Pyhäjoen murteessa taas esiintyy vokaalien välinen edustus (saunahan), vaikka Kalajoen-Pyhäjoen murteessa h joskus puuttuu ja joskus tavataan jopa assimilaatiota läpikäynyttä varianttia (saunnaan). Myös Etelä-Pohjanmaan murteissa h on säilynyt alkuperäisessä (VhV) asemassa, niiden pohjois-osissa joskus esiintyy sisäheittoinen edustus. h on osittain säilynyt myös Kaakkoishämäläismurteiden Iitin ryhmässä, samassa asemassa kuin karjalan kielessä (kyläh vrt. karjalan küläh) (Häkkinen 2002, 39). Jälkitavujen vokaalien välinen h edustaa varhaista h:ta, joka on kehittynyt *š:stä tai *z:sta. Itämurteistä h on kadonnut, mutta se edelleen esiintyy jonkin verran länsimurteissa ja osittain pohjoismurteissa neljässä eri asemassa. Kaakkoishämäläismurteissa voidaan tavata erikoistapausta, jossa h on säilynyt samassa asemassa kuin karjalan kielessä. Kirjakieleen on vakiintunut murteissa laajalle levinnyt h:n kato, joten kirjakielessä alkuperäinen h (< *š/z) esiintyy vain tapauksissa kuin illatiivin -hVn-pääte tai metateesiset *eh nominit (esim. *pereh > perhe). Lähteet * Hakulinen, L. 2000. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Helsinki: Helsingin Yliopiston Suomen Kielen Laitos. * Häkkinen, K. 2002. Suomen kielen historia 1. Turku: Turun yliopisto. * Mantila, H. 2010. Murteet. Luentomateriaali. Oulun yliopisto. Suomen kielen oppiaine. * Vaattovaara, J. 2002. Jälkitavujen h:n variaation kehityksestä Tornionlaaksossa. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2002_4_508.pdf [Luettu 6.2. 2013] * Vaattovaara, J. 1999. Kaunhiista kauhniiseen, satheesta satteeseen. Jälkitavuissa säilyneen h:n variaatiosta Pellossa vuoden 1995 aineiston valossa. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/1005/kaunhiis.pdf?sequence=1 [Luettu 6.2. 2013] Liite - Näytteet Suomen kielen nauhoitearkiston äänitteistä (litteroinnit) Kaakkoishämäläismurteet Iitin ryhmä h säilyy samassa asemassa kuin karjalan kielessä * Sitte, mentih sinnej ja, istuttih. ^[2]^2 * Ens se ol täs Verkkovuares mut siit tähä Verkkovuareh tul toinen noita ja, niillet tul riita, se men siit Sääsniämen kärkee. ^[3]^3 Etelä-Pohjanmaan murteet alkuperäinen vokaalien välinen edustus (1) * sittet tuli kuohna jota, sitten ruvettihin kans, ostamahaj ja saama. * hän pruukah mennä hevoosia hakemahan * taas meni hetki matkaa ja (sit)tek ku pääsi hevosen selekähä ei sitte enää ollu hätää ^[4]^4 Keski- ja Pohjois-Pohjanmaanmurteet Lestijoen murre alkuperäinen vokaalien välinen edustus (1) * sielä o ollu erinomaset elimmahollisuuet niille, alakuasukkahille nii, som Pietasaarehen sitte * nykyjähän nimitetähän Kaarlelaks stä maaseurakuntaa josa on se suuri kivikirkko * Ja son tämä Toholammillaki olevat asukkahat ne, harvat asukkahat ne on kuulunnu, siihem Pietasaaren seurakuntahan ^[5]^5 Peräpohjolan murteet Tornion murre metateesinen edustus (3) * kyllä ne niistä maahi(aisista ovas saarnaahnE. * ko_t saanu joŋku rautasen esihneen * oli unìss_ämmä tullus sanohmà että pilàsit hänel lehmäsä ^[6]^6 Kemin murre sisäheittoinen edustus (2) * peltojakin tehthin nim poroilla * m- mei- meltakhi sanothin semmosta se eij_ollus niir raskas ku aura. * mut sit kaa- karhittemhaan niiŋ karhi oli * no semmonen että silitethään näiŋ kö (...) ^[7]^7 Kemijärven murre alkuperäinen vokaalien välinen edustus (1) * joo nehän, ku tulee, lumi niin tuota, nehän lähetäh̬än̬ sittä, poroja hakema * ijäm perusteela se ikä sillä laela sanottihi nii. ^[8]^8 [9]1vokaalin pidennys -sen > -seen todennäköisesti punaise-en-tyyppin vaikutuksen mukaan (Häkkinen 2002, 81; Hakulinen 2000, 104) [10]2 Taavi Lahtinen (TL), s. 1871. Haastattelu on tehty 1.3.1939. Haastattelijana Aino Valli (AV). http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3828 [11]3Adolf Nyström (AN), s. 1872 Iitin kirkonkylässä. Haastattelu on tehty 17.6.1960 Iitin kirkonkylässä. Haastattelijana Aino Valli (AV). http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3830 [12]4Juha Kuusisto (JK), s. 23.7.1891. Haastattelu on tehty 11.6.1965 Kurikan Meskaiskylässä, haastattelijana Jorma Rekunen (JR). http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3865 [13]5Kertoja: seppä Leander Nisula (1888–1975). Haastattelija: Paavo Suihkonen 1966. Litterointi: Eeva Yli-Luukko http://www.kotus.fi/index.phtml?s=610 [14]6Karuliina Norman (KN), s. 12.11.1873 Alatornion Arpelan kylässä. Haastattelu on tehty 2.7.1965 Alatornion Kourilehdon kylässä, haastattelijoina Matti Pääkkönen (MP) ja Jorma Rekunen (JR). http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3851 [15]7Hilja Takkunen (HT), s. 30.3.1889. Haastattelu on tehty 16.7.1964 Kittilän kirkonkylässä, haastattelijana Eeva Honkala (EH). http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3864 [16]8Jaakko Ketola (JK), s. 11.4.1882 Sallassa Kallungin kylässä. Haastattelu on tehty 26.7.1963 Sallassa Kallungin kylässä, haastattelijana Paavo Leinonen (PL). http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3879