POHJOISSAAMEN ALKEISKURSSI versio 1.2. Oulu, syksy 2005 Ante Aikio tekstikappaleet 1–4 ja 6–10: Helmi Länsman JOHDANTO 1. Yleistä Saame (aiemmin myös ‘lappi’, ‘lapin kieli’) ei ole yksi kieli, vaan joukko keskenään lähisukuisia kieliä, jotka muodostavat yhden suomalais-ugrilaisen kielikunnan haaroista. Saamen kieliä on tapana erottaa kymmenen: eteläsaame, uumajansaame, piitimensaame, luulajansaame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame, akkalansaame, kildininsaame (kiltinän-) ja turjansaame. Kielet muodostavat ketjumaisen jatkumon, joka yltää lounaassa Keski-Skandinaviaan ja idässä Kuolan Niemimaan kärkeen. Aiemmin saamen kieliä kutsuttiin yleensä “murteiksi”. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä saamen muotojen väliset erot ovat enimmäkseen niin suuria, että kommunikaatio kielirajojen yli on vaikeaa ja osin mahdotontakin. Saamen kielten eriytymisen astetta voi verrata esim. suomalaiskieliin (suomi vs. viro) tai romaanisiin kieliin (italia vs. espanja vs. portugali). Sosiolingvistisesti saamen kielet voidaan jakaa uhanalaisiin (pohjoissaame), erittäin uhanalaisiin (etelä-, luulajan-, inarin-, koltan- ja kildininsaame), katoaviin (uumajan-, piitimen- ja turjansaame), ja kadonneisiin (akkalansaame). Eri kielten arvioidut puhujamäärät ovat: eteläsaame 300–500 uumajansaame korkeintaan muutama kymmen piitimensaame korkeintaan muutama kymmen luulajansaame 1000–2000 pohjoissaame 30000 inarinsaame 400 koltansaame 300 akkalansaame 0 kildininsaame 600 turjansaame muutamia Kuudella suurimmalla saamen kielellä on oma kirjakielensä. Kildininsaamen kirjoitustapa perustuu kyrilliseen aakkostoon, muut taas länsimaiseen. Pohjoissaamen kirjakieli on melko laajassa käytössä, ja sillä julkaistaan mm. oppikirjoja, lastenkirjallisuutta, lehtiä ja jonkun verran kaunokirjallisuutta. Pohjoissaamea käytetään myös laajalti radiolähetyksissä ja arkipäivisin näytettävissä televisiouutisissa. Pohjoisaamessa on kolme päämurreryhmää: sisämaan murteet, tornionsaame ja merisaame. Sisämaan murreryhmä jakautuu edelleen itä- ja länsimurteisiin. Saamella ei ole normitettua yleiskielistä ääntämystä, vaan kaikki ääntävät kieltä oman murteensa mukaisesti. Tämän opetusmonisteen ääntöohjeet noudattavat itämurteisiin kuuluvaa Keski-Tenon ja Utsjoen murretta. Saame kuuluu suomalais-ugrilaiseen (uralilaiseen) kielikuntaan ja on sukua mm. suomelle. Saame ja suomi ovat siis olleet tuhansia vuosia sitten sama kieli, mutta saamen ja suomen sukulaisuus on kuitenkin paljon etäisempää kuin esim. suomen ja viron. Silti saame muistuttaa suomea monessa suhteessa: o nomineilla on useita sijamuotoja, ja niihin voidaan liittää myös omistusliitteitä o verbejä taivutetaan eri persoonissa, luvuissa, aikamuodoissa ja moduksissa; kieltomuodot muodostetaan erityisen kieltoverbin avulla o saamessa käytetään paljon enemmän postpositioita kuin prepositioita o saamessa ei ole kieliopillista sukua o saamessa on runsaasti sanoja, jotka muistuttavat suomen (lähes) samamerkityksisiä sanoja; tämä johtuu osittain myös siitä, että suomesta on myöhemmin lainattu saameen paljon sanastoa o saamen lauseoppi on hyvin samanlaista kuin suomen o saamessa esiintyy ns. astevaihtelu (esim. goahti ’kota’ : goađis ’kodassa’, vrt. suom. kota : kodassa) Sukulaisuuden etäisyyden vuoksi kaikkia yhteisiä elementtejä sanastossa ja kieliopissa ei kuitenkaan voi aina tunnistaa ilman kielihistoriallista tutkimusta. Lisäksi saamen ja suomen peruskieliopissa on myös muutamia selviä eroja, esimerkiksi: o saamessa pronomineilla ja verbeillä on omat erilliset kaksikkomuotonsa: esim. mun manan ’minä menen’, moai manne ’me (kaksi) menemme’, mii mannat ’me (useammat kuin kaksi) menemme’ o saamessa on paljon vähemmän sijamuotoja (6) kuin suomessa (15) o saamen sanataivutuksessa esiintyy melko mutkikkaita äännevaihteluita: esim. doadjit ’taittaa’ : dojii ’(hän) taittoi’; nieida ’tyttö’ : niidii ’tytölle’ o saamen astevaihtelu on mutkikkaampi kuin suomen ja koskee lähes kaikkia konsonantteja: vrt. esim. namma ’nimi’ : namas ’nimessä’ o saamen äännejärjestelmä on monimutkaisempi kuin suomen Mutkikkaiden äännevaihteluiden vuoksi saamen oppiminen voi aluksi tuntua vaikealta, koska sanojen taivutusmuotoja ei voi muodostaa ottamatta huomioon astevaihtelua ja eräitä muita äänteellisiä muunnoksia. Näiden vaihteluiden oppiminen onkin saamen kieliopin haastavin osa. Vaihtelut ovat kuitenkin säännönmukaisia, ja epäsäännöllisesti taipuvia sanoja esiintyy erittäin vähän. Epäsäännöllisiä muotoja ei siis tarvitse juurikaan opetella ulkoa; kun vaihtelut on kerran omaksunut, muuttuu uusien sanojen taivuttaminen helpoksi. 2. Ortografia ja ääntäminen Pohjoisaamen ortografiassa käytetään seuraavia kirjaimia: a, á, b, c, č, d, đ, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, ŋ, o, p, r, s, š, t, ŧ, u, v, y, z, ž Kirjaimet c, č, z ja ž ovat ns. affrikaattoja, eli ne äännetään t:n ja sitä seuraavan suhuäänteen (s, š) yhtyminä. Kirjaimet c ja (yleensä) z ääntyvät samoin kuin esim. saksan z- (esim. Zimmer), kun taas č ja (yleensä myös) ž muisuttavat läheisesti englannin ch, tch -äännettä (esim. chin, catch). Kirjain đ on soinnillinen dentaalispirantti (kuten englannin sanassa this), ŧ taas vastaava soinniton äänne (vrt. englannin thin), ŋ on velaarinasaali (“äng-äänne”), š ääntyy kuten englannin sh tai saksan sch. Vokaali y esiintyy vain uusissa kansainvälisissä lainasanoissa (esim. fysihkka ’fysiikka’). 2.1. Konsonantit Itämurteiden konsonanttiäänteet ovat seuraavat: soinnittomat klusiilit p t t^j k soinnilliset klusiilit b d d^j g aspiroidut klusiilit p’ t’ k’ soinnittomat affrikaatat c č soinnilliset affrikaatat z ž sibilantit s š soinnilliset nasaalit m n n^j ŋ soinnittomat nasaalit (M) (N) soinnill. spirantit / puolivokaalit v δ j soinnittomat spirantit f θ (J) h soinnilliset lateraalit l l^j soinniton lateraali (L) soinnillinen tremulantti r soinniton tremulantti (R) Sulkeissa olevat äänteet ovat marginaalisia, eli ne esiintyvät vain hyvin harvoissa sanoissa. Aspiroidut äänteet esiintyvät vain sanan alussa, ja lähinnä uusissa skandinaavisissa lainasanoissa kuten esim. boasta /p’ŏăsta/ ‘posti’ ja kánske /k’änske/ ‘ehkä’. Niitä ei käytetä kaikissa murteissa, eikä niitä myöskään merkitä systemaattisesti pohjoissaamen kirjakielessä. Saamen kirjoitustavan ja ääntämisen suhde on säännönmukainen, mutta periaatteiltaan hieman erilainen kuin suomessa. Seuraavat ääntämisen perussäännöt on hyvä painaa mieleen: Saamen kirjoitustavan tärkein suomesta poikkeava piirre on, että kirjaimia b, d, g, z, ja ž ei lähes koskaan äännetä soinnillisina — ne merkitsevät soinnittomia äänteitä. Tähän sääntöön on vain muutama poikkeus, jotka selitetään alempana. Toinen tähän liittyvä sääntö on, että kun kirjain p, t, k, c, tai č esiintyy toisen konsonantin jäljessä, sen edellä kuuluu h-äänne, jota ei erikseen kirjoiteta. Ks. seuraavia esimerkkejä: bargu /pârkuu/ ‘työ’ bárku /par^hkuu/ ‘(puun) kuori’ durdi /turtii/ ‘lika’ bárti /pär^htii/ ‘onnettomuus’ galgá /kâlkää/ ‘(hänen) täytyy’ galká /kâl^hkää/ ‘(se) kimpoaa’ gárži /kärčii/ ‘kapea, ahdas’ njárčá /n^jär^hčää/ ‘jänne, kalvo (lihassa)’ bázán /pääcään/ ‘(minä) jään’ bážán /pääčään/ ‘(minä) ammun’ h-äännettä ei kuitenkaan kuulu, jos edellinen äänne on k, t, s tai š: luokta /lŭĕkta/ ‘lahti’ mátki /mätkii/ ‘matka’ astu /âstuu/ ‘joutoaika’ ruški /ruškii/ ‘ruska’ Saamessa i-kirjainta käytetään sekä vokaalin että konsonantin merkkinä. Kun i esiintyy toisen vokaalin perässä, se merkitsee äännettä /j/: láibi /läjpii/ ‘leipä’ láibái /läjpäj/ ‘leipään’ nieida /nĭĕjta/ ‘tyttö’ niidii /nijtij/ ‘tytölle’ h-äännettä koskeva sääntö toimii myös “konsonanttisen” i:n jäljessä: áidi /äjtii/ ‘aita’ áiti /äj^htii/ ‘aitta’ áigu /ajkuu/ ‘(hän) aikoo’ áika /aj^hka/ ‘ikihonka’ Kun b, d, g, z or ž esiintyy geminaattana (kaksoiskonsonanttina) vokaalien välissä, se äännetään osittain soinnillisena. Tämä on poikkeus yllä mainittuun “soinnittomuussääntöön”. Kirjainyhtymä -ddj- on osittain soinnillinen liudentunut klusiili. soabbi /sŏąbpii/ ‘sauva’ haddi /hâdtii/ ‘hinta’ áddjá /äd^jt^jää/ ‘isoisä’ vuogga /vŭĕgka/ ‘onki’ gazza /kâzca/ ‘kynsi’ gužža /kužča/ ‘kusi’ Vokaalien välissä b ääntyy /v/ ja g ääntyy joko /j/ tai se ei äänny lainkaan. /j/ esiintyy silloin, kun seuraava vokaali on á, e tai i; muutoin g jää kokonaan ääntymättä. lobi /loovii/ ‘luvan’ agi /ââjii/ ‘iän’ viegan /vie.aan/ ‘juoksen’ dagu /tââ.uu/ ‘teon’ Liudentuneet konsonantit kirjoitetaan lisäämällä j vastaavan liudentumattoman konsonantin perään. njuolla /n^juolla/ ‘nuoli’ mannji /mâân^jn^jii/ ‘miniä’ vuodjit /vuot^jt^jiih(t)/ ‘ajaa’ viellja /vĭĕl^jl^ja/ ‘veli’ Sananloppuinen -t ääntyy /h/. Tauon edellä myös ääntämys /ht/ on mahdollinen, muttei koskaan keskellä lausetta: Olbmot mannet vuojadit geassit. /olmoh mââ'nneh vuojaδih kiässiih(t)/ ‘Ihmiset menevät kesällä uimaan.’ 2.2. Vokaalit Pohjoissaamen vokaalijärjestelmä on melko mutkikas ja sisältää eräitä kielitypologisesti harvinaisia piirteitä. Eri murteiden vokaalijärjestelmät poikkeavat myös melko paljon toisistaan, erityisesti vokaalien keston ja diftongien ääntämisen suhteen. Vokaalien pituutta ei merkitä kirjakielessä. Tässä kurssimonisteessa käytetyt ääntöohjeet noudattavat itämurteisiin kuuluvaa Keski-Tenon ja Utsjoen murretta. Perusvokaaleja on seitsemän, joista jokainen esiintyy kolmessa (!) erilaisessa kestoasteessa: lyhyt pitkä loppupainollinen i u ii uu ii' uu' e o ee oo ee' oo' ä a â ää aa ââ ää' aa' ââ' Vokaali /â/ ääntyy hieman /a/:ta takaisempana, ja siihen liittyy hyvin kevyt huulien pyöristys. Myös diftongit esiintyvät kolmessa eri kestoasteessa: lyhyet pitkät loppupainollinen ĭĕ ŭĕ ie uo ie' ue' ĕă ŏą ŏă iä uä ua eä' oä' oa' Loppupainollisissa diftongeissa on lyhyt alkuosa ja pitkä ja painollinen loppuosa. Ne muistuttavat melko paljon eräitä espanjan kielessä esiintyviä diftongeja (esim. bueno, puerto, ciudad). Tässä vaiheessa ei ole tarpeen oppia kaikkia vokaalien ääntämiseen liittyviä sääntöjä; seuraavat perussäännöt riittävät: Sanan ensi tavussa kirjain a ääntyy /â/, toisessa tavussa taas /a/. dat /tâh(t)/ ‘se’ mana /mââ'na/ ‘mene!’ salla /sââlla/ ‘syli’ Ensi tavussa á ääntyy /a/:na, jos toisessa tavussa on vokaali a, o tai u, mutta muulloin /ä/:nä. mánnu /maannuu/ ‘kuu’ njárga /n^jarka/ ‘niemi’ dákko /taa'kko/ ‘tätä kautta’ márfi /märfii/ ‘makkara’ mánná /mäännää/ ‘lapsi’ dál /tääl/ ‘nyt’^ Toisessa tavussa á ääntyy aina /ä/. mánná /mäännää/ ‘lapsi’ bassá /pââssää/ ‘pesee’ 2.3. Ääntöharjoitus Kun olet oppinut saamen ääntämisen perusteet, voit harjoitella hankalimpia äänteitä seuraavalla lorulla. Lue seuraava lause ääneen: Čieža čáppa čáhppes cizáža čohkkájit ja čuhket čázi čađa čoddaga čoavjái čoliide. /čieča čaappa čähpes ciicääča čohkääjeh ja čuu'hkeh čääcii čââδa čodta.a čŏąvjäj čoolijδe/ ‘Seitsemän kaunista mustaa pikkulintua istuu ja latkii vettä läpi kurkun vatsaan suolistoon.’ 3. Joitakin lähteitä Bartens, Hans-Hermann 1989. Lehrbuch der saamischen (Lappischen) Sprache. ––– Saksankielinen saamen kielen alkeiskurssi, soveltuu myös itsenäiseen opiskeluun. Nickel, Klaus Peter 1990. Samisk grammatikk. ––– Pohjoissaamen kattava kielioppi, norjaksi. Nielsen, Konrad 1979 [1926–1929]. Lærebok i lappisk (samisk) I–III. (I – Grammatikk; II – Tekster; III – Glossar). 2. opplag. ––– Laaja kielioppi ja tekstikokoelma, joka ei noudata nykyisen kirjakielen ortografiaa. Nielsen, Konrad 1979 [1932–1962]. Lappisk (samisk) ordbok – Lapp dictionary. ––– Hyvin laaja sanakirja, mutta ei noudata nykyistä ortografiaa. Sammallahti, Pekka 1989. Sámi-suoma sátnegirji – Saamelais-suomalainen sanakirja. ––– Kattava sanakirja modernista pohjoissaamen kirjakielestä. Sammallahti, Pekka 1993. Sámi-suoma-sámi sátnegirji — Saamelais-suomalais-saamelainen sanakirja. ––– Kaksisuuntainen sanakirja, hieman edellistä suppeampi. Sammallahti, Pekka 1998. The Saami Languages: an Introduction. ––– Perusteellinen kielitieteellinen johdatus saamen kielten tutkimukseen. Ääntämisharjoituksia. Harjoittele suomelle vieraita äänteitä seuraavien sanojen avulla. /â/ dat /tâh(t)/ ’se’ dasa /tâsa/ ’siihen’ namma /nââmma/ ’nimi’ dalán /tââlään/ ’heti’ vrt. gálgat /kalkah(t)/ ’irrottaa’ galgat /kâlkah(t)/ ’täytyä’ vrt. golgat /kolkah(t)/ ’valua’ /š/ šaldi /šâltii/ ’silta’ duš'ši /tuššii/ ’turha’ šušmi /šušmii/ ’kantapää’ šlahtti /šlâhtii/ ‘räntä’ /c/, /č/ cuoppu /cuoppuu/ ’sammakko’ čoalli /čuällii/ ’suoli’ bázán /pääcään/ ’jään’ bážán /pääčään/ ’ammun’ čieža /čieča/ ’7’ čakča /čâkča/ ’syksy’ čáhci /čäähcii/ ’vesi’ čieža čáppa čáhppes cizáža /čieča čaappa čähpes ciicääča/ /n^j, l^j, t^j/ njuolla /n^juolla/ ’nuoli’ mannji /mâân^jn^jii/ ’miniä’ skurdnji /skurn^jii/ ’vätys, heittiö’ viellja /vĭĕl^jl^ja/ ’veli’ njeallje /n^jĕăl^jl^je/ ’4’ idja /iit^jt^ja/ ’yö’ /δ, θ/ ođas /ooδaas/ ’uusi’ oađđit /uäδδiih(t)/ ’nukkua’ čoađgi /čŏąδkii/ ’telkkä’ muoŧŧá /muoθθää/ ’täti’ Ruoŧŧa /ruoθθa/ ’Ruotsi’ /ŋ/ máŋga /maŋka/ ’monta’ maŋŋá /mâŋŋää/ ‘jälkeen’ maŋis /mââŋiis/ ’perässä’ goargŋut /kŏărŋuuh(t)/ ‘kiivetä’ vuoigŋa /vŭĕjŋa/ ‘henki’ algŋa /âlŋa/ ’ien’ vuođgŋit /vŭĕδŋiih(t)/ ‘vaania’ /bp, dt, gk, zc, žč, d^jt^j/ obban /obpan/ ’kokonaan’ luodda /lŭĕdta/ ’tie’ figgat /figkah(t)/ ’pyrkiä’ gazza /kâzca/ ’kynsi’ viežžat /vĭĕžčah(t)/ ’hakea’ áddjá /äd^jt^jää/ ’isoisä’ /pm, tn, tn^j, kŋ/ Suopma /suopma/ ’Suomi’ vatnat /vââtnaah(t)/ ’venyä’ botnjat /pootn^jaah(t)/ ’vääntää’ jiekŋa /jiekŋa/ ’jää’ /p’, t’, k’/ poasta /p’ŏăsta/ ‘posti’ diibmu /t’ijmuu/ ‘kello; tunti’ girku /k’ir^hkuu/ ‘kirkko’ /h/ konsonanttien välissä: áiti /äj^htii/ ‘aitta’ ávki /äv^hkii/ ‘hyöty’ bárti /pär^htii/ ‘onnettomuus’ álki /äl^hkii/ ‘helppo’ stoalpu /stŏăl^hpuu/ ‘tolppa’ gumpe /kum^hpe/ ‘susi’ lunta /lun^hta/ ‘poika’ báŋku /paŋ^hkuu/ ‘pankki’ roanci /rŏąn^hcii/ ‘vänkyrä’ áicat /aj^hcah(t)/ ‘havaita’ njárčá /n^jär^hčää/ ‘jänne, kalvo (lihassa)’ harcet /hâr^hceh(t)/ ‘hirttää’ Kirjoitustapa. 1. Merkitse konsonantit sanojen ääntöohjeisiin. árpu /a_____uu/ ’lanka’ álgit /ä_____ii__/ ’alkaa’ bálká /__ä_____ää/ ’palkka’ rámbi /__ä_____ii/ ’rampa’ bardit /__â_____ii__/ ’pinota’ dámpa /__a_____a/ ’laiva’ logi /__oo__ii/ ’10’ lobi /__oo__ii/ ’luvan’ čiega /__ie__a/ ’kulman’ raban /__ââ__aa__/ ’avaan’ agi /ââ__ii/ ’iän’ juogu /__uo___uu/ ’jaon’ soaban /__ua___aa__/ ’sovin’ beatnaga /__ia___a__a/ ’koiran’ 2. Merkitse ääntöohjeisiin oikeat “a-äänteet”. Pitkälle viivalle tulee pitkä vokaali, lyhyelle lyhyt. mánná /m_____nn_____/ ’lapsi’ manná /m_____nn_____/ ‘menee’ láhttu /l__htuu/ ‘latu’ lahttu /l__htuu/ ‘jäsen’ áhčči /__hčii/ ‘isä’ dása /t_____sa/ ‘tähän’ šattu /š_____ttuu/ ‘kasvin’ dasa /t__sa/ ‘siihen’ dás /t_____s/ ‘tässä’ das /t__s/ ‘siinä’ sáttu /s_____ttuu/ ‘hiekka’ fáhtet /f_____hteh(t)/ ‘tavoittaa’ KAPPALE 1 Teksti A: Máhtte ja Biret-Iŋgá Dá lea nieida. Son lea Biret-Iŋgá. Ja dá lea bárdni. Su namma lea Máhtte. Máhtte lea hui guhkki. Biret-Iŋgá fas lea oalle un'ni. Biret-Iŋgá manná Máhte lusa. – Buorre beaivi. – Ipmel atti. – Bures. – Bures, bures. – Mun lean Biret-Iŋgá. Gii don leat? – Mu namma lea Máhtte, Máhte Máhtte. – Já, du áhči namma lea maiddái Máhtte? – Na lea. Áhčči lea Uhca-Máhtte. – Giibat du eadni lea? – Eadni lea Heandarat Sire. – Mun lean Vulleš Biret-Iŋgá. Vulleš lea mu soga namma. – Mun dieđán. Dat lea hui stuorra sohka. – Mana dearvan! – Báze dearvan! Sanontoja Tervehdyksiä – Buorre iđit. /pue'rre iiδiih(t)/ – Ipmel atti. /iipmel ââttii/ ’hyvää huomenta’ – Buorre beaivi. /pue'rre pĕăjvii/ – Ipmel atti. ’hyvää päivää’ – Buorre eahket. /pue'rre eä'hkeh(t)/ – Ipmel atti. ’hyvää iltaa’ – Buorre idja. /pue'rre iit^jt^ja/ – Buorre idja. ’hyvää yötä’ Jopa läheiset ystävät kättelevät, kun eivät ole tavanneet vähään aikaan. Kätellessä sanotaan: – Bures. /puu'res/ – Bures. / Bures, bures. Esittäytyminen – Mun lean Máhtte. /muun liän mähte/ ’Minä olen Matti’ – Mii du namma lea? /mij tuu nââmma liä/ ’Mikä sinun nimesi on?’ – Mu namma lea Biret-Iŋgá. /muu nââmma liä pii'reh-iŋkää/ ’Minä olen Biret-Iŋgá’ – Gii don leat? /kij toon liäh(t)/ ’Kuka sinä olet?’ Eroaminen – Oaidnaleapmái! /ŏăjnaleä'pmaj/ ’Näkemiin!’ – Mana dearvan. /mââ'na tĕărvan/ ”Mene terveenä” – Báze dearvan. /pää'ce tĕărvan/ ”Jää terveenä” – Eale dearvan. /eä'le tĕărvan/ ”Elä terveenä” Perhe ja suku eadni – eatni /ĕătnii – iätnii/ äiti áhčči – áhči /ähčii – äähčii/ isä gánda – gándda /kanta – kaantta/ poika bárdni – bártni /pärnii – päärtnii/ poika nieida – nieidda /nĭĕjta – niejtta/ tyttö viellja – vielja /vĭĕl^jl^ja – viel^jl^ja/ veli oabbá – oappá /ŏąbpää – uäppää/ sisar áddjá – ádjá /äd^jt^jää – äät^jt^jää/ isoisä áhkku – áhku /ahkuu – aahkuu/ isoäiti vilbealle – vilbeale /vii'lpeä'lle – vii'lpeä'le/ miesserkku oarpmealle – oarpmeale /oä'rpmeä'lle – oä'rpmeä'le/ naisserkku čeahci – čeazi /čiähcii – čiäcii/ setä (isää nuorempi) eahki – eagi /iähkii – iäjii/ setä (isää vanhempi) eanu – edno /iänuu – etno/ eno muoŧŧá – muoŧá /muoθθää – muoθää/ täti (äidin nuorempi sisar) goaski – goaskki /kŏąskii – kuäskii/ täti (äidin vanhempi sisar) siessá – siesá /siessää – siesää/ täti (isän sisar) isit – isida /iisiih(t) – iisiiδa/ aviomies eamit – eamida /iämiih(t) – iämiiδa/ vaimo irgi – irggi /irkii – iirkkii/ poikaystävä; sulhanen moarsi – moarsi /mŏąrsii – mŏąrsii/ tyttöystävä; morsian guoibmi – guoimmi /kŭĕjmii – kuojmmii/ puoliso; avopuoliso; kumppani Muuta sanastoa Máhtte – Máhte /mähte – määhte/ miehen nimi (Matti) Biret–Iŋgá – Biret-Iŋggá /pii'reh-iŋkää – -iiŋkkää/ naisen nimi dá /tää/ tässä leat – lean /liäh(t) – liän/ olla lea /liä/ (hän/se) on (yks3p) nieida – nieidda /nĭĕjta – niejtta/ tyttö son – su /soon – suu/ hän ja /ja/ ja bárdni – bártni /pärnii – päärtnii/ poika, nuori mies namma – nama /nââmma – nââma/ nimi hui /huu'j/ hyvin, erittäin, varsin guhkki /kuhkii/ pitkä fas /fâs/ taas; puolestaan oalle /oä'lle/ melko, sangen un'ni /unnii/ pieni mannat – manan /mâânnaah(t) – mâânaan/ mennä lusa /luu'sa/ ~ /lusa/ luokse já /jää/ jaa, vai niin maiddái /mââjttäj/ myös mun – mu /muun – muu/ minä uhca /uu'hca/ pieni -bat /-pâh/ -kos, -kös (kysyvä liitepartikkeli) Heandarat /hĕăntarah(t)/ miehen nimi (Henrikki) Sire /sii're/ naisen nimi (Siiri) Vulleš /vuu'lleš/ (suvun nimi) sohka – soga /soohka – soo.a/ suku diehtit – dieđán /tiehtiih(t) – tieδään/ tietää stuorra /stue'rra/ suuri gii – gean /kij – kiän/ kuka iđit – iđida /iiδiih(t) – iiδiiδa/ aamu beaivi – beaivvi /pĕăjvii – piäjvvii/ päivä; aurinko eahket – eahkeda /eä'hkeh(t) – eä'hkeδa/ ilta idja – ija /iit^jt^ja – iija/ yö mii – man /mij – mâân/ mikä báhcit – bázán /päähciih(t) – pääcään/ jäädä Teksti B: Biret-Iŋgá oaidná fas Máhte Biret–Iŋgá oaidná Máhte kafeas ja manná su lusa. – Buorre beaivi. – Ipmel atti. – Mo manná? – Bures dat manná. Na, mo don ealát? – Mun ealán dearvan. – Mun áiggun fállat dutnje. Válddátgo don gáfe vai deaja? – Mun válddán deaja. Leago dáppe láibi? – De lea. Makkár láibbi áiggut borrat? – Na, mun boran suovasbiergoláibbi. – Ja mun fas jugan gáfe ja boran maiddái suovasbiergoláibbi. Máhtte viežžá deaja, gáfe ja guokte suovasbiergoláibbi. – Leago dus telefovdna? – De lea. Mu nummir lea 386 594. – Leago dáppe bean'na? Mun áiggun čállit du nummira. – De lea, dá, váldde dán beanna. – Giitu. – Leage buorre. – Mii leage du telefonnummir? – Mu nummir lea 386 594. Naba mii lea du nummir? – Mu nummir lea 412 789. Ándagassii, muhto dál mun vuolggán. – Oaidnaleapmai! Mana dearvan. – Oaidnaleapmai, báze dearvan! Sanontoja Kolme tapaa kysyä ’kuinka voit?’ ja vastata ’kiitos, hyvin’. – Mo manná? /moo mâânnää/ Miten menee? – Bures (dat) manná. /puu'res (tâh) mâânnää/ Hyvin (”se”) menee. – Mo don ealát? /moo toon iälääh(t)/ ”Miten elät?” – Mun ealán dearvan. /muun iälään tĕărvan/ ”Elän terveenä” – Mii gullo? /mij kullo/ Mitä kuuluu? – Giitu, buorre. /kij^htuu, pue'rre/ Kiitos, hyvää. Kohteliaita ilmauksia: – Ándagassii. /anta.ââ'ssij/ Anteeksi. – Giitu. /kij^htuu/ Kiitos. – Leage buorre. /leä'je pue'rre/ Ole hyvä. Ravintolassa: – Maid don válddát? /mââj toon väälttääh(t)/ Mitä ottaisit (”otat”)? – Mun válddán gáfe ja gáhku. /muun väälttään k’ääfe ja kaahkuu/ Otan kahvia ja kakkua. – Maid don jugat? /mââj toon juu.aah(t)/ Mitä joisit (”juot”)? – Mun jugan mielkki. /muun juu.aan mielhkii/ Juon maitoa. – Maid don borat? /mââj toon pooraah(t)/ Mitä söisit (”syöt”)? – Mun boran guollemáli. /muun pooraan kue'llemäälii/. ”Syön kalakeittoa.” – Leago vilgesviidni? /leä'.o vilkesvijnii/ Onko [teillä] valkoviiniä? – De lea. / – Ii leat. /te liä – ij liäh(t)/ Kyllä on. / Ei ole. Sanasto oaidnit – oainnán /ŏąjniih(t) – uäjnnään/ nähdä kafea /kafee.a/ kahvila kafeas /kafee.as/ kahvilassa mo /moo/ miten, kuinka eallit – ealán /iälliih(t) – iälään/ elää áigut – áiggun /ajkuuh(t) – aajkkuun/ aikoa fállat – fálan /faallaah(t) – faalaan/ tarjota dutnje /tutn^je/ sinulle váldit – válddán /vältiih(t) – väälttään/ ottaa gáffe – gáfe /k’äffe – k’ääfe/ kahvi deadja – deaja /t’iät^jt^ja – t’iäja/ tee -go /-ko/ ~ (after vowels) /-o/ -ko, -kö (kysyvä liitepartikkeli) dáppe /tää'ppe/ täällä láibi – láibbi /läjpii – lääjppii/ leipä de /te/ kyllä (vahvistava myönt. partikkeli) makkár /mâkkäär/ millainen borrat – boran /poorraah(t) – pooraan/ syödä biergu – bierggu /pĭĕrkuu – pierkkuu/ liha suovasbiergu /sue'vaspĭĕrkuu/ savuliha suovasbiergoláibi /sue'vaspĭĕrkoläjpii/ savulihavoileipä juhkat – jugan /juuhkaah(t) – juu.aan/ juoda viežžat – vieččan /vĭĕžčah(t) – vieččaan/ hakea guokte /kŭĕkte/ kaksi dus /tuus/ sinulla telefovdna – telefovnna /t’elefovna – t’elefoovnna/ puhelin nummir – nummira /nuummiir – nuummiira/ numero bean'na – beanna /p’ĕănna – p’iänna/ kynä čállit – čálán /čäälliih(t) – čäälään/ kirjoittaa dá /tää/ tässä dát – dán /tääh/ tämä giitu /kijhtuu/ kiitos telefonnummir /t’elefonnuummiir/ puhelinnumero naba /nâpa/ entä, entäpä muhto /muhto/ mutta dál /tääl/ nyt vuolgit – vuolggán /vŭĕlkiih(t) – vuolkkään/ lähteä, mennä Kielioppia A. Astevaihtelu A.1. Pääperiaatteet Astevaihtelulla tarkoitetaan painollisen ja painottoman tavun (yleensä sanan ensimmäisen ja toisen tavun) välisten konsonattien vaihtelua. Saamen kielessä lähes kaikki konsonantit ja konsonanttiyhtymät kuuluvat astevaihtelun piiriin. Kustakin konsonantista ja yhtymästä on olemassa vahva aste, joka esiintyy tietyissä taivutusmuodoissa, ja vastaava heikko aste, joka esiintyy muissa muodoissa. Saamessa esiintyy mm. seuraavanlaisia astevaihtelutapauksia: – vahvassa asteessa on kaksoiskonsonantti, heikossa asteessa yksi konsonantti, esim.: guolli ‘kala’ : guoli (yGen) mánnu ‘kuu’ : mánu (yGen) – vahvassa asteessa konsonattiyhtymä, heikossa asteessa yksi konsonantti, esim.: vuotna ‘vuono’ : vuona (yGen) giehta ‘käsi’ : gieđa (yGen) – vahvassa asteessa ”pitkä” ja heikossa asteessa ”lyhyt” kaksoiskonsonantti, esim.: guos'si ‘vieras’ : guossi (yGen)[1] – molemmissa asteissa konsonanttiyhtymä, esim.: áhčči ‘isä’ : áhči (yGen) biergu ‘liha’ : bierggu (yGen) haddi ‘hinta’ : hatti (yGen) luokta ‘lahti’ : luovtta (yGen) Astevaihtelu on alun perin ollut automaattinen ilmiö, joka on riippunut seuraavan tavun rakenteesta: heikko aste esiintyi kun seuraava tavu oli suljettu (eli päättyi konsonanttiin), ja vahva aste taas esiintyi avotavun (eli vokaaliin päättyvän tavun) edellä. Suomen kielen astevaihtelu noudattaa yhäkin samaa periaatetta lähes säännönmukaisesti, mutta saamessa myöhemmät kielen muutokset ovat hämmentäneet astevaihtelun alkuperäiset ehdot kokonaan. Siksi et voi oppia arvaamaan, kumpaa astetta missäkin sanamuodossa pitäisi käyttää, vaan sinun on opeteltava se ulkoa kunkin taivutusmuodon osalta. (Tämä ei itse asiassa ole niin vaikeaa kuin miltä kuulostaa.) Saamessa on yhteensä ainakin 175 erilaista astevaihtelutapausta. Luku voi kuulostaa tyrmistyttävältä, mutta ei kannata vaipua epätoivoon. Kaikki vaihtelutapaukset voidaan jakaa muutamaan helposti tunnistettavaan ryhmään, joten jokaista yksittäistä vaihtelusuhdetta ei tarvitse oppia erikseen. Ensimmäiseksi sinun on opittava, että jokainen astevaihtelun alainen konsonatti tai yhtymä kuuluu yhteen kolmesta kestoasteesta, joita kutseutaan ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi asteeksi — esimerkiksi seuraavasti: Kestoaste III Kestoaste II Kestoaste I Máhtte Máhte ‘Matti’ (yNom ja yGen) giehta gieđa ‘käsi’ (yNom ja yGen) guos'si guossi ‘vieras’ (yNom ja yGen) geassi geasi ‘kesä’ (yNom ja yGen) Kestoaste I on aina yksittäinen konsonantti, kun asteet II ja III ovat aina joko kaksoiskonsonantteja tai konsonanttiyhtymiä. Jokaisessa astevaihtelullisessa sanassa vaihtelu toteutuu kahden kestoasteen välillä. Tavalliset tapaukset jakautuvat kahteen ryhmään: 1) vahva aste = kestoaste II, heikko aste = kestoaste I (esim. giehta, geassi) 2) vahva aste = kestoaste III, heikko aste = kestoaste II (esim. Máhtte, guos'si) Näiden lisäksi on kaksi joukkoa nomineja, joilla on poikkeksellinen kestoasteiden III ja I välinen astevaihtelu — ns. supistuvat is-nominit ja muuntovartaloiset u-nominit. Nämä tapaukset opit vasta myöhemmin. Ääntämyksessä astevaihtelu vaikuttaa myös edeltävän vokaalin kestoon. Ennen III kestoastetta kaikki vokaalit (diftongit mukaan luettuna) ääntyvät lyhyinä. Kestoasteiden II ja I edellä vokaalit taas ääntyvät pitkinä tai loppupainollisina. (Tähän sääntöön on vain muutamia poikkeuksia, lähinnä pronomineissa, partikkeleissa, jne.) Niinpä yllä olevan taulukon esimerkkisanat ääntyvät seuraavasti: Kestoaste III Kestoaste II Kestoaste I /mähte/ /määhte/ /kiehta/ /kieδa/ /kŭĕssii/ /kuossii/ /kiässii/ /kiäsii/ Tämä vokaalien kestovaihtelu koskee vain pohjoissaamen itämurteita; muissa murteissa astevaihtelun vaikutukset vokaalien pituuteen ovat osin erilaiset. A.2. Muutamia tavallisimpia astevaihtelutyyppejä A.2.1. Kaksoiskonsonantin ja yhden konsonantin vaihtelu (KA II – KA I) đđ đ oađđit – oađán /uäδδiih(t) – uäδään/ nukkua ff f geaffi – geafi /kiäffii – kiäfii/ köyhä ll l giella – giela /kiella – kiela/ kieli (language) mm m namma – nama /nââmma – nââma/ nimi nn n mánná – máná /mäännää – määnää/ lapsi nnj nj mannji – manji /mâân^jn^jii – mâân^jii/ miniä ŋŋ ŋ maŋŋi – maŋi /mââŋŋii – maŋii/ taka-, perä- rr r muorra – muora /muorra – muora/ puu ss s gussa – gusa /kuussa – kuusa/ lehmä šš š vašši – vaši /vââššii – vââšii/ viha ŧŧ ŧ Ruoŧŧa – Ruoŧa /ruoθθa – ruoθa/ Ruotsi vv v suovva – suova /suovva – suova/ savu A.2.2. ”Pitkän” ja ”lyhyen” kaksoiskonsonantin vaihtelu (KA III – KA II) f'f ff jáf'fu – jáffu /jaffuu – jaaffuu/ jauhot l'l ll steal'li – stealli /stĕăllii – stiällii/ tasanne llj lj viellja – vielja /vĭĕl^jl^ja – viel^jl^ja/ veli m'm mm cum'má – cummá /cummää – cuummää/ suudelma n'n nn bean'na – beanna /p’ĕănna – p’iänna/ kynä (kuulakärki- tms.) ŋ'ŋ ŋŋ haŋ'ŋá – haŋŋá /hâŋŋää – hââŋŋää/ alli r'r rr skear'ru – skearru /skĕărruu – skiärruu/ kiekko s's ss bus'sá – bussá /pussää – puussää/ kissa š'š šš vuoš'šat – vuoššan /vŭĕššah(t) – vuoššaan/ keittää v'v vv neav'vu – neavvu /nĕăvvuu – niävvuu/ neuvo; väline A.2.3. Preaspiraatio vahvassa asteessa, yksi konsonantti heikossa asteessa (KA II – KA I) hp b lohpi – lobi /loohpii – loovii/ lupa ht đ giehta – gieđa /kiehta – kieđa/ käsi hk g johka – joga /joohka – joo.a/ joki ahki – agi /ââhki – ââjii/ ikä hc z beahci – beazi /piähcii – piäcii/ mänty hč ž geahči – geaži /kiähčii – kiäčii/ pää (ei ’head’), kärki A.2.4. Preaspiraatio molemmissa asteissa (KA III – KA II) hpp hp vuohppa – vuohpa /vŭĕhpa – vuohpa/ appi htt ht Máhtte – Máhte /mähte – määhte/ Matti hkk hk lohkka – lohka /lohka – loohka/ lukko hcc hc fáhcca – fáhca /fahca – faahca/ lapanen hčč hč áhčči – áhči /ähčii – äähčii/ isä B. Nominien vartalotyypit Saamen nominit (substantiivit, adjektiivit, lukusanat ja pronominit) jakautuvat neljään eri vartalotyyppiin, jotka käyttäytyvät hieman eri tavoin sanoja taivutettaessa: 1) vokaalivartaloiset nominit. Sanan vartalo on kaksi- tai (harvoin) nelitavuinen ja päättyy vokaaliin. 2) konsonanttivartaloiset nominit. Sanan vartalo on kaksi- tai (harvoin) nelitavuinen ja päättyy konsonanttiin. 3) supistuvat is-nominit. Sanan perusmuoto (yksikön nominatiivi) päättyy –is, mutta sanaa taivutettaessa konsonantti -s katoaa (eli vartalo ”supistuu”). Esimerkiksi: čáppis ’kaunis’ : čábbá ’kauniin’. Huom! Kaikki –is-loppuiset sanat eivät kuulu tähän taivutustyyppiin; osa niistä on konsonanttivartaloisia, joissa –s ei taivutuksessa katoa. 4) muuntovartaloiset u-nominit. Sanan perusmuoto (yksikön nominatiivi) päättyy u-vokaaliin, mutta sanaa taivutettaessa sen vartalo muuntuu melko mutkikkaalla tavalla. Huom! Kaikki u-loppuiset nominit eivät kuuluu tähän tyyppiin, vaan suurin osa niistä on vokaalivartaloisia. Huomaa, että saamessa substantiivit, adjektiivit tai lukusanat eivät koskaan ole yksitavuisia; vartalossa on aina vähintään kaksi tavua. Lähes kaikki substantiivit ja adjektiivit myös taipuvat säännöllisesti. Epäsäännöllistä taivutusta esiintyy vain hyvin harvoilla substantiiveilla, joista tärkeimmät tärkeimmät ovat olmmoš ’ihminen’ ja almmái ’mies’ (nämä opit myöhemmin). Sen sijaan eräät pronominit ovat yksitavuisia ja taipuvat aivan epäsäännöllisesti. Ensimmäisenä opit vokaalivartaloisten nominien taivutuksen. C. Nominatiivi ja genetiivi Yksikön nominatiivilla ei ole sijapäätettä, kuten ei suomessakaan. Vokaalivartaloisilla nomineilla on yksikön nominatiivissa vahva aste. Nominatiivia käytetään: a) subjektin sijana Máhtte vuolgá. ’Matti lähtee.’ Máhtte váldá gáfe. ‘Matti ottaa kahvia.’ b) predikatiivin sijana Máhtte lea bárdni. ‘Matti on poika.’ Máhtte lea guhkki. ‘Matti on pitkä.’ Vokaalivartaloisten nominien yksikön genetiivilläkään ei ole sijapäätettä. Sitä erottaa nominatiivista heikko aste: esim. yNom mánná ’lapsi’ : yGen máná ’lapsen’. Lisää esimerkkejä löydät kohdan A taulukoista yllä. Muutamat vokaalivartaloiset nominit eivät osallistu astevaihteluun, esim. goahcci ‘neulanen (puussa)’, hárdu ‘hartia’, hildu ‘hylly’, ja oar'ri ‘orava’; näiden sanojen yNom ja yGen ovat identtisiä. Useimmat sanat kuitenkin osallistuvat astevaihteluun. Genetiivillä on kaksi päätehtävää. a) Se ilmaisee ”omistusta”: áhči dállu ‘isän talo’ (vrt. yNom áhčči) Máhte oabbá ‘Matin sisar’ (vrt. yNom Máhtte) bussá namma ‘kissan nimi’ (vrt. yNom bus'sá) b) Se toimii objektin sijana: Mun jugan deaja. ‘Minä juon teetä.’ (vrt. yNom deadja) Son oaidná Máhte. ‘Hän näkee Matin.’ (vrt. yNom Máhtte) Vuoššatgo gáfe? ‘Keittäisitkö kahvia?’ (vrt. yNom gáffe) Koska genetiivi toimii objektin sijana, sitä kutsutaan saamen kieliopeissa yleensä ”genetiivi-akkusatiiviksi”. Tässä opetusmonisteessa käytetään lyhyempää termiä genetiivi. D. Yksikön persoonapronominit. Useiden pronominien sijataivutus ovat epäsäännöllistä, ja niiden eri muodot on siksi opeteltava ulkoa. Alla ovat yksikön persoonapronominien nominatiivi- ja genetiivimuodot: Nom Gen mun mu minä don du sinä son su hän dat dan se; (puhekielessä) hän Demonstratiivipronominia dat käytetään yleisesti myös henkilöistä, aivan samoin kuin suomen vastaavaa se-pronominia. E. Verbien vartalotyypit Saamen verbit jakautuvat kolmeen eri taivutustyyppiin. Verbin taivutustyyppi on helppo tunnistaa sen perusmuodosta eli infinitiivistä. Saamessa verbien infinitiivimuodon tunnus on -t. Eri verbityypit ovat seuraavat: 1) astevaihteluverbit. Verbin infinitiivissä on parillinen määrä tavuja (yleensä kaksi, harvoin neljä) ja se päättyy -at, -it tai -ut, esimerkiksi mannat ’mennä’, vuolgit ’lähteä’, áigut ‘aikoa’, oahpahallat ’opetella’. Tämän verbityypin taivutuksessa esiintyy astevaihtelua. 2) kolmitavuiset verbit. Verbin infinitiivissä on kolme tavua tavua, ja se päättyy aina -it, esimerkiksi čájehit ’näyttää’, muitalit ’kertoa’. Tämä verbityyppi ei osallistu astevaihteluun. 3) kaksivartaloiset verbit. Verbin infinitiivi on kaksitavuinen (tai harvoin nelitavuinen) ja päättyy -át, -et tai -ot, esimerkiksi čohkkát ’istua’, áddet ’ymmärtää’, diŋgot ’tilata’. Näilläkään verbeillä ei ole astevaihtelua. Tämän tyypin verbeillä on kaksi vartaloa, vokaalivartalo (saadaan poistamalla infintiivin tunnus -t: esim. čohkká-, ádde-, diŋgo-) ja ns. j-vartalo, jossa vokaalivartalon perään on lisätty konsonantti -j- (čohkkáj-, áddej-, diŋgoj-). Näiden verbien useimmissa taivutusmuodoissa käytetään vokaalivartaloa, mutta eräät muodot taas perustuvat pitempään j-vartaloon. Lisäksi saamessa on kaksi yksitavuista verbiä, leat ’olla’ sekä kieltoverbi. Jälkimmäisellä ei ole varsinaista perusmuotoa, vaan ainoastaan eri persoonamuodot (in ’en’, it ’et’, ii ’ei’ jne.). Näiden kahden verbin taivutus on osittain epäsäännöllistä, ja se on siksi opeteltava ulkoa. Kaikki muut saamen verbit ovat vähintään kaksitavuisia ja taipuvat säännöllisesti. Ensimmäisenä opit astevaihteluverbien taivutuksen. Vaikka nämä ovat hieman vaikeampia taiuvuttaa kuin kaksi jälkimmäistä tyyppiä, ne on hyvä oppia ensimmäisenä, koska saamen johtamattomista perusverbeistä enemmistö kuuluu astevaihteluverbeihin. F. Astevaihteluverbien yksikkötaivutus preesensissä. Astevaihteluverbit voidaan jakaa edelleen kolmeen eri alatyyppiin sen mukaan, päättyykö vartalo vokaaliin a, i vai u. Verbin vartalon saat poistamalla infinitiivimuodosta tunnuksen -t. Eri alatyypit käyttäytyvät hieman eri tavoin taivutettaessa: -at gullat ‘kuulla’ mun gulan heikko aste + pääte –n kuulen don gulat heikko aste + pääte –t kuulet son / dat gullá vahva aste + a > á (ei päätettä) kuulee -it boahtit ‘tulla’ mun boađán heikko aste + i > á + pääte –n tulen don boađát heikko aste + i > á + pääte –t tulet son / dat boahtá vahva aste + i > á (ei päätettä) tulee -ut orrut ‘asua’ mun orun heikko aste + pääte –n asun don orut heikko aste + pääte –t asut son / dat orru vahva aste (ei päätettä) asuu Kieltolauseet muodostetaan kieltoverbillä kuten suomessakin. Kieltoverbin yksikön muodot ovat in ’en’, it ’et’ ja ii ’ei’. Pääverbi esiintyy kieltoverbin yhteydessä erityisessä kieltomuodossa: in / it / ii gula heikko aste (ei päätettä) en / et / ei kuule in / it / ii boađe heikko aste + i > e (ei päätettä) en / et / ei tule in / it / ii oro heikko aste + u > o (ei päätettä) en / et / ei asu Kuten suomessakin, kieltomuoto on homonyyminen 2yks imperatiivin kanssa: gula! kuule! boađe! tule! oro! asu! Verbi leat on poikkeuksellisesti yksitavuinen. Huomaa, että sen kieltomuodossa on epäsäännöllinen pääte -t: mun lean olen don leat olet son / dat lea on in / it / ii leat en / et / ei ole G. Kysymykset ja vastaukset Kysymyksiä muodostetaan saamessa samoin kuin suomessa, eli käyttämällä erityistä kysyvää pronominia (interrogatiivipronominia) tai kysyvää liitepartikkelia: Mii dat lea? Mikä se on? Gii don leat? Kuka sinä olet? Tavallisin kysyvä liitepartikkeli on -go (ääntyy /-ko/ konsonattien ja /-o/ vokaalien jäljessä): Leago Máhtte dáppe? Onko Matti täällä? Máhttego dáppe lea? Mattiko täällä on? Dáppego Máhtte lea? Täälläkö Matti on? Kyllä/ei-kysymyksiin vastataan yleensä toistamalla kysymyslauseen predikaatti. Lisäksi myöntävässä vastauksessa voidaan käyttää esim. painottavaa myöntöpartikkelia de: – Leago dot bus'se? Onko tuo bussi? – Juo, de lea. / De lea. On. – Ii leat. Ei ole. – Boahtágo Máhtte? Tuleeko Matti? – Juo, de boahtá. / De boahtá. Tulee. – Ii boađe. Ei tule. H. Lukusanat nolla /nolla/ nolla okta /okta/ yksi guokte /kŭĕkte/ kaksi golbma /kolma/ kolme njeallje /n^jĕăl^jl^je/ neljä vihtta /vihta/ viisi guhtta /kuhta/ kuusi čieža /čieča/ seitsemän gávcci /käävhcii/ kahdeksan ovcci /oovhcii/ yhdeksän logi /loojii/ kymmenen -nuppelohkái /nuu'ppeloohkäj/ -toista oktanuppelohkái yksitoista guoktenuppelohkái kaksitoista vihttanuppelohkái viisitoista guoktelogi kaksikymmentä guoktelogiokta kaksikymmentäyksi guoktelogičieža kaksikymmentäseitsemän golbmalogi kolmekymmentä čuođi /čuoδii/ sata čuođiokta satayksi čuođioktanuppelohkái satayksitoista čuođiguoktelogiguokte satakaksikymmentäkaksi duhát /tuuhääh(t)/ tuhat guokteduhát kaksituhatta guokteduhátvihtta kaksituhattaviisi duhátovccičuođigávccilogiguhtta 1986 Huomautus ääntämisestä: -nuppelohkái redusoituu usein asuun /-numlohkaj/, /-numloh/ ja jopa /-mloh/: esim. /oktanumlohkaj/ ~ /oktanuppeloh/ ~ /oktanumloh/ ~ /oktamloh/ ‘11’. Myös -logi(-) voi lyhetä asuun /-loh/ ~ /-lo.e-/ ~ /-lij-/: esim. /kŭĕkteloh/ ‘20’, /kŭĕktelo.eokta/ ~ /kŭĕktelijokta/ ‘21’. Harjoituksia. 1. Vastaa kysymyksiin saameksi. Käytä kokonaisia lauseita. – Mo manná? – Mii du namma lea? – Mii du áhči namma lea? – Mii du eatni namma lea? – Jugatgo don deaja? – Naba gáfe? 2. Lue seuraavat luvut mielessäsi ääneen saameksi. Jatka tätä kunnes muistat lukusanat, eikä sinun enää tarvitse tarkistaa niitä. 6 4 17 12 8 9 5 12 20 40 31 35 93 57 3 11 70 85 52 26 7 52 100 34 102 115 145 97 3. Taivuta seuraavia verbejä yksikön preesensissä (myös kieltomuodoissa). Ennestään tuntemattomat verbit opit tulevissa kappaleissa; sinun ei tarvitse välttämättä opetella muistamaan niitä nyt. bassat ‘pestä’ fállat ‘tarjota’ oahppat ‘oppia’ čierrut ‘itkeä’ goarrut ‘ommella’ rahpat ‘avata’ dahkat ‘tehdä’ hállat ‘puhua’ smiehttat ‘miettiä, pohtia’ dáhttut ‘tahtoa’ máhttit ‘osata’ diehtit ‘tietää’ njoarrat ‘kaataa (nestettä)’ 4. Työskennelkää pareittain. Tervehdi pariasi (muistakaa kätellä!), esittele itsesi, ja kysy hänen nimeään. Kysykää kuulumisia, ja lopettakaa keskustelu sopivalla fraasilla. Käykää sama keskustelu läpi toisin päin. 5. Toistakaa harjoituksessa käymänne keskustelut, mutta kysykää lisäksi toistenne puhelinnumeroa. Kirjoittakaa numerot muistiin. 6. Tapaat sattumalta ystäväsi kahvilassa. Tervehtikää ja vaihtakaa kuulumisia. Päätät tarjota hänelle jotain; kysy, mitä hän haluaisi syödä ja juoda. Voit käyttää apunasi seuraavia sanoja: gáffe – gáfe kahvi márfeláibi – -láibbi makkaravoileipä deadja – deaja tee vuostáláibi juustovoileipä čáhci – čázi vesi luossaláibi lohivoileipä limonáda – limonáda limsa nisoláibi pulla mielki – mielkki maito gáhkku – gáhku kakku vuolla – vuola olut šokoládagáhkku suklaakakku viidni – viinni viini gohttá – gohtá viineri donitsa munkki, donitsi KAPPALE 2 Teksti A: Máhtte ja Biret-Iŋgá hállaba telefovnnas. Máhtte riŋge Biret-Iŋgái. Soai hállaba telefovnnas. – Biret–Iŋgá telefovnnas. – Buorre beaivi. Dáppe lea Máhtte. – Ipmel atti. – Na mo manná? – Manná bures. Mo don ealát? – Dearvan mun ealán. – Boađátgo don dál deike mu lusa? – In dál vuos boađe, muhto sáhtángo boahtit eahkedis? – Dieđusge sáhtát. Boađe fal eahkedis. – Na maid don barggat? – Mun lean čál'li, mun barggan Ohcejoga gielddas. Gos don barggat? – Mu bargobáiki lea meahcis, mun lean boazoalmmái. Mun in astta boahtit dál danin go mun áiggun váldit hearggi gitta. Mun vuolggán vuodjit. – Man boaris don leat? – Mun lean guoktelogiguhtta jagi boaris. Naba don? – Mun lean guokteloginjeallje jagi boaris. – Gos don orut? – Mun orun ruovttus. Mun lean eret Ohcejogas. – Ándagassii, mun in gula maidege. Maid don dadjet? – Mun dadjen, ahte lean eret Ohcejogas ja maiddái orun dáppe. Gos don leat eret? – Mun lean eret Anáris. Mu mielas Ohcejohka lea čáppa báiki. – Na eale dearvan! – Eale dearvan! Biret-Iŋgá deaivá Elle kafeas. El'le lea Biret-Iŋggá ustit. – Buorre beaivi. – Ipmel atti. – Maid don válddát? – Mun válddán deaja ja vuodjaláibbi, vuordde... vuostáláibbi. – Vuordde, mun buvttán dutnje. (...) Dáppe ii leat šat vuostáláibi, muhto luossaláibi gal lea. Dá, leage buorre. – Giitu. Mu lusa boahtá odne eahkedis Máhtte. Son lea boazoalmmái ja guoktelogiguhtta jagi boaris. Mu mielas son ii leat áibbas dábálaš bárdni. Mun vuorddán su garrasit. – Gos son lea eret? – Son lea eret Anáris. Oalle somás bárdni. Dál son lea meahcis. Gosbat du irgi, Piera, lea dál? – Son lea várra boasttas dahje gávppis. Son doalvu reivve ja oastá vuoja ja márffi gávppis. Sanasto hállat – hálan /haallaah(t) – haalaan/ puhua hállaba /haallapa/ he (kaksi) puhuvat riŋget – riŋgen /riŋkeh(t) – riŋken/ soittaa (puhelimella) Biret-Iŋgái /pii'rehiŋkäj/ Biret-Ingalle soai /soä'j/ he (kaksi) dáppe /tää'ppe/ täällä dál /tääl/ nyt deike /tejhke/ tänne vuos /vue's/ ensin odne /otne/ tänään eahkedis /eä'hkeδis/ illalla dieđusge /tieδuuske/ tietysti, tietenkin fal /fâl/ vain (ei ’only’) maid /mââj/ myös bargat – barggan /pârkah(t)/ työskennellä, tehdä (työtä tms.) čál'li – čál'li /čällii/ sihteeri Ohcejohka – Ohcejoga /oohcijoohka – oohcijoo.a/ Utsjoki gielda – gieldda /kĭĕlta – kieltta/ kunta gos /koos/ missä, mistä bargu – barggu /pârkuu – pâârkkuu/ työ báiki – báikki /päj^hkii – pääjhkii/ paikka bargobáiki /pârkopäj^hkii/ työpaikka meahcci – meahci /mĕăhcii – miähcii/ asumaton alue, erämaa, ”metsä” boazu – bohcco /puacuu – pohco/ poro almmái – albmá /ââlmmäj – âlmää/ mies boazoalmmái /poa'coââlmmäj/ poromies astat – asttan /âstah(t) – ââstaan/ ehtiä, joutaa danin go /tâniiŋko/ siksi että, siksi koska váldit – válddán /vältiih(t) – väälttään/ ottaa heargi – hearggi /hĕărkii – hiärkkii/ porohärkä gitta /kiitta/ kiinni vuodjit – vuoján /vuot^jt^jiih(t) – vuojään/ ajaa man /mâân/ minkä (yGen sanasta mii ’mikä’) boaris, #boares /puäriis – poä'res/ vanha jahki – jagi /jââhkii – jââjii/ vuosi ruoktu – ruovttu /rŭĕktuu – ruovhtuu/ koti gullat – gulan /kuullaah(t) – kuulaan/ kuulla maidege /mâjteje/ [ei] mitään dadjat – dajan /tâât^jt^jaah(t) – tââjaan/ sanoa dadjet /tâât^jt^jeh(t)/ [sinä] sanoit ahte /âhte/ että doppe /too'ppe/ siellä Anár – Anára /âânäär – âânäära/ Inari čáppa, #čáppa /čaappa/ kaunis deaivat – deaivvan /tĕăjvah(t) – tiäjvvaan/ osua; tavata, kohdata ustit – ustiba /ustiih(t) – ustiipa/ ystävä vuodja – vuoja /vuot^jt^ja – vuoja/ voi; (ei-kiinteä) rasva vuordit – vuorddán /vŭĕrtiih(t) – vuorttään/ odottaa vuostá – vuosttá /vŭĕstää – vuostää/ juusto buktit – buvttán /puktiih(t) – puuvhtään/ tuoda šat /šâh(t)/ enää luossa – luosa /luossa – luosa/ lohi gal /kâl/ kyllä (vahvistava myönt. partikkeli) áibbas /aa'jppâs/ aivan dábálaš, #dábálaš /tääväälaš/ tavallinen garrasit /kâârrasih(t)/ kovasti, kovaa oalle /oä'lle/ varsin, sangen somá, #somás /soomää, soomääs/ mukava, hauska irgi – irggi /irkii – iirkkii/ poikaystävä; sulhanen várra /vaarra/ kai, varmaankin boasta – boastta /p’ŏăsta – p’uasta/ posti doalvut – doalvvun /tŏălvuuh(t) – tualvvuun/ viedä dohko /tohko/ sinne reive – reivve /rejve – reejvve/ kirje márfi – márffi /märfii – määrffii/ makkara gávpi – gávppi /kävhpii – käävhpii/ kauppa Teksti B: Máhtte boahtá gal'lestallat Biret-Iŋggá. Biret-Iŋgá ássá unna dálus. Su dállu lea čáppa sajis. Dál son vuordá guossi. Uksabiel'lu čuodjá. Dat lea várra Máhtte. Biret-Iŋgá rahpá uvssa. Máhttehan dat leage. Biret-Iŋgá sihtá Máhte gievkkanii. Doppe leat beavddi alde guokte gáffegohpa ja beavddi birra njeallje stuolu. Biret-Iŋgá njoarrá Máhttii gáfe ja fállá nisoláibbi. – Leago dus mielki? – Ii leat, eaige leat sohkkaratge, muhto nisoláibbit gal leat. Leage buorre. Biret-Iŋgá addá Máhttii lihti. Máhtte váldá nisoláibbi. – Giitu. Dát leage albma njálgga láibi. – Mun láibbun dávjá. – Mun in máhte láibut, muhto biergomáli gal vuoššan. – Galhan meahcis galgáge várra máhttit vuoš'šat biepmu, muđui nealgu. – Dat lea duohta! Ja gal mun dagan bierggus earáge. – Na, dallehan don it váldde guoimmi. – De válddán! Mun in máhte láibut, inge goarrut. – Manin it máhte láibut? – Já-á, mun in gal dieđe. Muhto gal mun sáhtán oahpahallat. Muđui, lávetgo don dávjá čuoigat? – De láven. Naba máhtátgo don juoigat? – Galhan máhtán juoigat nugo juohke sápmelaš. – Dat ii leat duohta, mun in gal máhte juoigat, vaikko lean sápmelaš. – Gal don velá oahpat. Giitu gáfes. – Leage buorre. Sanontoja Kotipaikan tiedustelu ja kertominen: – Gos don orut? /koos toon ooruuh(t)/ Missä asut? – Mun orun Sámis. /muun ooruun säämiis/ Asun Lapissa. – Gos don leat eret? /koos toon liäh eereh(t)/ Mistä olet kotoisin? – Mun lean eret Anáris. /muun liän eereh(t) âânääris/ Olen kotoisin Inarista. Iän kysyminen ja kertominen: – Man boaris don leat? /mâân puäriis toon liäh(t)/ Kuinka vanha olet? – Mun lean 27 jagi boaris. /muun liän kŭĕkteloojiičieča jââjii puäriis/ Olen 27. – Naba don? /nâpa toon?/ Entä sinä? Sanasto gal'lestallat – gal'lestalan /kâllestâllah(t) – kâllestâlan/ vierailla, käydä kylässä (+ objekti!) ássat – ásan /aassaah(t) – aasaan/ asua un'ni, #unna /unnii – uunna/ pieni sadji – saji /sâât^jt^jii – sââjii/ paikka guos'si – guossi /kŭĕssii – kuossii/ vieras uksa – uvssa /uksa – uuvssa/ ovi biel'lu – biellu /pĭĕlluu – pielluu/ (soiva) kello čuodjat – *čuojan /čuot^jt^jaah(t) – čuojaan/ soida rahpat – raban /rââhpaah(t) – rââvaan/ avata sihtat – siđan /siihtaah(t) – siiδaan/ pyytää gievkkan – gievkkana /k’ievhkaan – k’ievhkana/ keittiö gievkkanii /k’ievhkanij/ keittiöön beavdi – beavddi /pĕăvtii – piävttii/ pöytä alde /âlte/ päällä, päältä gohppa – gohpa /k’ohpa – k’oohpa/ kuppi birra /piirra/ ympäri, -llä, -ltä stuollu – stuolu /stuolluu – stuoluu/ tuoli njoarrat – njoaran /n^juarraah(t) – n^juaraan/ kaataa (nestettä) Máhttii /mähtij/ Matille nisoláibi – nisoláibbi /nii'soläjpii – nii'solääjppii/ pulla sohkar – sohkkara /soohkaar – sohkara/ sokeri sohkkarat /sohkarah(t)/ sokeri (mNom) lihtti – lihti /lihtii – liihtii/ astia albma /âlma/ oikea, aito, kunnon njálgga, #njálgga /n^jaalkka/ hyvänmakuinen dávjá /tävjää/ usein máhttit – máhtán /mähtiih(t) – määhtään/ osata vuoš'šat – vuoššan /vŭĕššah(t) – vuoššaan/ keittää galgat – galggan /kâlkah(t) – kââlkkaan/ täytyä muđui /muδuj/ muuten nealgut – nealggun /nĕălkuuh(t) – niälkkuun/ nähdä nälkää, tulla (hyvin) nälkäiseksi duohta, #duohta /tuohta/ tosi dahkat – dagan /tââhkaah(t) – tââ.aan/ tehdä eará /iärää/ muu dalle /tââ'lle/ silloin láibut – láibbun /lajpuuh(t) – laajppuun/ leipoa goarrut – goarun /kuarruuh(t) – kuaruun/ ommella sáhttit – sáhtán /sähtiih(t) – säähtään/ voida oahpahallat – oahpahalan /uahpahtâllah(t) – uahpahtâlan/ opetella lávet – láven /lääveh(t) – lääven/ olla tapana, ”ruukata” čuoigat – čuoiggan /čŭĕjkah(t) – čuojkkaan/ hiihtää juoigat – juoiggan /jŭĕjkah(t) – juojkkaan/ joikata nugo /nuu'.o/ niin kuin, kuten juohke /jue'hke/ joka sápmelaš – sápmelačča /sääpmelaš – sääpmelâčča/ saamelainen vaikko /vââ'jhko/ vaikka velá /velää/ vielä oahppat – oahpan /ŏăhpah(t) – uahpaan/ oppia Kielioppia A. Lokatiivi, omistusrakenteet Lokatiivi on sija, joka ilmaisee jossakin olemista ja jostakin tulemista tai poistumista. Lokatiivimuodossa on heikko aste ja pääte -s. Toisin sanoen voit muodostaa lokatiivin lisäämällä yksikön genetiivimuotoon päätteen -s. Katso esimerkkejä: boasta ‘posti’ > boasttas ‘postissa, -sta’ ruoktu ‘koti’ > ruovttus ‘kotona, kotoa’ bargu ‘työ’ > barggus ‘töissä, töistä’ sadji ‘paikka’ > sajis ‘paikalla, -lta’ Seuraavat esimerkit kuvaavat lokatiivin käyttöä: Máhtte lea boasttas. Matti on postissa. Máhtte boahtá boasttas. Matti tulee postista. El'le lea ruovttus. Elle on kotona. Gáffe lea gohpas. Kahvi on kupissa. Lihtis lea sohkar. Astiassa on sokeria. Piera dállu lea čáppa sajis. Pieran talo on kauniilla paikalla. Lokatiivia käytetään myös omistusrakenteissa. Saamen omistusrakenteet ovat siis saman tyyppisiä kuin suomessa (minulla on...) tai esim. venäjässä (u menja jest'...): Máhtes lea beana. Matilla on koira. Elles lea čáppa ruoktu. Ellellä on kaunis koti. Mus lea nisoláibi. Minulla on pullaa. Leago Jovnnas moarsi? Onko Jounilla tyttöystävää?^ Pieras ii leat bargu. Pieralla ei ole työtä. B. Apuverbit. Saamessa ei ole erityistä apuverbien luokkaa, kuten ei suomessakaan. Useita verbejä käytetään apuverbin omaisesti: ”apuverbi” taipuu, ja pääverbi on sen perässä perusmuodossa (infinitiivissä): Biret máhttá juoigat. Inka osaa joikata. El'le láve čuoigat. Ellellä on tapana hiihtää. (vrt. suom. ruukata) Mun in sáhte boahtit eahkedis. En voi tulla illalla. Áiggun oahpahallat sámegiela. Aion opetella saamea. Dál don galggat vuolgit. Sinun täytyy mennä nyt. (”sinä täydyt”) Mun in astta vuoššat gáfe. En jouda keittämään kahvia. (”jouda keittää”) Máhtte vuolgá vuodjit. Matti lähtee ajamaan. (”lähtee ajaa”) C. Hieman lisää pronomineista Alla olevassa taulukossa ovat muutamien tärkeimpien pronominien yksikön nominatiivi-, genetiivi- ja lokatiivmuodot: minä sinä hän se tämä kuka mikä yNom mun don son dat dát gii mii yGen mu du su dan dán gean man (& maid) yLok mus dus sus das dás geas mas Huomaa, että pronomilla mii on poikkeuksellisesti kaksi mahdollista objektimuotoa, määräinen man ja epämääräinen maid. Määräinen muoto edellyttää rajattua, tiettyä mahdollisuuksien joukkoa, epämääräinen taas ei. Vertaa esimerkkejä: Maid don válddát? Mitä otat? Man don válddát? Minkä otat? D. Yhdyssanat Substantiiveista voidaan muodostaa yhdyssanoja melko vapaasti: vuodja ‘voi’ + láibi ‘leipä’ > vuodjaláibi ‘voileipä’ lákca ‘kerma’ + jiekŋa ‘jää’ > lákcajiekŋa ‘jäätelö’ spábba ‘pallo’ + čiekčan ‘potkiminen’ > spábbačiekčan ‘jalkapallo’ Jos yhdyssanan ensimmäinen komponentti on vokaalivartaloinen sana, joka loppuu vokaaliin i tai u, tapahtuu yhdyssanassa vokaalimuutos i > e tai u > o. bargu ‘työ’ + báiki ‘paikka’ > bargobáiki ‘työpaikka’ biergu ‘liha’ + málli ‘keitto’ > biergomálli ‘lihakeitto’ boazu ‘poro’ + almmái ‘mies’ > boazoalmmái ‘poromies’ márfi ‘makkara’ + láibi ‘leipä’ > márfeláibi ‘makkaravoileipä’ E. Adjektiivien predikaatti- ja attribuuttimuodot Monista saamen adjektiiveista käytetään eri muotoja sen mukaan, esiintyvätkö ne predikatiivina (eli itsenäisenä verbin leat ‘olla’ jälkeen) vai attribuuttina (eli määrittämässä pääsanaa). Vertaa seuraavia esimerkkejä: Máhtte lea guhkki. Matti on pitkä. Máhtte lea guhkes bárdni. Matti on pitkä poika. Adjektiivin predikatiivimuoto on ”perusmuoto”, jota voidaan taivuttaa, kun taas attribuuttimuoto on aina taipumaton. Tämän vuoksi adjektiivi ei taivu pääsanansa mukaan kuten suomessa: vrt. stuorra dállu ’suuri talo’, stuorra dálu ’suuren talon’, stuorra dálus ’suuressa talossa’. Attribuuttimuotojen muodostus on mutkikasta ja osittain epäsäännöllistä, ja siksi tässä vaiheessa on helpompaa opetella attribuuttimuodot ulkoa. Attribuuttimuodot on merkitty sanastoihin symbolilla “#”. Tähän asti oppimiesi adjektiivien attribuuttimuodot ovat alla: un'ni, #unna ‘pieni’ Biret-Iŋgá lea oalle un'ni. B-I. on melko pieni. Biret-Iŋgá lea unna nieida. B-I. on pieni tyttö. boaris, #boares ‘vanha’ Áddjá lea hui boaris. Isoisä on hyvin vanha. Son lea mu boares ustit. Hän on vanha ystäväni. somá, #somás ‘mukava’ Dát lea somá. Tämä on mukavaa. Dus lea somás dállu. Sinulla on mukava talo. stuoris, #stuorra Máhte dállu lea stuoris. Matin talo on suuri. Máhtes lea stuorra dállu. Matilla on suuri talo. čáppis, #čáppa Iŋggá dállu lea čáppis. Inkan ralo on kaunis. Iŋggás lea čáppa dállu. Inkalla on kaunis talo. njálggis, #njálgga Dát láibi lea njálggis. Tämä leipä on hyvää. Dát lea njálgga láibi. Tämä on hyvää leipää. Oppimallasi adjektiivilla dábálaš ‘tavallinen’ taas ei ole erillistä attribuuttimuotoa. F. Lukusanojen käyttö Yhtä suurempien lukusanojen jäljessä nomini on yksikön genetiivissä (vrt. suomeen, jossa samassa asemassa käytetään yksikön partitiivia): Máhtes leat guokte oappá. Matilla on kaksi sisarta. (vrt. yNom oabbá) Beavddi birra leat njeallje stuolu. Pöydän ympärillä on neljä tuolia. (vrt. yNom stuollu) Mus leat čuođi ruvnno. Minulla on sata kruunua. (vrt. yNom ruvdno) Kvanttoreita máŋga ‘monta’, moadde ‘pari, muutama’ ja gal'le ‘montako?’ käytetään samoin kuin lukusanoja: Iŋggás leat máŋga vilbeale ja oarpmeale. Inkalla on monta serkkua. Orrunlanjas leat moadde stuolu. Olohuoneessa on pari tuolia. Gal'le ruvnno dus leat? Montako kruunua sinulla on? Lukusanan okta ’yksi’ kanssa kuitenkin käytetään yksikön nominatiivia, kuten suomessakin: Mus lea okta oabbá. Minulla on yksi sisar. Huomaa, että sanat moadde ja máŋga voidaan yhdistää yhdysosiin –logi ja –nuppelohkái: moaddenuppelohkái (n. 12–14) ”paritoista” máŋganuppelohkái (n. 14–18) ”montatoista” moaddelogi (n. 20–40) ’parikymmentä’ máŋgalogi (n. 40–80) ’montakymmentä’ G. Uusia astevaihtelutapauksia G.1. Osittain soinnilliset kaksoiskonsonantit (KA III – KA II): bb pp oabbá – oappá /ŏąbpää – uäppää/ sisar dd tt haddi – hatti /hâdtii – hââttii/ hinta gg kk biegga – biekka /pĭĕgka – piekka/ tuuli ddj dj áddjá – ádjá /äd^jt^jää – äät^jt^jää/ isoisä zz cc gazza – gacca /kâzca – kââcca/ kynsi žž čč viežžat – vieččan /vĭĕžčah(t) – vieččaan/ hakea G.2. Sonorantin ja toisen konsonantin yhtymät (KA III – KA II) đb đbb beađbi – beađbbi /pĕăδpii – piäδppii/ lapaluu đg đgg geađgi – geađggi /kĕăδkii – kiäδkkii/ kivi đv đvv báđva – báđvva /paδva – paaδvva/ visa, kova puu ib ibb láibi – láibbi /läjpii – lääjppii/ leipä id idd nieida – nieidda /nĭĕjta – niejtta/ tyttö, tytär if iff riifu – riiffu /rijfuu – riijffuu/ etana ig igg čuoigat – čuoiggan /čŭĕjkah(t) – čuojkkaan/ hiihtää ihl ihll máihli – máihlli /mäjLii – määjLLii/ mahla ihm ihmm duihmi – duihmmi /tujMii – tuujMMii/ tyhmä ihn ihnn čáihni – čáihnni /čäjNii – čääjNNii/ tikka il ill biila – biilla /pijla – piijlla/ auto ir irr láiri – láirri /läjrii – lääjrrii/ savi is iss gáisá – gáissá /käjsää – kääjssää/ lumihuippuinen vuori iv ivv deaivat – deaivvan /tĕăjvah(t) – tiäjvvaan/ osua; tavata lb lbb silba – silbba /silpa – siilppa/ hopea ld ldd guoldu – guolddu /kŭĕltuu – kuolttuu/ kova lumituisku lf lff skuolfi – skuolffi /skŭĕlfii – skuolffii/ pöllö lg lgg vuolgit – vuolggán /vŭĕlkiih(t) – vuolkkään/ lähteä ls lss goalsi – goalssi /kŏąlsii – kuälssii/ koskelo lš lšš álša – álšša /alša – aalšša/ kunto, voimat lv lvv balva – balvva /pâlva – pââlvva/ pilvi mb mbb bumbá – bumbbá /pumpää – puumppää/ arkku nd ndd gánda – gándda /kanta – kaantta/ poika nž nžž stánži – stánžži /stänčii – stäänččii/ loka ŋg ŋgg máŋga – máŋgga /maŋka – maaŋkka/ moni rb rbb árbi – árbbi /ärpii – äärppii/ perintö rd rdd čearda – čeardda /čĕărta – čiärtta/ heimo rf rff márfi – márffi /märfii – määrffii/ makkara rg rgg biergu – bierggu /pĭĕrkuu – pierkkuu/ liha rj rjj muorji – muorjji /mŭĕrjii – muorjjii/ marja rs rss bursa – burssa /pursa – puurssa/ kukkaro rš ršš morša – moršša /morša – mooršša/ mursu rv rvv arvi – arvvi /ârvii – âârvvii/ sade rž ržž gárži – gáržži /kärčii – käärččii/ ahdas, kapea vd vdd ravda – ravdda /râvta – rââvtta/ reuna vg vgg čuovga – čuovgga /čŭĕvka – čuovkka/ valo vhl vhll skávhli – skávhlli /skävLii – skäävLLii/ lokki vj vjj čoavji – čoavjji /čŏąvjii – čuävjjii/ vatsa vl vll lávlut – lávllun /lavluuh(t) – laavlluun/ laulaa vr vrr jávri – jávrri /jävrii – jäävrrii/ järvi vz vzz sávza – sávzza /savca – saavcca/ lammas vž vžž guovža – guovžža /kŭĕvča – kuovčča/ karhu G.3. Sonorantti + h + klusiili (KA III – KA II) ic icc gáica – gáicca /kaj^hca – kaajhca/ vuohi ik ikk čuoika – čuoikka /čŭĕj^hka – čuojhka/ sääski ip ipp biipu – biippu /pij^hpuu – piijhpuu/ piippu it itt áiti – áitti /äj^htii – ääjhtii/ aitta lk lkk mielki – mielkki /mĭĕl^hki – mielhkii/ maito lp lpp stoalpu – stoalppu /stŏăl^hpuu – stualhpuu/ tolppa lt ltt sálti – sáltti /säl^htii – säälhtii/ suola mp mpp gumpe – gumppe /kum^hpe – kuumhpe/ susi ŋk ŋkk báŋku – báŋkku /paŋ^hkuu – paaŋhkuu/ pankki rc rcc bircu – birccu /pir^hcuu – piirhcuu/ noppa rč rčč skurču – skurčču /skur^hčuu – skuurhčuu/ rotko, kuru rk rkk mearka – mearkka /mĕăr^hka – miärhka/ merkki rp rpp árpu – árppu /ar^hpuu – aarhpuu/ (ohut) lanka rt rtt bárti – bártti /pär^htii – päärhtii/ onnettomuus vk vkk lávka – lávkka /lav^hka – laavhka/ laukka vp vpp gávpi – gávppi /käv^hpii – käävhpii/ kauppa Harjoituksia. 1. Harjoittele lokatiivin muodostusta ja käyttöä. Kuinka sanot saameksi... Matti on kaupassa. Isä tulee Oulusta. Lähden illalla Utsjoelta. Ruoka on pöydässä. Elle odottaa kahvilassa. Matin voileivällä on makkaraa ja savulihaa. Minulla on kahvia ja pullaa. Minun sisarellani on kissa (bus'sá). Minulla ei ole koiraa (beana). 2. Harjoittele kysymysten muodostamista. Kuinka kysyt saameksi... Mikä sinun nimesi on? Kuinka vanha sinä olet? Asutko Oulussa? Oletko kotoisin Lapista? Mikä sinun äitisi nimi on? Missä sinun isäsi työskentelee? Mistä sinun puolisosi on kotoisin? Osaatko saksaa? Opetteletko saamen kieltä? Aiotko leipoa leipää? Ehditkö keittää kahvia? Onko täällä puhelinta? Voitko kirjoittaa puhelinnumerosi? Onko sinun puhelinnumerosi 1472015? 3. Vastaa kääntämiisi kysymyksiin saameksi. 4. Keskustelkaa pareittain. Kyselkää toisiltanne erilaisia kysymyksiä, esimerkiksi mistä toinen on kotoisin, minkä ikäinen hän on, missä päin Oulua hän asuu, mitä kieliä hän osaa, minkä nimisiä hänen vanhempansa ovat, ja missä he asuvat. Voitte myös keksiä muita kysymyksiä, esimerkiksi edellisen tehtävän lauseiden pohjalta. Alla on muutamia kielten nimiä, joita voit hyödyntää. dárogiella norja italiagiella italia duiskkagiella saksa ruoššagiella venäjä eaŋgalasgiella englanti ruoŧagiella ruotsi esttegiella viro spánskkagiella espanja fránskkagiella ranska suomagiella suomi greikkagiella kreikka uŋgárgiella unkari 5. Tee kuvitteellinen ajankäyttösuunnitelma huomiseksi päiväksi. Kirjoita taulukkoon kuhunkin kohtaan, mitä aioit siihen aikaan tehdä. Käytä annettuja verbejä. borrat, juhkat, gal'lestallat, fitnat, oađđit, oahpahallat, oastit, vuoš'šat 9:00 _______________________ 17:00 _______________________ 11:00 _______________________ 19:00 _______________________ 13:00 _______________________ 21:00 _______________________ 15:00 _______________________ 23:00 _______________________ 6. Keskustelkaa pareittain. Kyselkää toisiltanne, mitä aiotte tehdä mihinkin aikaan päivästä. Voit käyttää esim. kysymysmallia Maid don áiggut dahkat diibmu... (’Mitä aiot tehdä kello...’) 7. Soita ystävällesi ja kyselkää kuulumisia. Pyydä ystävääsi kylään tai kysy voitko käydä hänen luonaan kylässä. Sopikaa ajankohta. Käytä apuna alla olevaa sanastoa ja fraaseja. tulla boahtit : boađán käydä kylässä gal'lestallat : gal'lestalan (+ obj.) luokse lusa ehtiä astat : asttan voida sáhttit : sáhtán nyt dál kohta farga vielä vuos tai vel ~ velá tänään otne huomenna ihttin aamulla iđ'đes iltapäivällä eahketbeaivve illalla eahkedis Esimerkkejä: Boađátgo gallestal'lat mu? Tuletko käymään kylässä luonani? Boađátgo deike mu lusa? Tuletko tänne luokseni? Sáhtángo boahtit du lusa? Voinko tulla luoksesi? Sáhtángo gallestal'lat du otne? Voinko käydä kylässä luonasi tänään? Mun in dál sáhte. Minä en nyt voi. Mun in otne astta. Minä en tänään ehdi. Muhto sáhtángo boahtit ihttin? Mutta voinko tulla huomenna? Dál it sáhte, muhto sáhtátgo boahtit eahkedis? Nyt et voi, mutta voitko tulla illalla? Sáhtán gal. Voin kyllä. Moai oaidnaletne dalle! Tapaamme silloin! KAPPALE 3 Teksti: Biret-Iŋggá dállu Biret-Iŋggá dálus leat máŋga lanja. Doppe leat gievkkan, orrunlatnja, guokte gámmira, hivsset, feaskkir ja sávdni. Biret-Iŋgá čájeha dálu Máhttii. Soai guovlaba oađđinlatnjii. Doppe leat seaŋga, skáhppe, beaŋka ja unna beavdi. Soai mannaba orrunlatnjii. Doppe leat Biret-Iŋggás televišuvdna, stereot, vilges girjehildu gos leat ollu girjjit ja unna čiŋat. Beavddi vuolde lea rukses láhtterátnu ja lása guoras náhkkesof'fá. Soai čuožžuba ja hállaba. – Vulgego moai lávvardaga Ohcejohkii? – Ean moai viša dohko gal vuolgit. Vulge baicce jávregáddái dolastallat. – Na vulge dohko dalle. Vuš'šego gáfe doppe? Buvttángo gáffebáhka fárus? – Ale buvtte. Mus leat gáfet. Dalle čuodjá telefovdna. Án'ne riŋge ja jearrá: – Já doai leahppi gal dieppe. Vuolgibeahttigo doai fitnat Ohcejogas? – Ean moai vuolgge! – Manin eahppi vuolgge? Maid doai dieppe dahkabeahtti guovttá? – Ean moai veaje. Moai letne váiban. Soai eaba vuolgge ja Án'ne duhtá dasa. Soai smiehttaba vel guhká maid váldiba mielde. Áigi gollá. Eahket boahtá. Máhtte vuolgá ruoktot. Viikonpäivät vuossárga – vuossárgga /vue'ssarka – vue'ssaarkka/ maanantai maŋŋebárga – maŋŋebárgga /mââŋŋeparka – mââŋŋepaarkka/ tiistai gaskavahkku – gaskavahku /kâskavâhkuu – kâskavââhkuu/ keskiviikko duorastat – duorastaga /tue'rastah(t) – tue'rastâ.a/ torstai bearjadat – bearjadaga /pĕărjaδah(t) – pĕărjaδâ.a/ perjantai lávvardat – lávvardaga /laavvartah(t) – laavvartâ.a/ lauantai sotnabeaivi – sotnabeaivve /sootnapĕăjvii – sootnapeä'jvve/ sunnuntai Ajan ilmauksissa viikonpäivän nimi on genetiivissä. Máhtte ii leat barggus lávvardaga. Matti ei ole töissä lauantaina. Mun áiggun lohkat sámegiela vuossárgga. Aion lukea saamea maanantaina. Länsimurteissa on eri sanat maanantaille ja tiistaille kuin itämurteissa: mánnodat – mánnodaga /maannoδah(t) – maannoδâ.a/ maanantai disttat – disttaga /tii'stah(t) – tii'stâ.a/ tiistai Sanasto dállu – dálu /taalluu – taaluu/ talo máŋga /maŋka/ monta latnja – lanja /lââtn^ja – lâân^ja/ huone orrunlatnja /oorruunlââtn^ja/ olohuone gámmir – gámmira /käämmiir – käämmiira/ makuuhuone hivsset – hivssega /hiivsseh(t) – hiivsse.a/ vessa feaskkir – feaskára /fiäskiir – fĕăskäära/ eteinen sávdni – sávnni /sävnii – säävnnii/ sauna čájehit – čájehan /čääjehtih(t) – čääjehtan/ näyttää (kolmitavuinen verbi!) čájeha /čääjehta/ yks3p verbistä čájehit guovlat – guovllan /kŭĕvlah(t) – kuovllaan/ kurkata, kurkistaa oađđit – oađán /uäδδiih(t) – uäδään/ nukkua oađđinlatnja /uäδδiinlââtn^ja/ makuuhuone seaŋga – seaŋgga /sĕăŋka – siäŋkka/ sänky skáhppe – skáhpe /skähpe – skäähpe/ kaappi beaŋka – beaŋkka /p’ĕăŋ^hka – p’iäŋhka/ penkki televišuvdna – televišuvnna /televišuvna – televišuuvnna/ televisio stereot /stere.oh(t)/ stereot vielgat, #vilges /vĭĕlkah(t) – vilkes/ valkoinen girji – girjji /kirjii – kiirjjii/ kirja girjjit /kiirjjiih(t)/ mNom sanasta girji hildu – hildu /hiltuu/ hylly gos /koos/ missä, -stä ollu /oolluu/ paljon (+ mNom!) čikŋa – čiŋa /čiikŋa – čiiŋa/ koriste, koriste-esine čiŋat /čiiŋaah(t)/ mNom sanasta čikŋa vuolde /vŭĕlte/ alla, alta ruoksat, #rukses /rŭĕksah(t) – rukses/ punainen láhtti – láhtti /lähtii/ lattia (ei astevaihtelua!) rátnu – ránu /raatnuu – raanuu/ raanu láhtterátnu /lähteraatnuu/ matto lássa – lása /laassa – laasa/ lasi; ikkuna guoras /kuoraas/ vieressä, -stä, ääressä, -stä náhkki – náhki /nähkii – näähkii/ nahka sof'fá – soffá /soffää – sooffää/ sohva čuožžut – čuoččun /čŭĕžčuuh(t) – čuoččuun/ seistä viššat – višan /viiššaah(t) – viišaan/ viitsiä baicce /pââ'jhce/ sen sijaan jávri – jávrri /jävrii – jäävrrii/ järvi gáddi – gátti /kädtii – käättii/ ranta dolastallat – dolastalan /toolastâllah(t) – toolastâlan/ pitää nuotiota dalle /tâlle/ silloin báhkka – báhka /p’ahka – p’aahka/ paketti fárus /faaruus/ mukana ale /âle/ älä (kieltoverbin yks2p imperatiivi) jearrat – jearan /jiärraah(t) – jiäraan/ kysyä dieppe /tieppe/ siellä (missä sinä olet) fitnat /fiitnaah(t) – fiinaan/ käydä manin /mâniin/ miksi guovttá /kuovhtää/ kahden, kahdestaan veadjit – veaján /viät^jt^jiih(t) – viäjään/ jaksaa; voida (hyvin, huonosti, tms.) váiban, #váiban /vajpan/ väsynyt duhtat – duđan /tuuhtaah(t) – tuuδaan/ tyytyä smiehttat – smiehtan /smĭĕhtah(t) – smiehtaan/ miettiä vel /veel/ vielä (= velá) guhká /kuuhkää/ kauan mielde /mĭĕlte/ mukana, mukaan áigi – áiggi /äjkii – ääjkkii/ aika gollat – *golan /koollaah(t) – koolaan/ kulua (ajasta, rahasta, yms.) ruoktot /rŭĕktoh(t)/ kotiin Kielioppia A. Kaksikon persoonapronominit Yksikön ja monikon lisäksi saamessa on myös duaali eli kaksikko. Kun puhutaan kahdesta henkilöstä, käytetään erityisiä kaksikon persoonapronomineja: moai /moä'j/ ‘me kaksi’ doai /toä'j/ ‘te kaksi’ soai /soä'j/ ‘he kaksi’ Kaksikkoa käytetään vain henkilöistä; sitä ei voi käyttää elottomista esineistä. Eläimistä puhutaan kaksikossa vain, jos ne personifioidaan eli mielletään henkilöiksi (esim. sadussa). Muista, että kahdesta henkilöstä puhuttaessa kaksikon käyttö on pakollista. B. Diftongin oikeneminen Diftongien oikeneminen on yksi saamen sanataivutuksen keskeisimmistä vokaalivaihteluista. Tietyissä taivutusmuodoissa diftongit ”oikenevat” tavallisiksi vokaaleiksi: ie > i čierrut ‘itkeä’ moai čirro ‘me (kaksi) itkemme’ ea > e eallit ‘elää’ moai elle ‘me (kaksi) elämme’ uo > u vuolgit ‘lähteä’ moai vulge ‘me (kaksi) lähdemme’ oa > o goarrut ‘ommella’ moai gorro ‘me (kaksi) ompelemme’ Diftongin oikenemisella on helppo perussääntö: jos sanamuodon toisessa tavussa on e, o tai ii, ensi tavun diftongi oikenee. Sääntöön on kuitenkin muutama poikkeus. Jos toisen tavun e tai o on syntynyt yhdyssanan alkuosassa tapahtuvan vokaalimuutoksen kautta (ks. kappale 2, kielioppia, D), diftongi ei oikene — siksi esim. biergu ’liha’ + málli ’keitto’ > biergomálli ’lihakeitto’ (eikä *birgomálli). Poikkeuksen muodostavat myös verbien kieltomuodot. Vaikka niissä olisikin e tai o toisessa tavussa, diftongi ei oikene: vrt. diehtit ’tietää’ > in dieđe ’en tiedä’ (eikä *in diđe), jne. C. Kaksikon verbimuodot Verbeillä on myös omat kaksikkomuotonsa. Astevaihteluverbien kaksikkomuodot muodostetaan seuraavasti: kaks1p (moai): diftongin oikeneminen + vahva aste + vokaalinmuutos: a > e, i > e, u > o kaks2p (doai): vahva aste + pääte -beahtti kaks3p (soai): vahva aste + pääte -ba -at: vuoš'šat ‘keittää’ -it: vuolgit ‘lähteä’ -ut: doalvut ‘viedä’ moai vuš'še vulge dolvo doai vuoš'šabeahtti vuolgibeahtti doalvubeahtti soai vuoš'šaba vuolgiba doalvuba Leat-verbin ja kieltoverbin kaksikkomuodot ovat osittain epäsäännölliset: moai... letne ean doai... leahppi eahppi soai... leaba eaba D. Illatiivi Illatiivilla on kaksi perustehtävää: se ilmaisee liikkeen kohdetta (jonnekin menemistä, lähtemistä, tulemista, siirtymistä, osumista, jne.) ja vastaanottajaa. Se siis vastaa kysymyksiin ”minne?”, ”mihin?” ja ”kenelle?”. Katso esimerkkejä: Án'ne manná gávpái. Anne menee kauppaan. Máhtte vuolgá bargui. Matti lähtee töihin. Iŋgá njoarrá gáfe Máhttii. Inka kaataa kahvia Matille. Atte girjji Iŋgái! Anna kirja Inkalle! Illatiivin pääte on -i. Illatiivimuodoissa on vahva aste. Vartalonloppuinen vokaali voi muuttua illatiivimuodoissa. Vrt. esimerkkejä: -á: ei muutosta Iŋgá > Iŋgái ‘Inkalle’ -u: ei muutosta dállu ‘talo’ > dállui ‘taloon’ -a > -i- biila ‘auto’ > biilii ‘autoon’ -i > -á- gávpi ‘kauppa’ > gávpái ‘kauppaan’ -e > -i- skáhppe ‘kaappi’ > skáhppii ‘kaappiin’ -o > -u- ruvdno ‘kruunu (raha)’ > ruvdnui ‘kruunuun’ Jos illatiivimuodossa on toisessa tavussa -ii, tästä seuraa diftongin oikeneminen (ks. kohta B). Lisäksi illatiivia koskee poikkeuksellinen diftongin oikenemisen lisäsääntö: myös toisen tavun -ui aiheuttaa oikenemisen. Tämä sääntö ei päde muissa sanamuodoissa. Vrt. esimerkkejä: giehta ‘käsi’ > gihtii ‘käteen’ vuodja ‘voi’ > vudjii ‘voihin’ nieida ‘tyttö’ > niidii ‘tytölle’ biel'lu ‘kello, tiuku’ > bil'lui ‘kelloon’ biergu ‘liha’ > birgui ‘lihaan’ Eräät uudet lainasanat (esim. henkilönnimet) eivät osallistu vokaalinmuutokseen a > i: Piera > Pierai (ei *Pirii) Jovnna > Jovnnai (myös muoto Jovnnii on mahdollinen) kafea ‘cafeteria’ > kafeai (ei *kafeii) E. Demonstratiivipronominit Saamessa on viisi demonstratiivipronominia: (viittaa johonkin joka…) dat ‘se’ … ei ole läsnä tai näkyvissä dát ‘tämä’ … on lähellä puhujaa tai hänen hallussaan diet ‘tuo, se (sinulla)’ … on lähellä puhuteltavaa tai hänen hallussaan duot ‘tuo (tuossa)’ … on lähellä, muttei kummankaan välittömässä läheisyydessä dot ‘tuo (tuolla)’ … näkyy etäällä Demonstratiivipronominien sijamuodot ovat seuraavat: yNom dat dát diet duot dot yGen dan dán dien duon don yLok das dás dies duos dos yIll dasa dása diesa duosa dosa Sijainnin ilmaisemiseen käytetään seuraavia muotoja, jotka eivät kuulu säännöllisen sijataivutuksen piiriin: jossakin, -stakin doppe dáppe dieppe duoppe doppe (täsmälleen) jossakin, -stakin dakko dákko diekko duokko — jonnekin dohko deike diehko duohko dohko Huomaa ero ääntämyksessä: doppe /too'ppe/ ’siellä’ vs. doppe /tooppe/ ’tuolla (kaukana)’ dohko /tohko/ ’sinne’ vs. dohko /toohko/ ’tuonne (kauas)’ F. Uusia astevaihtelutapauksia F.1. Konsonanttiyhtymät, joiden ensijäsen on s, š tai t (KA III – KA II) sk skk goaski – goaskki /kŏąskii – kuäskii/ täti (äitiä vanhempi) sm smm bisma – bismma /pisma – piisma/ piispa st stt astat – asttan /âstah(t) – ââstaan/ joutaa, ehtiä šk škk reaškit – reaškkán /rĕăškit – riäškään/ räkättää šm šmm šušmi – šušmmi /šušmii – šuušmii/ kantapää šp špp rušpi – rušppi /rušpi – ruušpii/ porkkana tk tkk mátki – mátkki /mätkii – määtkii/ matka tm tmm fátmi – fátmmi /fätmii – fäätmii/ syli F.2. Tyypin v/j/l + nasaali konsonanttiyhtymät (KA III – KA II) ibm imm áibmu – áimmu /ajmuu – aajmmuu/ ilma idn inn suoidni – suoidni /sŭĕjnii – suojnnii/ heinä, ruoho igŋ iŋŋ vuoigŋa – vuoiŋŋa /vŭĕjŋa – vuojŋŋa/ henki (’spirit’ ja ’breath’) lbm lmm čalbmi – čalmmi /čâlmii – čââlmmii/ silmä ldn lnn suoldni – suolnni /sŭĕlnii – suolnnii/ kaste lgŋ lŋŋ algŋa – alŋŋa /âlŋa – ââlŋŋa/ ien vdn vnn sávdni – sávnni /sävnii – säävnnii/ sauna vdnj vnnj lavdnji – lavnnji /lâvn^jii - lââvn^jn^jii/ turve F.3. Tyypin r + nasaali konsonanttiyhtymät (KA III – KA II) rbm rpm čorbma – čorpma /čorma – čoorpma/ nyrkki rdn rtn bárdni – bártni /pärnii – päärtnii/ poika rdnj rtnj skurdnji – skurtnji /skurn^jii – skuurtn^jii/ vätys, heittiö rgŋ rkŋ goargŋut – goarkŋun /kŏărŋuuh(t) – kuarkŋuun/ mennä ylämäkeen t. vastavirtaan F.4. Konsonanttiyhtymät, joiden ensijäsen on k (KA III – KA II) kc vcc gakcut – gavccun /kâkcuuh(t) – kââvhcuun/ kiivetä kč včč čakča – čavčča /čâkča – čââvhča/ syksy ks vss uksa – uvssa /uksa – uuvssa/ ovi kst vstt teaksta – teavstta /t’ĕăksta – t’iävstta/ teksti kt vtt okta – ovtta /okta – oovhta/ yksi F.5. Kolmen konsonantin yhtymät (KA III – KA II) isk iskk Duiska – Duiskka /t’ujska – t’uujska/ saksa ist istt máistit – máisttán /mäjstiih(t) – määjstään/ maistaa mšk mškk limški – limškki /limškii – liimškii/ rääsy nst nstt goansta – goanstta /k’ŏănsta – k’uansta/ konsti, keino rst rstt Girste – Girstte /k’irste – k’iirste/ Kirsti stm stmm ástmá – ástmmá /ästmää – äästmää/ astma vsk vskk hávski – hávskki /hävskii – häävskii/ hauska vst vstt návstu – návsttu /navstuu – naavstuu/ vaja F.6. Liudentunut kaksoiskonsonantti /t^jt^j/ (KA II – KA I) dj j vuodjit – vuoján /vuot^jt^jiih(t) – vuojään/ ajaa Harjoituksia. 1. Taivuta seuraavia verbejä kaksikon preesensissä (myös kieltomuodoissa): buktit ‘tuoda’ dolastallat ‘pitää nuotiota’ rahpat ‘avata’ čuožžut ‘seistä’ guovlat ‘kurkkia’ smiehttat ‘miettiä’ dadjat ‘sanoa’ jearrat ‘kysyä’ veadjit ‘jaksaa’ diehtit ‘tietää’ njoarrat ‘kaataa nestettä’ vuodjit ‘ajaa’ doaivut ‘toivoa’ oahppat ‘oppia’ vuordit ‘odottaa’ 2. Ystäväsi, joka asuu toisella paikkakunnalla, tulee lauantaiksi vierailulle luoksesi Ouluun. Kirjoita alla olevaan ohjelmaan kokonaisin lausein, mitä teette mihinkin aikaan päivästä: 10:00 _________________________________________________________ 12:00 _________________________________________________________ 14:00 _________________________________________________________ 17:00 _________________________________________________________ 20:00 _________________________________________________________ 22:00 _________________________________________________________ 3. Työskennelkää pareittain. Kerro toiselle ystävällesi launataipäivän suunnitelmistanne. Käyttäkää kysellessänne ja kertoessanne kaksikkomuotoja. 4. Muodosta illatiivit seuraavista sanoista: El'le gohppa seaŋga sávdni Sápmi oabbá sof'fá hildu skáhppe stuollu latnja láhtti 5. Käännä lauseet saameksi: Mennäänkö illalla saunaan? (me kaksi) Lähdetäänkö Lappiin? (me kaksi) Laita kirja hyllyyn! Kaada kahvia kuppiin! Älä kaada teetä lattialle! Tuo sisarelle leipää kaupasta! Vie kirja Ellelle! Mene nukkumaan sänkyyn! Mennään olohuoneeseen juomaan kahvia. (me kaksi) Lähdetäänkö nyt ajamaan Ouluun? (Sanoja: bidjat – bijan ‘laittaa, panna’; ale! ‘älä!’) 6. Kirjoita lyhyt kirjoitelma, jossa kerrot omasta asunnostasi. Käytä apunasi kappaleessa olleita sanoja; alla on muutama hyödyllinen sana lisää. dállu (omakoti)talo visti asunto seal'lavisti soluasunto ovttalanjat visti yksiö guovttelanjat visti kaksio golmmalanjat visti kolmio ráidodállu rivitalo geardedállu kerrostalo Ivnnit. Värit. čáhppat, #čáhppes musta vielgat, #vilges valkoinen ruškat, #ruškes ruskea ránis, #ránes harmaa ruoksat, #rukses punainen alit, # = sininen ruoná # = vihreä fiskat, #fiskes keltainen oránša, # = oranssi fioleahtta, # = violetti girjjat, #girjás kirjava ivdnái, #ivdnás värikäs; jonkin värinen Man ivdnás X dus lea? Minkä värinen X sinulla on? Man ivdnái du X lea? Minkä värinen sinun X:si on? KAPPALE 4 Teksti: Biret-Iŋggá váhnemat Šilljui vuodjá alit biila. Dat leat Biret-Iŋggá áhčči, eadni ja viellja. Vieljas lea vel bus'sá fárus. Uksabiel'lu čuodjá ja sii bohtet sisa. Máhtte lea vuot Biret-Iŋggá luhtte. Biret-Iŋggá váhnemat eaba dovdda Máhte ja sii dearvvahallet. – Buorre beaivi! Bures, bures! – Dá lea Máhtte. Dá leaba mu váhnemat Sire ja Ovllá. Ja dá lea mu viellja Biera ja su bus'sá Bibi. Biera bus'sá njávgu. Dat lea čáhppes bus'sá. Biera viehká bussáin stoahkat. Máhtte hállá Biret-Iŋggáin, su áhčiin ja etniin. – Mun lean ollu áhčiin meahcis ealu luhtte. Mu eanu ja guokte čeazi leat maiddái seamma siiddas. Mus eai leat vieljat, muhto mus leat golbma oappá. Mun lean áidna bárdni. – Goarrugo du eadni? Sire jearrá. – De goarru. Eadni goarru dálge unna oabbái El'lii ođđa gávtti. Son lea čeahppi goarrunmášiinnain goarrut earáge go sámeduoji. Biret-Iŋggá áhčči fas jearrá meahcceságaid. – Mus lea ođđa mohtorgielká, ii goittotge Lynx. “Lynx”, dadjá boazoolmmoš go vázzila, diihan diehtibehtet. Áhčči čaibmá. Eadni maiddái mojohallá. Biret-Iŋggás lea somá. Soai etniin vuoš'šaba lasi gáfe. Soai eaba astta gal láibut, muhto Biret-Iŋggás leat vel nisoláibbit. Sii borret daid. Biera ii leat šat siste. Go bussáin stoahká, ii astta eará. – Manin Liissá ja Máret eaba leat dáppe? jearrá Biret-Iŋgá. – Soai leaba gávppis. Liissá áigu oastit ođđa vilges busira ja fiskes jáhka. Máret fas ođđa ruškes gápmagiid ja liikebiktasiid. Soaihan mannaba skuvlii. Eadni ja áhčči eaba astta leat guhká. Soai čuorvuba Bierage fárrui ja dalle sii vulget. Biera seavvá vel go manná. Sanasto šillju – šilju /šil^jl^juu – šiil^jl^juu/ piha alit, #alit /ââliih(t)/ sininen bus'sá – bussá /pussää – puussää/ kissa sisa /siisa/ sisään, sisälle vuot /vue'h(t)/ taas luhtte /luhte/ luona, luota váhnemat /vääNemat/ vanhemmat (mNom) dovdat – dovddat /tovtah(t) – toovttaan/ tuntea dearvvahallat – dearvvahalan /tiärvvahtâllah(t) – tiärvvahtâlan/ tervehtiä (toisiaan) njávgut – *njávggun /n^javkuuh(t) – n^jaavkkuun/ naukua čáhppat, #čáhppes /čahpah(t) – čähpes/ musta viehkat – viegan /viehkaah(t) – vie.aan/ juosta (kaksijalkaisista) stoahkat – stoagan /stuahkaah(t) – stua.aan/ leikkiä eallu – ealu /iälluu – iäluu/ (poro)elo seamma /sea'mma/ sama siida – siidda /sijta – siijtta/ siita, porokylä áidna /ajna/ ainoa dál /tääl/ nyt -ge /-ke/ ~ (vokaalien jäljessä) /-je/ -kin ođas, #ođđa /ooδaas – ooδδa/ uusi gákti – gávtti /käktii – käävhtii/ lapintakki čeahppi, #čeahpes /čĕăhpii – čeä'hpes/ taitava mašiidna – mašiinna /mašijna – mašiijnna/ kone goarrunmašiidna /kuarruunmašijna/ ompelukone eará /iärää/ muu go /ko/ kuin sápmi – sámi /sääpmii – säämii/ saame(lainen), saame- Sápmi – Sámi Lappi duodji – duoji /tuot^jt^jii – tuojii/ käsityö sáhka – sága /saahka – saa.a/ juttu, puhe, puheenaihe, kerrottava mohtor – mohtora /moohtor – moohtora/ moottori gielká – gielkká /kĭĕl^hkää – kielhkää/ kelkka ii goittotge /koo'jhtohke/ ei kuitenkaan olmmoš – olbmo /oolmmoš – olmo/ ihminen (epäsäännöllinen taivutus!) boazoolmmoš /poa'co.oolmmoš/ poronhoitaja vázzit – váccán /väzciih(t) – vääccään/ kävellä vázzilit – vázzilit /väzciilih(t) – väzciilan/ lähteä kävelemään vázzila /väzciila/ y3p verbistä vázzilit -han /-han/ -han, -hän diehtit – dieđán /tiehtiih(t) – tieδään/ tietää čaibmat – čaimman /čâjmah(t) – čââjmmaan/ nauraa mojohallat – mojohalan /moojohtâllah(t) – moojohtâlan/ hymyillä lasi /lââsii/ lisää siste /siste/ sisällä, -ltä oastit – oasttán /ŏąstiih(t) – uästään/ ostaa busir – busira /puusiir – puusiira/ pusero fiskat, #fiskes /fiskah(t) – fiskes/ keltainen jáhkka – jáhka /jahka – jaahka/ takki ruškat, #ruškes /ruškah(t) – ruškes/ ruskea gáma – gápmaga /kaama – kaapma.a/ kenkä gápmagiid /kaapma.ij/ mGen sanasta gáma liiki – liikki /lij^hkii – liijhkii/ iho bivttas – biktasa /piivhtaas – piktasa/ vaate liikebiktasat (pl.) /lij^hkepiktasah(t)/ alusvaatteet skuvla – skuvlla /skuvla – skuuvlla/ koulu čuorvut – čuorvvun /čŭĕrvuuh(t) – čuorvvuun/ huutaa seavvit – seaván /siäviih(t) – siävään/ vilkuttaa Kielioppia A. Monikon nominatiivi ja genetiivi Monikon nominatiivi on helppo muodostaa seuraavalla kaavalla: heikko aste + pääte -t Monikon genetiivin muodostus on lähes yhtä helppoa: heikko aste + pääte -id Huomaa, että monikon genetiivin päätteessä kirjainta d ei äännetä. Monikon genetiivin muodostuksessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon diftongin oikenemisen mahdollisuus. Lisäksi e- ja o-loppuisissa nominivartaloissa (jotka eivät ole erityisen tavallisia) tapahtuu monikon genetiivissä vokaalimuutos e > i tai o > u. Katso esimerkkejä: yNom mNom mGen mánná mánát mánáid lapsi biila biillat biillaid auto dállu dálut dáluid talo reive reivvet reivviid kirje ruvdno ruvnnot ruvnnuid kruunu (raha) guos'si guossit gussiid vieras Kysyvien pronominien mii ’mikä’ ja gii ’kuka’ yhteydessä nomini on monikon genetiivissä. Katso seuraavia esimerkkejä: - Mii mašiinnaid dát lea? - Mikä kone tämä on? - Dat lea goarrunmašiidna. - Se on ompelukone. - Mii láibbiid dát lea? - Mikä [voi]leipä tämä on? - Dat lea suovasbiergoláibi. - Se on savulihavoileipä. - Iŋgá boahtá gal'lestallat eahkes. - Inka tulee kylään illalla. - Gii Iŋggáid? - Kuka Inka? B. Komitatiivi Muodostus. Yksikön komitatiivi muodostetaan seuraavasti: heikko aste + pääte -in Vartalonloppuiset e ja o muuttuvat i:ksi ja u:ksi, kuten myös yksikön illatiivissa ja monikon genetiivissä. Huomaa, että komitatiivimuodon toisessa tavussa voi esiintyä -ii-, jolloin diftongi säännönmukaisesti oikenee. Esimerkkejä: biila ‘auto’ > biillain mánná ‘lapsi’ > mánáin guos'si ‘vieras’ > gussiin Máhtte ‘Matti’ > Máhtiin ruvdno ‘kruunu’ > ruvnnuin biergu ‘liha’ > biergguin Käyttö. Komitatiivilla on kaksi päätehtävää. a) Se ilmaisee välinettä tai keinoa: Iŋgá goarru gávtti goarrunmašiinnain. Inka ompelee lapintakin ompelukoneella. Mun doalvvun du skuvlii biillain. Vien sinut kouluun autolla. Čálátgo reivve beannain? Kirjoitatko kirjeen kynällä? Máhtte vuodjá mohtorgielkkáin. Matti ajaa moottorikelkalla. Olmmoš ii eale dušše biergomáliin. Ihminen ei elä pelkällä lihakeitolla. Oasttán bierggu čuđiin ruvnnuin. Ostan lihaa sadalla kruunulla. b) Se ilmaisee osallistujaa tai seuralaista: El'le hállá gussiin. Elle puhuu vieraan kanssa. Biera stoahká bussáin. Piera leikkii kissan kanssa. Mun manan bostii Máhtiin. Menen postiin Matin kanssa. Komitatiivia voidaan käyttään myös yhdessä kaksikon pronominien moai ja doai kanssa, kun on tarpeen määrittää toinen henkilöistä. Boahtibeahttigo doai Iŋggáin fárrui? Tuletteko sinä ja Inka mukaan? Moai Máhtiin vulge gávpái. Minä ja Matti lähdemme kauppaan. (~ Moai vulge gávpái Máhtiin.) Huomaa, että nämä ilmaukset eivät voi koskaan viitata kolmeen henkilöön (siis *”me kaksi Matin kanssa”, jne.). Kun on tarpeen määrittää kaksi henkilöä kolmannessa persoonassa, käytetään seuraavanlaista rakennetta: Henkilö[1] (yGen) + guovttos + Henkilö[2] (yKom). (Rakenteessa esiintyvä sana guovttos on johdos sanasta guokte ‘kaksi’.) Áhči guovttos Máhtiin vuolgiba meahccái. Isä ja Matti lähtevät erämaahan (”metsään”). Henkilöön[2] viittaava sana voidaan myös jättää pois. Tällöin asiayhteys ratkaisee, kuinka rakenne tulkitaan; mahdollisuuksia on kolme: Máhte guovttos 1. ‘Matti ja hänen vaimonsa/tyttöystävänsä’ 2. ‘Matti ja joku muu (joka mainittiin jo aiemmin)’ 3. ‘kaksi Mattia’ čál'li guovttos 1. ‘sihteeri ja hänen puolisonsa’ 2. ‘sihteeri ja joku muu (joka mainittiin jo aiemmin)’ 3. ‘kaksi sihteeriä’ Huomaa myös: gándda guovttos ‘pojat (kaksi)’ duot guovttos ‘nuo kaksi (henkilöä)’ (Huom. duot nominatiivissa!) C. Pronominien sijamuodot Seuraavista taulukoista näet tähän mennessä oppimiesi pronominien (ja muutaman uudenkin) ne sijamuodot, jotka on käsitelty: Nom Gen Lok Ill Kom mun mu mus munnje muinna don du dus dutnje duinna son su sus sutnje suinna moai mun'no mun'nos mun'nuide mun'nuin doai dudno dudnos dudnuide dudnuin soai sudno sudnos sudnuide sudnuin mii min mis midjiide minguin dii din dis didjiide dinguin sii sin sis sidjiide singuin Pronominit mii, dii ja sii ovat monikon persoonapronomineja. Niitä käytetään kun puhutaan kahta useammasta henkilöstä. yNom yGen yLok yIll yKom mNom mGen dat dan das dasa dainna dat daid dát dán dás dása dáinna dát dáid diet dien dies diesa dieinna diet dieid duot duon duos duosa duoinna duot duoid dot don dos dosa doinna dot doid mii man mas masa mainna mat maid gii gean geas geasa geainna geat geaid D. Monikon verbimuodot Verbien monikkomuodot muodostetaan seuraavasti: 1mon (mii): vahva aste + pääte -t (muoto on siis infinitiivin kanssa identtinen!) 2mon (dii): vahva aste + pääte -behtet 3mon (sii): diftongin oikeneminen + vahva aste + vokaalinmuutos + pääte -t 3mon muodon vokaalinmuutokset ovat samat kuin 1kaks:ssa, eli a > e, i > e, u > o. -at: vuoš'šat ‘keittää’ -it: vuolgit ‘lähteä’ -ut: doalvut ‘viedä’ mii vuoš'šat vuolgit doalvut dii vuoš'šabehtet vuolgibehtet doalvubehtet sii vuš'šet vulget dolvot Leat-verbin ja kieltoverbin taivutusmuodot ovat osin epäsäännöllisiä: mun lean in don leat it son lea ii moai letne ean doai leahppi eahppi soai leaba eaba mii leat eat dii lehpet ehpet sii leat eai Verbistä leat ’olla’ käytetään saamessa monikkomuotoja myös eksistentiaali- ja omistuslauseissa, mikäli subjekti on monikollinen. Tässä saame siis poikkeaa suomesta, jossa vastaavissa rakenteissa on yksikkömuoto. Esimerkkejä: Mus lea okta viellja. Minulla on yksi veli. Mus leat golbma vielja. Minulla on kolme veljeä. Šiljus lea biila. Pihalla on auto. Šiljus leat biillat. Pihalla on autoja. Huomaa, että näissä lausetyypeissä ei (useimmissa tapauksissa) käytetä kaksikkomuotoja, vaikka subjektina olisikin kaksi henkilöä: Mus leat guokte vielja. Minulla on kaksi veljeä. Šiljus leat guokte gándda. Pihalla on kaksi poikaa. (ei: *Mus leaba guokte vielja; *Šiljus leaba guokte gándda) Leat-verbin kaksikkomuotoa kuitenkin käytetään, jos subjekti on definiittinen (eli kyse on tietyistä, määrätyistä henkilöistä): Duoppe leaba Máhte guovttos Iŋggáin. Tuolla ovat Matti ja Inga. Gándda guovttos leaba šiljus. Pojat (kaksi) ovat pihalla. Samat säännöt koskevat myös kieltoverbiä, jos kyse on eksistentiaali- tai omistuslauseesta: Mus ii leat viellja. Minulla ei ole veljeä. Mus eai leat vieljat. Minulla ei ole veljiä. Šiljus ii leat biila. Pihalla ei ole autoa. Šiljus eai leat biillat. Pihalla ei ole autoja. Eai mus leat guokte vielja. Ei minulla ole kahta veljeä. (ei: *Eaba mus leat guokte vielja) E. Viimeiset astevaihtelutapaukset E.1. Heikossa asteessa yksittäinen nasaali, vahvassa asteessa klusiili + nasaali (KA II – KA I) pm m Sápmi – Sámi /sääpmii – säämii/ Lappi tn n vuotna – vuona /vuotna – vuona/ vuono tnj nj botnjat – bonjan /pootn^jaah(t) - poon^jaan/ vääntää kŋ ŋ jiekŋa – jieŋa /jiekŋa – jieŋa/ jää E.2. Klusiili + nasaali molemmissa asteissa (KA III – KA II) bm pm gobmi – gopmi /kopmii – koopmii/ aave, haamu dn tn bodni – botni /potnii – pootnii/ pohja dnj tnj boadnji – boatnji /pŏątn^jii – puätn^jii/ aviomies gŋ kŋ duogŋat – duokŋan /tŭĕkŋah(t) – tuokŋaan/ paikata F. Järjestysluvut; aika ja päivämäärä Järjestysluvut ovat: okta vuosttas ~ vuosttaš guokte nubbi golbma goalmmát (!) njeallje njealját vihtta viđát guhtta guđát čieža čihččet (!) gávcci gávccát ovcci ovccát logi logát -nuppelohkái -nuppelogát čuođi čuođát Myös kysyvällä kvanttorilla gal'le ’montako?’ on oma järjestysmuotonsa: gallát ’monesko?’ Mánnu tarkoittaa ‘kuu; kuukausi’. Kuukausien nimet ovat saameksi: ođđajagimánnu tammikuu ođas, #ođđa ‘uusi’, jahki – jagi ‘vuosi’ guovvamánnu helmikuu (sana guovva on tuntematon) njukčamánnu maaliskuu njukča ‘joutsen’ cuoŋománnu huhtikuu cuoŋu ‘hanki’ miessemánnu toukokuu miessi ‘vasa’ geassemánnu kesäkuu geassi ‘kesä’ suoidnemánnu heinäkuu suoidni ‘heinä’ borgemánnu elokuu borgi ‘karvanluonti (porolla)’ čakčamánnu syyskuu čakča ‘syksy’ golggotmánnu lokakuu golggot ‘väsynyt porohirvas (rykimäajan jälkeen)’ skábmamánnu marraskuu skábma ‘kaamos’ juovlamánnu joulukuu juovllat (mNom), yhdyssanoissa juovla- ‘joulu’ Päivämäärät: Gallát beaivi dál lea? Monesko päivä nyt on? Dál lea njukčamánu goalmmát beaivi. Nyt on maaliskuun kolmas päivä. ...miessemánu logát beaivi. ... toukokuun kymmenes päivä. ...čakčamánu vihttanuppelogát. ... syyskuun viidestoista. ...juovlamánu guokteloginjealját. ... joulukuun kahdeskymmenesneljäs. Lea juovlaruohtta. On jouluaatto. Goas du riegádanbeaivi lea? Milloin sinun syntymäpäiväsi on? Dat lea guovvamánu čihččet beaivve. Se on helmikuun seitsemäntenä. Kellonajat: diibmu – diimmu /t’ijmuu – t’iijmmuu/ kello; tunti beal /peä'l/ lyhentynyt muoto sanasta bealli ‘puoli’ várta – vártta /var^hta – vaarhta/ vartti badjel /pââ't^jt^jel/ yli váile /väjle/ vailla Ollugo diibmu lea? Paljonko kello on? Diibmu lea... Kello on... ... okta. ... yksi. ... beal guokte. ... puoli kaksi. ... beal oktanuppelohkái. ... puoli yksitoista. ... vártta badjel golbma. ... vartin yli kolme. ... vártta váile njeallje. ... varttia vaille neljä. ... logi badjel guhtta. ... kymmenen yli kuusi. ... guoktelogi váile gávcci. ... kahtakymmentä vaille kahdeksan. Harjoituksia. 1. Taivuta seuraavia verbejä monikon preesensissä (myös kieltomuodoissa): buktit ‘tuoda’ dolastallat ‘pitää nuotiota’ rahpat ‘avata’ čuožžut ‘seistä’ guovlat ‘kurkkia’ smiehttat ‘miettiä’ dadjat ‘sanoa’ jearrat ‘kysyä’ veadjit ‘jaksaa’ diehtit ‘tietää’ njoarrat ‘kaataa nestettä’ vuodjit ‘ajaa’ doaivut ‘toivoa’ oahppat ‘oppia’ vuordit ‘odottaa’ 2. Ollugo diibmu lea? Vastaa saameksi. 16:00 _________________________________________________________ 17:30 _________________________________________________________ 19:20 _________________________________________________________ 23:45 _________________________________________________________ 9:55 _________________________________________________________ 6:15 _________________________________________________________ 8:52 _________________________________________________________ 11:04 _________________________________________________________ 3. Kirjoita seuraavat päivämäärät saameksi. 11.2. _________________________________________________________ 23.4. _________________________________________________________ 18.5. _________________________________________________________ 2.7. _________________________________________________________ 13.8. _________________________________________________________ 5.10. _________________________________________________________ 22.11. _________________________________________________________ 30.12. _________________________________________________________ 4. Harjoittele päivämääriä ja kellonaikoja vierustoverisi kanssa. Kirjoittakaa aikoja vuorotellen paperille, ja pyytäkää toista lukemaan se saameksi. Voitte myös kysyä toistenne syntymäpäiviä. 5. Mitä teet kenenkin kanssa tai minkä avulla? Rakenna alla olevien verbien ja substantiivien pohjalta lauseita, joissa käytät komitatiivia. čállit mánná hállat vilbealli juhkat eadni láibut beanna stoahkat biila viežžat mohtorgielká vuodjit áhkku 6. Muuta lauseiden alleviivatut osat (ja predikaatit, jos tarpeen) monikkoon: Šiljus lea mohtorgielká. Mu viellja ii juga gáfe. Son doalvu nieidda skuvlii. Áhčči oastá munnje ođđa jáhka. Čálli bargá gielddas. Itgo don bora nisoláibbi? Mun vuolggán gal'lestallat mu oarpmeale. Moai bohte eahkedis viežžat máná ruoktot. 7. Kuinka kysyt saameksi... ... mikä huone tuolla on? ... mitä keittoa astiassa on? ... mikä kauppa se on? ... mikä päivä nyt on? ... mikä kirje siinä pöydällä on? ... kuka poika tuolla seisoo? 8. Kirjoita lyhyt kirjoitelma (n. 15 lausetta) otsikolla Mu bearaš ja sohka. Sukulaisten nimitykset löydät kappaleesta 1. KAPPALE 5 Teksti: Oidnetgo Niillasa? Áhkku: Oidnetgo don ikte Niillasa? Piera: Oidnen. Mun ledjen ikte Niillasa geahčen. Áhkku: Leigo Máhtte maiddái doppe? Piera: Lei dat Máhtte maiddái. Dat bođii mu maŋŋel. Áhkku: Attiigo Niillas dasa ruđa? Piera: De attii. Áhkku: Ja Máhtte válddii dan? Piera: Juo. Áhkku: Na maid dat logai? Piera: Na dat logai, ahte gal son buktá dutnje bierggu go boahtá. Áhkku: Goas dat vulggii? Piera: Dat vulggii iđ'đes. Áhkku: Ja goas dat boahtá fas ruoktot? Piera: Gal son goit vahku doppe orru, logai. Nohkágo dus biergu? Áhkku: Ii dat aitto vel noga. Gal mus lea vel biergu. Piera: Na jus dus nohká ovdalgo Máhtte boahtá, de gal don oaččut mus. Ánne: Bođiigo Máret? Biret: Ii boahtán. Dat bázii vel dohko, stobu lusa. Ánne: Maid dat doppe áiggui dahkat? Biret: Dat áiggui vel fitnat Sire luhtte, ovdalgo vuolgá. Ánne: Áigguigo Sárá luhtte maid fitnat? Biret: In mun dieđe. Ii dat goit lohkan maidege. Ánne: Gal dat doppe maiddái sáhttá fitnat. Gean geahčen dat lei doppe siste? Biret: Iŋggá geahčen, doppe gos munge. Ánne: Na maid Iŋgá diđii? Biret: Ii dat diehtán maidege. Bures veadjá ja dearvan eallá. Ánne: Naba Sire? Bures dat vis'sa vejii datge. Biret: In mun dieđe. In mun oaidnán Sire. Ánne: Na oidnetgo Sárá? Biret: In oaidnán gal Sáráge. Gal dat Máhtte diehtá, go boahtá. Jussá: Mun gullen, ahte don fitnet ikte Heahtás. Issát: Geas don dan gullet? Jussá: Niillas logai, ahte don áigot vuolgit dohko. Issát: Maid dat logai dan birra? Jussá: Ii dat lohkan maidege. Geainna don fitnet doppe? Issát: Okto mun fitnen. Iđ'đes vulgen ja eahkes bohten fas ruoktot. Sámmol: Leago dus fanas? Ánde: De lea. Sámmol: Luoikkatgo munnje fatnasa? Ánde: Maid don fatnasiin áiggut dahkat? Sámmol: Mun vuolggán dainna oaggut. Ánde: Geainna don áiggut vuolgit? Sámmol: Áhčiin ja Issáhiin. Ánde: Goas don buvttát fatnasa fas ruoktot? Sámmol: Gal don oaččut dan juo eahkes. Sanasto ikte /ikte/ eilen eahkes /eä'hkes/ illalla (lyhentynyt yLok sanasta eahket ’ilta’, vrt. lyhentymätön eahkedis geahčen /keä'hčen/ (jkun) luona, luota (kotona) maŋŋel /mââ'ŋŋel/ jälkeen addit – attán /âdtiih(t) – ââttään/ antaa ruhta – ruđa /ruuhta – ruuδa/ raha lohkat – logat /loohkaah(t) – loo.aan/ sanoa; lukea; laskea; pitää jnakin go /ko/ kun goas /koä's/ koska, milloin iđ'đes /iδδes/ aamulla (lyhentynyt yLok sanasta iđit ’aamu’, vrt. lyhentymätön iđidis goit /koo'J/ kuitenkin, ainakin vahkku – vahku /vâhkuu – vââhkuu/ viikko nohkat – *nogan /noohkaah(t) – noo.aan/ kulua; loppua aitto /ââ'jhto/ nyt, -pa, -pä, -han, -hän ovdal /ovtal/ ennen ovdalgo /ovtalko/ ennen kuin oažžut – oaččun /ŏăžčuuh(t) – uaččuun/ saada báhcit – bázán /päähciih(t) – pääcään/ jäädä dohko /tohko/ sinne stohpu – stobu /stoohpuu – stoovuu/ talo bures /puu'res/ hyvin vis'sa /vissa/ kai, varmaankin Heahttá – Heahtá /hĕăhtää – hiähtää/ Hetta (paikannimi) birra /piirra/ ympäri(-llä,-ltä); jostakin asiasta, jotakin koskien okto /okto/ yksin fanas – fatnasa /fâânaas – fââtnasa/ vene luoikat – luoikkan /lŭĕj^hkah(t) – luojhkaan/ lainata oaggut – oakkun /ŏăgkuuh(t) – uakkuun/ onkia ruoktot /rŭĕktoh(t)/ kotiin; takaisin Kielioppia A. Astevaihteluverbien yksikön preteriti Saamessa on neljä aikamuotoa, jotka vastaavat käytöltään varsin tarkasti suomen aikamuotoja. Verbien yksikön preteritimuodot muodostetaan seuraavasti: yks1 (mun): diftongin oikeneminen + vahva aste + vokaalinmuutos + pääte -n yks2 (don): diftongin oikeneminen + vahva aste + vokaalinmuutos + pääte -t yks3 (son): (diftongin oikeneminen +) heikko aste + pääte -i 1. ja 2. persoonan vokaalinmuutokset ovat samat kuin kaks1 ja mon3 preesensissä: a > e, i > e, u > o. -at: vuoš'šat ‘keittää’ -it: vuolgit ‘lähteä’ -ut: doalvut ‘viedä’ mun vuš'šen vulgen dolvon don vuš'šet vulget dolvot son vuoššai vulggii doalvvui Preterissä verbillä on oma kieltomuotonsa, joka muodostetaan seuraavasti: (diftongin oikeneminen +) vahva aste + vokaalinmuutos + pääte -n. Preterin kieltomuodon toisessa tavussa tapahtuvat vokaalimuutokset i > á ja u > o. Vokaali a ei muutu. Muutokset siis eivät ole samat kuin myönteisissä muodoissa. Katso esimerkkejä: vuoš'šat > mun in vuoš'šan ‘en keittänyt’ (ei muutosta) vuolgit > don it vuolgán ‘et lähtenyt’ (i > á) doalvut > son ii dolvon ‘hän ei vienyt’ (u > o; huom. diftongin oikeneminen!) Verbin leat preteritimuodot ovat epäsäännölliset: mun ledjen ‘olin’ don ledjet ‘olit’ son lei ‘oli’ B. Konsonanttivartaloiset nominit Tähän mennessä olet oppinut vain vokaalivartaloisten nominien sijamuodot. Nyt on aika oppia taivuttamaan uutta nominityyppiä, konsonanttivartaloisia nomineja. Niiden nominatiivimuoto on yleensä kaksitavuinen ja päättyy konsonanttiin. nummir – yGen nummira – yLok nummiris numero gávpot – yGen gávpoga – yLok gávpogis kaupunki fanas – yGen fatnasa – yLok fatnasis vene Konsonanttivartaloiset nominit jakautuvat kahteen ryhmään, astevaihtelullisiin ja astevaihteluttomiin. Molemmat tyypit ovat tavallisia. Nominin perusmuodosta ei useinkaan voi §päätellä kumpaan ryhmään se kuuluu, joten se täytyy opetella kunkin sanan osalta ulkoa. Konsonanttivartaloisten nominien sijapäätteet ovat hieman erilaiset kuin vokaalivartaloisten. Kaikki tähän mennessä oppimasi sijapäätteet alkavat konsonantilla. Näitä päätteitä ei voida liittää konsonanttivartaloisiin nomineihin, koska tällöin syntyisi hankalia sananloppuisia konsonanttiyhtymiä joita ei saamessa sallita. Sen sijaan konsonanttivartaloisilla sanoilla käytetään vokaalialkuisia sijapäätteitä, jotka näet alla olevasta taulukosta. Huomaa lisäksi, että konsonanttivartaloisten sanojen yksikön genetiivissä käytetään sijpäätettä -a, kun taas vokaalivartaloisilla sanoilla yksikön genetiivi on päätteetön. sija kons.alk. vok.alk. yNom – – yGen – -a yLok -s -is yIll -i -ii yKom -in -iin mNom -t -at mGen -id -iid Astevaihteluttomien konsonanttivartaloiden taivutus on yksinkertaista; sijapäätteet vain liitetään vartalon perään: lakki tietokone jänis keittiö Niilo yNom gahpir dihtor njoammil gievkkan Niillas yGen gahpir-a dihtora njoammila gievkkana Niillasa yLok gahpir-is dihtoris njoammilis gievkkanis Niillasis yIll gahpir-ii dihtorii njoammilii gievkkanii Niillasii yKom gahpir-iin dihtoriin njoammiliin gievkkaniin Niillasiin mNom gahpir-at dihtorat njoammilat gievkkanat Niillasat mGen gahpir-iid dihtoriid njoammiliid gievkkaniid Niillasiid Huomaa myös, että vartalonloppuinen konsonantti voi muuttua sanaa taivutettaessa. Tämä tapahtuu siksi, että saamen äänneoppi ei salli tiettyjen konsonttien (esim. b, g, d, m, ž) esiintymistä sanan lopussa. Katso esimerkkejä: ystävä kaupunki keltainen kampa pikkulintu Maarit yNom ustit gávpot fiskat čohkun cizáš Máret yGen ustiba gávpoga fiskada čohkuma cizáža Máreha yLok ustibis gávpogis fiskadis čohkumis cizážis Márehis yIll ustibii gávpogii fiskadii čohkumii cizážii Márehii yKom ustibiin gávpogiin fiskadiin čohkumiin cizážiin Márehiin mNom ustibat gávpogat fiskadat čohkumat cizážat Márehat mGen ustibiid gávpogiid fiskadiid čohkumiid cizážiid Márehiid Astevaihtelulliset konsonanttivartalot ovat hieman mutkikkaampia. Huomaa, että vahva ja heikko aste eivät esiinny samoissa taivutusmuodoissa kuin vokaalivartaloisilla sanoilla. Sen sijaan yksikön nominatiivissa on aina heikko aste ja muissa sijamuodoissa taas vahva aste. Lisäksi vahva-asteisessa vartalossa tapahtuu vokaalinmuutos i > á tai u > o, ja jälkimmäinen aiheuttaa säännönmukaisesti diftongin oikenemisen. Katso esimerkkejä: vaate tunturi vyö vanha tulos yNom bivttas duottar boagán boaris boađus yGen biktasa duoddara boahkána boarrása bohtosa yLok biktasis duoddaris boahkánis boarrásis bohtosis yIll biktasii duoddarii boahkánii boarrásii bohtosii yKom biktasiin duoddariin boahkániin boarrásiin bohtosiin mNom biktasat duoddarat boahkánat boarrásat bohtosat mGen biktasiid duoddariid boahkániid boarrásiid bohtosiid On myös joukko astevaihtelullisia konsonanttivartaloisia nomineja, jotka ovat perusmuodossa naamioineet itsensä vokaalivartaloiden näköisiksi pudottamalla sananloppuisen konsonantin kokonaan pois. Kadonnut konsonantti (joka on aina g, m, n tai — vain yhdessä tapauksessa — h) kuitenkin näkyy muissa taivutusmuodoissa: koira kenkä maa anoppi hilla, lakka kaula yNom beana gáma eana vuoni luomi čeabi yGen beatnaga gápmaga eatnama vuotnáma luopmána čeahpáha yLok beatnagis gápmagis eatnamis vuotnámis luopmánis čeahpáhis yIll beatnagii gápmagii eatnamii vuotnámii luopmánii čeahpáhii yKom beatnagiin gápmagiin eatnamiin vuotnámiin luopmániin čeahpáhiin mNom beatnagat gápmagat eatnamat vuotnámat luopmánat čeahpáhat mGen beatnagiid gápmagiid eatnamiid vuotnámiid luopmániid čeahpáhiid C. Adjektiivien käyttö predikatiivina Vaikka adjektiivien attribuuttimuodot ovat taipumattomia, predikatiivimuotoa voidaan taivuttaa. Jos lauseen subjekti on monikollinen, myös predikatiivina olevan adjektiivin on oltava monikon nominatiivissa: Sof'fá lea ruoksat. Sohva on punainen. Lássaliinnit leat ruoksadat. Verhot ovat punaiset. Mánná lea čeahppi. Lapsi on taitava. Mánát leat čeahpit. Lapset ovat taitavia. D. Postpositiot. Saamessa on lukuisia postpositioita (ja vähemmässä määrin myös prepositioita). Postpositiolausekkeissa nomini on genetiivissä: Beavddi birra leat njeallje stuolu. Pöydän ympärillä on neljä tuolia. Iŋgá lea Jovnna geahčen. Inka on Jounin luona. Useimmat sijaintia ilmaisevat postpositiot esiintyvät pareina, joista toinen vastaa käytöltään lokatiivia (’jossakin’, ’jostakin’) ja toinen taas illatiivia (’johonkin’). Kaikki tällaiset postpositiot eivät silti sisällä lokatiivin ja illatiivin sijapäätteitä (-s, -i). Alla on muutama keskeinen sijaintia ilmaiseva postpositio: lokatiivinen: illatiivinen: alde ’päällä, -ltä’ ala ’päälle’ bálddas ’vieressä, -stä’ báldii ’viereen’ duohken ’takana, takaa’ duohkái ’taakse’ gaskkas ’välissä, -stä’ gaskii ’väliin’ geahčen ’luona (kotona), -ta’ geahčai ’luokse (kotiin)’ -guoras ’ääressä, -stä, laidassa, -sta’ -gurrii ’ääreen, laitaan’ luhtte ’luona, -ta’ lusa ’luokse’ maŋis ’perässä (takanapäin), -stä’ maŋŋái ’perään’ ovddas ’edessä, -stä’ ovdii ’eteen’ siste ’sisällä, -ltä’ sisa ’sisään’ vuolde ’alla, alta’ vuollái ’alle’ Eräillä postpositioilla ei ole erillistä ’lokatiivista’ ja ’illatiivista’ muotoa: birra ’ympärillä, -ltä, -lle’ buohta ’kohdalla, -lta, -lle; vastapäätä’ Esimerkkejä: Girji lea beavddi alde. Kirja on pöydällä. (”pöydän päällä”) Eadni váldá girjji beavddi alde. Äiti ottaa kirjan pöydältä. Boasta lea gávppi buohta. Posti on kauppaa vastapäätä. Stuolut leat beavddi birra. Tuolit ovat pöydän ympärillä. Biila lea stobu duohken. Auto on talon takana. Áhčči vuodjá biilla stobu duohkái. Isä ajaa auton talon taakse. Máhtte lea Iŋggá geahčen. Matti on Inkan luona. Máhtte boahtá Iŋggá geahčen. Matti tulee Inkan luota. Máhtte manai Iŋggá geahčai. Matti meni Inkan luo / Inkalle. Niillas boahtá min maŋis. Niiles tulee meidän perässämme. Son vulggii mu maŋŋái. Hän lähti minun perääni. Bus'sá lea beavddi vuolde. Kissa on pöydän alla. Bus'sá ruohtai beavddi vuollái. Kissa juoksi pöydän alle. Postpositiot -guoras ja -gurrii ovat siitä poikkeuksellisia, että niitä käytetään yhdyssanakomponentteina: nomini yhdistetään postpositiovartaloon nominatiivimuodossaan! Máhtte čuožžu lássaguoras. Matti seisoo ikkunan ääressä. Čohkán beavdegurrii. Istu pöydän ääreen. Harjoituksia. 1. Harjoittele adjektiivien käyttöä. Kerro millaisia ja minkä värisiä esineitä sinulla on kotonasi. Kirjoita kunkin esineen kohdalle kaksi lausetta. Käytä ensimmäisessä adjektiivien attribuuttimuotoja ja toisessa predikatiivimuotoja. bargobeavdi ______________________________________________________ ______________________________________________________ beaivegovččas ______________________________________________________ ______________________________________________________ bivttasskáhppe ______________________________________________________ ______________________________________________________ boradanbeavdi ______________________________________________________ ______________________________________________________ girjehildu ______________________________________________________ ______________________________________________________ láhtterátnu ______________________________________________________ ______________________________________________________ lássaliinnit ______________________________________________________ ______________________________________________________ mieiganstuollu ______________________________________________________ ______________________________________________________ seaŋga ______________________________________________________ ______________________________________________________ sof'fá ______________________________________________________ ______________________________________________________ stereot ______________________________________________________ ______________________________________________________ telefovdna ______________________________________________________ ______________________________________________________ televišuvdna ______________________________________________________ ______________________________________________________ 2. Työskennelkää pareittain. Kyselkää edellisen tehtävän pohjalta toisiltanne, millaisia ja minkävärisiä tavaroita teillä on. Käytä apuna seuraavia sanontatapoja. Makkár ... dus lea? Millainen ... sinulla on? Man ivdnás ... dus lea? Minkä värinen ... sinulla on? Man ivdnái du ... lea? Minkä värinen sinun ... on?^ 3. Muuta seuraavat lauseet preteritiin. Mun oainnán Máhte. Don dieđát dan. Dat oastá vuoja, láibbi ja mielkki. Mun in gal muitte fitnat boasttas. Vuolggátgo ihttin Avvilii? Itgo boađege biillain? Son bargá oppa beaivvi. Mun asttan oađđit dušše golbma diimmu. Čálátgo dan sámegillii? 4. Kerro, mitä teit eilen mihinkin aikaan. Käytä lauseissa preteritimuotoja. Ilmaise myös kellonajat saameksi. 8:00 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 9:30 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 11:45 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 13:20 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 16:35 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 19:50 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 22:15 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 23:55 ______________________________________________________ ______________________________________________________ 5. Muodosta alla olevista konsonanttivartaloisista nomineista yksikön genetiivimuodot ja lisäksi toinen pyydetty sijamuoto. Merkki ”=” tarkoittaa, että kyseessä on astevaihteluton sana. Jos sanassa esiintyy loppukonsonantin vaihtelua, on vaihtelusuhteessa oleva konsonantti annettu sulkeissa. bahča (g) ’pahanmakuinen’ _______________________ yLok _______________________ buolaš ’pakkanen’ _______________________ yIll _______________________ čála (g) ’kirjoitus’ _______________________ yKom _______________________ čielggas ’selvä’ _______________________ mNom _______________________ čuorpmas ‘(jää)rae’ _______________________ mGen _______________________ fanas _______________________ yLok _______________________ gielis ’vale’ _______________________ yIll _______________________ goaskin = (m) ’kotka’ _______________________ yKom _______________________ gorut = (d) ’vartalo’ _______________________ mNom _______________________ govččas ’peitto’ _______________________ mGen _______________________ govdat = (g) ’leveä’ _______________________ yLok _______________________ jaskat = (d) ’hiljainen’ _______________________ yIll _______________________ juogus ’jaos’ _______________________ yKom _______________________ lađas ‘nivel’ _______________________ mNom _______________________ luoppal ’järvi joen varrella’ _______________________ mGen _______________________ oahpis ’tuttu’ _______________________ yLok _______________________ sámil ’sammal’ _______________________ yIll _______________________ solon = ’hammastikku’ _______________________ yKom _______________________ veahčir = ’vasara’ _______________________ mNom _______________________ vielgat = (d) _______________________ mGen _______________________ vuolgga (g) ’lähtö’ _______________________ yLok _______________________ 6. Kirjoita lyhyt kirjoitelma otsikolla Somás beaivi ’hauska päivä’. Kerro, mitä tuona päivänä teit – käytä preteritimuotoja! KAPPALE 6 Buozus Go Máhtte boahtá sotnabeaivve Biret-Iŋggá lusa, son gáddá álggos, ahte nieida čierru. Biret-Iŋggás oainnat golget čalmmit ja njunni. Son nissu njuni ja lea nu buozus. – Mii dus lea? jearrá Máhtte. – In dieđe. Oaivi lea nu bávččas, čoavjedávdage dáidá leat. – Leago feber? – Várra lea, go lean nu veajuheapmi ja goalun. – Leatgo riŋgen doaktárii? – In leat. – De galggat dalán riŋget. Mun ozan nummira ja don šiehtat áiggi. Máhtte riŋge buohccevissui, muhto Biret-Iŋgá lea nu buozus, ahte son ii veaje hállat. Nuba Máhtte hállá doaktáriin ja Biret-Iŋgá galgá vuolgit seammás johtui. – Boahtti dalán, dadjá doavttir. Máhte biila lea šiljus ja soai mannaba biillain. Doavttir dutká Biret-Iŋggá ja jearrá: – Gokko dus lea bávččas? Leago dus nuorvvu, go njunni nu golgá? Biret-Iŋgá čierru, ahte sus lea čoavji bávččas. Njunni golgá measta oppa áigge. Feberge dáidá leat. Doavttir jearrá, leatgo Biret-Iŋggás láhtteránut, leatgo eal'lit, leatgo dálus ollu gavjjat. Son dadjá, ahte Biret-Iŋggás sáhttá leat allergiija. Biret-Iŋgá ii jáhke, muhto doavttir áigu dutkat ášši ja nu son váldá vara, addá dálkasiid ja lohká vel: – Muitte váldit dálkasa iđ'đes ja eahkes. Vahku geažes boađát fas deike, moai gehčče, mii varas lea. Ja go boađát, de it oaččo borrat iđ'đes. Amma nu? – Na juo, in mun bora. Máhtte áigu boahtit Biret-Iŋggá lusa dikšut su. Máhtte boahtá iežas etniin ja oappáin Biret-Iŋggá geahčai ja sii basset láhttiid ja vuššet biepmu. Biret-Iŋgá ii sáhte borrat. Sus ii leat borranmiella. – Mun geahčan ihttin, jos dalle sáhtán borrat. – Galgágo buktit juoidá, go mii boahtit? – Na ii, giitu. Máhtte, boađe ja govčča mu, mun nu goalun. Máhtte dikšu Biret-Iŋggá, vuoš'šá sávtta ja addá dálkasiid. Biret-Iŋgá lea nu buozus, ahte son gáddá Máhte eadnin ja čuorvu su. Iđ'đes sus lea čoavji ain hui bávččas, iige sus leat buorre dilli. Máhtte lea fuolas ja riŋge fas doaktárii. – Buorre beaivi, dáppe lea Sarre Máhtte. Mun riŋgen, go Aikio Biret-Iŋgá lea ain nu fuotnin. Sus lea ain čoavjige hui bávččas. Son gáddá mu iežas eadnin. Mun lean nu fuolas. – Riŋge ámbulanssa ja buvtte su dalán deike! Sanasto buozus /puocuus/ sairaana gáddit – gáttán /kädtiih(t) – käättään/ luulla álggos /aa'lkkos/ aluksi, ensin čierrut – čierun /čierruuh(t) – čieruun/ itkeä oainnat /oa'jnnah(t)/ näet (partikkeli), nimittäin (lyhentynyt verbimuodosta oainnát) golgat – *golggan /kolkah(t) – koolkkaan/ valua, vuotaa čalbmi – čalmmi /čâlmii – čââlmmii/ silmä njunni – njuni /n^juunnii - n^juunii/ nenä nissut – nisun /niissuuh(t) – niisuun/ niistää nu /nuu/ niin oaivi – oaivvi /ŏąjvii – uäjvvii/ pää (’head’) bávččas – bákčasa /paavhčaas – pakčasa/ kipu; kipeä čoavji – čoavjji /čŏąvjii – čuävjjii/ vatsa, maha dávda – dávdda /tavta – taavtta/ tauti feber – febera /feeper – feepera/ kuume várra /vaarra/ varmaankin veajuheapmi /viäjuuhtiäpmii/ voimaton goallut – goalun /kualluuh(t) – kualuun/ palella doavttir – doaktára /tuävhtiir – tŏąktäära/ lääkäri dalán /tâlään/ heti ohcat – ozan /oohcaah(t) – oocaan/ etsiä šiehttat – šiehtan /šĭĕhtah(t) – šiehtaan/ sopia; mahtua buohcci – buohcci /pŭĕhcii/ potilas viessu – viesu /viessuu – viesuu/ talo buohcceviessu /pŭĕhceviessuu/ sairaala seammás /siämmääs/ samassa, saman tien johtu /joohtuu/ kulkeminen, liike johtui /joohtuj/ liikkeelle boahtti /pŏąhtii/ tulkaa! (kaks2p. imperatiivi verbistä boahtit) dutkat – dutkkan /tutkah(t) – tuutkaan/ tutkia gokko /koo'kko/ missä kohden, missä (täsmälleen) nuorvvu – nurvo /nuorvvuu – nurvo/ nuha measta /mĕăsta/ melkein oppa áigge /oo'ppa ää'jkke/ koko ajan dáidit – dáiddán /täjtiih(t) – tääjttään/ taitaa eal'li – eal'li /ĕăllii/ eläin gavjjat (mon.) /kââvjjaah(t)/ pöly sáhttit /sähtiih(t) – säähtään/ voida (olla mahdollista), saattaa allergiija – allergiija /allergiija/ ~ /allerkiija/ allergia jáhkkit – jáhkán /jähkiih(t) – jäähkään/ uskoa ášši – ášši /ääššii – ääššii/ asia (astevaihteluton!) varra – vara /vâârra – vââra/ veri dálkkas – dálkasa /taalhkaas – tal^hkasa/ lääke muitit – muittán /muj^htiih(t) – muujhtään/ muistaa geažes /keä'čes/ kuluttua (ajasta) geahččat – geahčan /kĕăhčah(t) – kiähčaan/ katsoa oažžut – oaččun /ŏăžčuuh(t) – uaččuun/ saada amma nu? /ââ'mma nuu/ eikö niin? dikšut – divššun /tikšuuh(t) – tiivššuun/ hoitaa iežas /ie'čas/ (hänen) oma bassat – basan /pââssaah(t) – pââsaan/ pestä biebmu – biepmu /pĭĕpmuu – piepmuu/ ruoka miella – miela /miella – miela/ mieli; tuuli, mieliala borranmiella /poorraanmiella/ ruokahalu (”syömämieli”) ihttin /ihtiin/ huomenna juoga – juoidá /jue'.a – jŭĕjtää/ jotakin gokčat – govččan /kokčah(t) - koovhčaan/ peittää; sulkea (ikkuna, ovi tms.) sákta – sávtta /sakta – saavhta/ mehu ain /ââ'jn/ yhä buorre, #buorre /pue'rre/ hyvä dilli /tiillii – tiilii/ (olo)tila fuolla – fuola /fuolla – fuola/ huoli leat fuolas /liäh(t) fuolaas/ olla huolissaan fuotni, #fuones /fuotnii – fue'nes/ huono ámbulansa – ámbulanssa /ampulansa – ampulaanssa/ ambulanssi Kielioppia A. Essiivi Essiivi ilmaisee ei-pysyvää tai oletettua tilaa, ominaisuutta tai identiteettiä. Se vastaa käytöltään melko tarkasti suomen essiiviä ja translatiivia. Katso esimerkkejä: Máhtte veal'lá seaŋggas buohccin. Matti makaa sängyssä sairaana. Čuohpa dan bihttán. Leikkaa se palasiksi. (bihttá ‘pala’) Iŋgá bargá čál'lin. Inka työskentelee sihteerinä. Mun jáhkán su čeahppin. Uskon, että hän on taitava. (”...hänet taitavaksi”) Mun gádden dan somán. Luulin sitä hauskaksi. Mun gádden su Máhtten. Luulin häntä Matiksi. Mun barggan oahpaheaddjin. Työskentelen opettajana. (vrt. Mun lean oahpaheaddji. Olen opettaja.) Essiivin muodostukseen on kaikille taivutustyypeille yhteinen, helppo sääntö: yNom + pääte -n tai -in. Jos sanan nominatiivimuoto päättyy vokaalin, lisätään essiivin pääte -n; jos se päättyy konsonanttiin, käytetään vokaalialkuista päätettä -in. Niidenkin konsonanttivartaloisten nominien, joiden loppukonsonantti on kadonnut nominatiivisissa, essiivi muodostetaan nominatiivimuodon pohjalta. Huomaa kuitenkin, että essiivimuodoissa esiintyvät samat sanan loppukonsonantin vaihtelut kuin muissakin sijoissa. Esimerkkejä: mánná ‘lapsi’ > mánnán gávpot ‘kaupunki’ > gávpogin čál'li ‘sihteeri’ > čál'lin fiskat ‘keltainen’ > fiskadin bivttas ‘vaate’ > bivttasin beana ‘koira’ > beanan boaris ‘vanha’ > boarisin eana ‘maa’ > eanan Huomaa, että essiivillä ei ole erillistä monikkomuotoa, vaan samaa muotoa käytetään sekä yksiköllisenä että monikollisena: Gádden du boazoolmmožin. Luulin sinua poromieheksi. Gádden din boazoolmmožin. Luulin teitä poromiehiksi. B. Perfekti Saamessa perfekti muodostetaan saman periaatteen mukaisesti kuin suomessa, käyttämällä apuverbiä leat ’olla’. Pääverbi esiintyy muodossa, joka on samanlainen kuin preteritin kieltomuoto (ks. kohta A edellisen kappaleen kielioppiosiosta). Itse asiassa nämä ovatkin sama sanamuoto, jota kutsutaan partisiipin perfektiksi. Ks. esimerkkejä: mun lean vuoš'šan olen keittänyt don leat vuolgán olet lähtenyt son lea dolvon on vienyt moai letne váldán olemme (2) ottaneet doai leahppi geahččan olette (2) katsoneet soai leaba oahppan ovat (2) oppineet mii leat oaidnán olemme nähneet dii lehpet fitnan olette käyneet sii leat čuohppan ovat leikanneet Verbillä leat on kuitenkin poikkeuksellisesti eri muodot kielteistä preteritiä ja perfektiä varten: mun in lean... en ollut... mun lean leamaš... olen ollut... C. Konsonantinvahvennus Saamessa eräissä taivutusmuodoissa esiintyy ns. konsonatinvahvennus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka sanassa muuten esiintyisi kestoasteiden II ja I välinen astevaihtelu, konsonatinvahvennus saa sanan konsonantiston muuttumaan III kestoasteeseen. Esimerkiksi verbillä boahtit ’tulla’, jossa on tyypin KA II : KA I astevaihtelu (ht : đ), konsonatinvahvennus tuottaa siis konsonanttiyhtymän htt: KA III: -htt- KA II : -ht- KA I: -đ- boahtti! boahtit boađán ‘tulkaa (2)!’ ‘tulla’ ‘tulen’ D. Kaksikon ja monikon 1. ja 2. persoonan imperatiivi Kaksikon ja monikon 1. ja 2. persoonan imperatiivi- eli käskymuodot muodostetaan seuraavasti: kaks1p: konsonatinvahvennus + vartalovokaalin muutos (kaikilla verbeillä > u) kaks2p: konsonatinvahvennus + vokaalimuutos a > i mon1p: dift. oikeneminen + vokaalimuutos (kaikilla verbeillä > o) + pääte -t mon2p: dift. oikeneminen + vokaalimuutos (a > e, i > e, u > o) + pääte -t kaks. mon. jearrat ’kysyä’ > jear'ru ’kysytään!’ jerrot ‘kysytään!’ jear'ri ‘kysykää!’ jerret ‘kysykää!’ boahtit ’tulla’ > boahttu ‘tullaan!’ bohtot ‘tullaan!’ boahtti ‘tulkaa!’ bohtet ‘tulkaa!’ goarrut ’ommella’ > goar'ru ‘ommellaan!’ gorrot ‘ommellaan!’ goar'ru ‘ommelkaa!’ gorrot ‘ommelkaa!’ Jos verbin astevaihtelu on tyyppiä KA III : KA II, konsonatinvahvennusta ei voi tapahtua: kaks. mon. geahččat ’katsoa’ > geahčču ’katsotaan!’ gehččot ’katsotaan!’ geahčči ’katsokaa!’ gehččet ’katsokaa!’ vuolgit ’lähteä’ > vuolgu ’lähdetään!’ vulgot ’lähdetään!’ vuolgi ’lähtekää!’ vulget ’lähtekää!’ láibut ’leipoa’ > láibu ’leivotaan!’ láibot ’leivotaan!’ láibu ’leipokaa!’ láibot ’leipokaa!’ Käyttö. Ensimmäisen persoonan imperatiivimuotoja käytetään ehdotuksissa. Esimerkkejä: Vuolgu gávpái. Lähdetään kauppaan. (me kaksi) Vulgot Sápmái. Lähdetään Lappiin. (me useat) Man'nu sávdnái. Mennään saunaan. (me kaksi) Vuš'šot gáfe. Keitetään kahvia. (me useat) Huomaa: useissa murteissa myös monikon imperatiivimuodoissa esiintyy konsonatinvahvennus: jer'rot ‘kysytään!’ jer'ret ‘kysykää!’ bohttot ‘tullaan!’ bohttet ‘tulkaa!’ gor'rot ‘ommellaan!’ gor'rot ‘ommelkaa!’ Harjoituksia. 1. Tekstin ymmärtäminen. Lue oheinen teksti ja vastaa kysymyksiin saameksi. Alla on annettu avuksi muutamia tekstissä ja kysymyksissä esiintyviä sanoja. Huom! Tekstissä alleviivatut verbimuodot ovat preteritimuotoja. allat, #alla korkea lahka lähellä -áigásaš -aikainen liekkas, #liegga lämmin dálá nykyinen luohkká mäki dálostallat asua (”talostella”) oktiibuot yhteensä dárbbašit tarvita olgeš oikea (vs. vasen) diibmá viime vuonna ovddeš entinen gáhttu katto riegádit syntyä gurut vasen vuollegaš, #vuollegis matala Teksti: Gos Máhtte ja Iŋgá orruba? Issát, Biret, Ánde ja Márjá háleštit. - Diehtibeahttigo, gos Máhtte ja Iŋgá orruba? - Dat orruba dáppe Guovdageainnus, Hánnoluohkás. - Gokko? Hánnoluohká alde vai vuolde? - Na Hánnoluohká alde. Oaidnibeahttigo don rukses dálu doppe luohká alde? - De oidne. - Dat lea gávpi. Sudno dállu lea dan gávppi duohken. - Man ivdnás dállu sudnos lea? - Dat lea ruškat. Gáhttu gal lea čáhppat. Das lahka, olgeš gieđa bealde, ii go gurut gieđa bealde, lea ránes stohpu. Šiljus láve leat vel vilges biila. - Velgo doai dálostallabeahtti dáppe Guovdageainnus? - Ean dálostala šat. Ean moai orron dáppe go dušše jagi. Dál moai dálostalle Kárášjogas. - Gos doai dáppe oruide? - Moai oruime dás lahka. Duon alla viesu duohken. Doppe lea unna vuollegaš dállu, mii ii lean gal nu liekkas. - Makkár dállu dudnos lea Kárášjogas? - Na dál munnos gal lea liegga dállu. Dakkár ođđaáigásaš dállu. - Galle lanja das leat? - Das leat orrunlatnja, gievkkan, hivsset, sávdni ja golbma oađđinlanja. - Dathan lea stuorra dállu! - Moai dárbbašetne dál stuorra dálu. Miihan leat oktiibuot njeallje olbmo ja vel beana ja bus'sá. Moai oaččuime diibmá nuppi nieidda. Vuosttas riegádii golbma jagi dás ovdal. 1. Gos Issát, Biret, Ánde ja Márjá leat go sii hállet? 2. Gos Máhte ja Iŋggá dállu lea? 3. Makkár dálut Máhte ja Iŋggá dálu lahka leat? 4. Gos Ánde ja Márjá orruba dál? 5. Makkár sudno dálá dállu lea? 6. Manin soai dárbbašeaba nu stuorra dálu? 2. Muuta annetut nominit lauseen kannalta sopivaan sijamuotoon. Käännä lauseet suomeksi. a. Máhtte njoarrá gáfe /gohppa/ ________________. b. Mun máhtán čállit /sámegiella/ ________________. c. Jovnna gáttii Bireha mu /oabbá/ ________________. d. Dusgo leat guokte /biila/ ________________? e. Soai vuodjiba duoddarii /mohtorgielká/ ________________. f. Áhčči finai /gávpi/ ________________ ja osttii /vuodja/ ________________ ja /márfi/ ________________. g. Dat /girji/ ________________ ii gal lean buorre. h. Mun liikon /beana/ ________________ ja maid /bussá/ ________________. i. Ánde vulggii /duottar/ ________________ čuoigat. j. Bijatgo /mielki/ ________________ dahje /sohkar/ ________________ gáffii? k. Manin it viečča /gahpir/ ________________ ja /jáhkka/ ________________, go goalut? l. Febera sáhttá dikšut /dálkkas/ ________________. m. Máret ii lean ikte /ruoktu/ ________________. n. Mun oidnen min /šillju/ ________________ njoammila. o. Min beana láve ciellat (‘haukkua’) /njoammil/ ________________. p. Mun áiggun mannat eahkes gallestallat /Niillas/ ________________. q. Gosa don leat bidjan mu /gáma/ ________________? r. Iŋggá guovttos orruba /Ohcejohka/ ________________. s. Moai bohte /duorastat/ ________________ /don/ ________________ geahčai. 3. Miten ehdotat tai käsket saameksi, kun toivot että... ...ikkuna suljetaan? ...mennään kahvilaan juomaan kahvia? ...lähdetään illalla kaupungille? ...katsotaan televisiota? ...tänään keitetään lohikeittoa? ...haetaan kaupasta juustoa? ...ostetaan uusi auto? ...opetellaan saamea? ...käydään Lapissa? ...jäädään kotiin? ...nukutaan? Kirjoita kuhunkin kohtaan viisi lausetta, joissa käytät yksikön 2. persoonan ja kaksikon ja monikon 1. ja 2. persoonan imperatiivimuotoja. KAPPALE 7 Dearvvas vai ii? Biret-Iŋgá veal'lá seaŋggas. Son lihkká ja gullá, ahte doavttir lea čuohppan su čoalis “ovtta mohki eret”. Doavttir leage beakkán Huttunen. Beakkán son lea danin, go lea nu somás olmmoš ja čeahpes doavttir. Biret-Iŋgái lea hearvái dat okta mohkki ja son čaibmá. Dat lea liigi. Hávvi leage gusto bávččas ja son ráfo. Buohccedikšu boahtá sisa ja jearrá: – Mo veaját? Leatgo ain bávččas? – Dál gal veaján bures. Hávvi lea váháš rašši, muhto gal dat dás. – Huttunen čuohpai dus obbalákká eret. Dat lei vulšon. – Juo, lea buorre go dat visot lea meattá. – Muđui, okta Máhtte áigu boahtit fitnat dáppe. Máhtte boahtá. Son ii leat okto. Su oappát leat fárus. – Na hei, mo manná? – Bures. – Leago hávvi rašši? Naba leago dat stuoris ja ropmi? Máhte oappát dáhttot oaidnit hávi ja sii buohkat guvlet dan. Dat lea viehka ruoksat ja ropmi, muhto Máhtte ii beroš das. Son lea ilus, go Biret-Iŋgá lea fas dearvvas – dahje goittotge masá dearvvas. Biret-Iŋgá galgá leat vahku buohcceviesus. Vahkku manná fargga. Huttunen gaiku gorostagaid eret ja Biret-Iŋgá beassá ruoktot. – Mun dutkkan vel dan allergiijaášši. Gal dus sáhttá leat liikká allergiija maiddái. Dus lea ainge nuorvvu, go snuolga golgá, amma nu? Boađe viđa beaivvi geažes deike, šiehta kansliijas áiggi, moai gehčče bohtosiid ja smihtte galgágo dálkasiid álgit borrat. Biret-Iŋgá miehtá. Sus ii leat miella nágget, nu somá lea vuolgit ruoktot. Ruovttus son ii dárbbaš bargat maidege. Eatni guovttos áhčiin leaba maiddái boahtán geahččat Biret-Iŋggá. Biera lea maid vuot fárus, Bibi batná salas ja njávgu duol'let dál'le. Biret-Iŋgá smiehttá suoli, ahte jos sus duođai lea allergiija, de Biera riehpu ii sáhte šat buktit Bibi, go boahtá guos'sái. Allergiija lea váivves dávda ja Biret-Iŋgá masá suhttá, go smiehttáge ášši. – Eadni, Huttunen gáddá, ahte mus lea allergiija, go álo lea nuorvvu ja čalmmit golget. Muhto mun in jáhke dan. Mun in hálit allergiija. – Na iihan dasa veaje maidege, jos lea. Mu sogashan lea ástmá, nu ahte gal dat sáhttá leat duohta. – Mus lávege áŧestit, orru ahte ii sáhte vuoigŋat. Giđđat lea oalle fuones dilli dan dáfus. – Na juo, mana ja dutkka doaktáriin ášši. Dat lea álkit dalán go oaččut dálkasiid. Biret-Iŋgá šlundu, muhto dávda lea dávda iige dasa veaje maidege. Iigehan dan dieđe leago sus allergiija ovdalgo Huttunen dutká ášši. – Na, farggahan duon diehtá, Biret-Iŋgá smiehttá. Boahtte vahkus son manná fas buohccevissui ja doppe dutket su eambbo. Dan rádjai Biret-Iŋgá ii áiggo smiehttat allergiija iige ástmmá. Sanasto dearvvas, #dearvvas /tiärvvaas/ terve veal'lát – veal'lán /vĕăllääh(t) – vĕăllään/ maata lihkkat – lihkan /lihkah(t) – liihkaan/ herätä čuohppat – čuohpan /čŭĕhpah(t) – čuohpaan/ leikata čoalli – čoali /čuällii – čuälii/ suoli mohkki – mohki /mohkii – moohkii/ mutka eret /eereh(t)/ pois beakkán, #beakkánis /piäkkään – piäkkäänis/ kuuluisa danin /tâniin/ siksi hearvái, #hearvás /hĕărväj – hĕărvääs/ huvittava liigi /lijkii/ liika(a) hávvi – hávi /häävvii – häävii/ haava gusto /kusto/ näköjään ráfot – ráfon /raafoh(t) – raafon/ rauhoittua váháš /väähääš/ vähän rašši, #rašeš /rââššii – rââ'šes/ arka, (vähän) kipeä obbalággá – obbalákká /obpalägkää – obpalääkkää/ umpisuoli vuolšut – *vuolššun /vŭĕlšuuh(t) – vuolššuun/ tulehtua visot /vii'soh(t)/ kaikki meattá /miättää/ ohi ropmi, #romes /roopmii – roo'mes/ ruma dáhttut /tahtuuh(t) – taahtuun/ tahtoa, haluta buohkat (mon.) /puohkaah(t)/ kaikki (ihmisistä) viehka /viehka/ melko, aika beroštit – beroštan /peeroštih(t) – peeroštan/ välittää illu – ilu /iilluu – iiluu/ ilo leat ilus /liäh(t) iiluus/ olla iloinen goittotge /koo'jhtohke/ kuitenkin; ainakin masá /mâsää/ melkein, miltei fargga /fââ'rkka/ kohta, pian; nopeasti gaikut – gaikkun /kâj^hkuuh(t) – kââjhkuun/ kiskoa, repiä gorostat – gorostaga /koorostâ(t) – koorostâ.a/ ommel, ompelulanka beassat – beasan /piässaah(t) – piäsaan/ päästä liikká /liijhkää/ siltikin, kuitenkin snuolga – snuolgga /snŭĕlka – snuolkka/ räkä kansliija – kansliija /kansliija/ kanslia boađus – bohtosa /puaδuus – poo'htosa/ tulos álgit – álggán /älkiih(t) – äälkkään/ alkaa miehtat – mieđan /miehtaah(t) – mieδaan/ myöntyä nágget – nággen /nägkeh(t) – nägken/ inttää, väittää vastaan dárbbašit – dárbbašan /taarppaših(t) – taarppašan/ tarvita batnit – banán /pââtniih(t) – pâânään/ kehrätä salla – sala /sââlla – sââla/ syli duol'let dál'le /tŭĕlleh(t) tälle/ silloin tällöin suoli /suolii/ salaa jos /jos/ jos riehpu - riebu /riehpuu – rievuu/ raukka, parka šat /sâh(t)/ enää váivi, #váivves /väjvii – vää'jvves/ ikävä, vaivalloinen suhttat – suhtan /suhtah(t) – suuhtaan/ suuttua álo /aa'lo/ aina hálidit – hálidan /hääliiδih(t) – hääliiδan/ haluta ástmá – ástmmá /ästmää – äästmää/ astma áŧestit – *áŧestan /ääθestih(t) – ääθestan/ ahdistaa orrut – orun /oorruuh(t) – ooruun/ (myös:) vaikuttaa joltakin vuoigŋat – vuoiŋŋan /vŭĕjŋah(t) – vuojŋŋaan/ hengittää giđđat /kiiδδaah(t)/ keväällä, keväisin dáfus /taafuus/ jkun suhteen, jssak suhteessa álki, #álkis /äl^hkii - äl^hkis/ helppo álkit /äl^hkiih(t)/ helpompi (komparatiivimuoto!) šlundut – šlunddun /šluntuuh(t) – šluunttuun/ masentua boahtte /pŏąhte/ seuraava, ensi (ajan ilmauksissa) eambbo /eä'mppo/ enemmän rádjai /raa't^jt^jaj/ johonkin saakka Kielioppia A. Kolmitavuisten ja kaksivartaloisten verbien preesens A.1. Kolmitavuiset verbit tunnistat perusmuodon tavuluvusta. Kolmitavuisten verbien vartalon saat poistamalla infinitiivimuodosta lopun -it; esimerkiksi verbin hálidit ’haluta’ vartalo on siis hálid-, verbin beroštit ’välittää’ taas berošt-. Koska kolmitavuisten verbien vartalo on konsonanttiloppuinen, siihen ei voida liittää samoja persoonapäätteitä kuin astevaihteluverbeihin, vaan sen sijaan käytetään toista vokaalialkuisten persoonapäätteiden sarjaa. Tilanne on siis samanlainen kuin sijapäätteiden kohdalla (ks. kappale 5, kielioppia, B): käytettävät päätteet valitaan sen mukaan millaiseen vartaloon ne liitetään. Sarja (A) liittyy vokaalivartaloon, sarja (B) konsonanttivartaloon: (A) yks kaks mon (B) yks kaks mon 1p -n – -t 1p -an -etne -it 2p -t -beahtti -behtet 2p -at -eahppi -ehpet 3p – -ba -t 3p -a -eaba -it Kolmitavuisten verbien taivutus on hyvin helppoa, kunhan vain opit uuden persoonapäätesarjan (B). Kolmitavuisilla verbeillä ei esiinny lainkaan astevaihtelua eikä vokaalivaihteluita, joten eri persoonamuodot saadaan vain liittämällä pääte verbin vartaloon. Kolmitavuisten verbien taivutusmalli: yks kaks mon hálidit ’haluta’ 1p hálid-an hálid-etne hálid-it 2p hálid-at hálid-eahppi hálid-ehpet 3p hálid-a hálid-eaba hálid-it beroštit ‘välittää’ 1p beroštan beroštetne beroštit 2p beroštat berošteahppi beroštehpet 3p berošta berošteaba beroštit (Huomaa: useissa murteissa mon1:n pääte on -at eikä -it, esim. mii muitalat ’me (3+) kerromme’) Preesensin kieltomuodolla ei ole päätettä, vaan se koostuu pelkästä verbin vartalosta. Koska verbin vartaloon kuuluva konsonatti tai konsonanttiyhtymä joutuu kieltomuodossa sanan loppuun, se voi muuttua tai yksinkertaistua: d > t esim. hálidit > in hálit ’en halua’ h > t esim. veahkehit > eaba veahket ’eivät (2) auta’ st > s esim. áŧestit > ii áŧes ‘ei ahdista’ št > š esim. beroštit > eat beroš ‘emme (3+) välitä’ vrt. l = esim. muitalit > ehpet muital ’ette (3+) kerro’ n = esim. buorránit > in buorrán ’en parane’ A.2. Kaksivartaloisilla verbeillä on kaksitavuinen (tai harvoin nelitavuinen) perusmuoto, joka päättyy aina -át, -et tai -ot. Ne erottaa siis astevaihteluverbeistä toisen tavun vokaalin perusteella. Verbeillä on nimensä mukaisesti kaksi vartaloa: a) vokaalivartalo ja b) pidempi vartalo, joka päättyy konsonanttiin -j-. vokaalivartalo j-vartalo veal'lát ’maata’ veal'lá- veal'láj- nágget ’inttää’ nágge- nággej- ráfot ’rauhoittua’ ráfo- ráfoj- Preesenstaivutuksessa j-vartalo vartalo esiintyy kaksikon ensimmäisessä ja monikon kolmannessa persoonassa; muissa muodoissa käytetään vokaalivartaloa. Vokaalivartaloon liitetään sarjan (A) päätteet, j-vartaloon taas sarjan (B) päätteet. Kaksivartaloiset verbit siis käyttäytyvät eräissä taivutusmuodoissa kolmitavuistenverbien tavoin, toisissa muodoissa ne taas muistuttavat astevaihteluverbejä. Huomaa, että kaksivartaloiset verbit eivät kuitenkaan osallistu astevaihteluun, vaan vartalon konsonantit pysyvät taivutuksessa muuttumattomina. Kaksivartaloisten verbien taivutusmallit: yks kaks mon veal'lát ’maata’ 1p veal'lá-n veal'láj-etne veal'lá-t 2p veal'lá-t veal'lá-beahtti veal'lá-behtet 3p veal'lá veal'lá-ba veal'láj-it nágget ’inttää’ 1p nággen nággejetne nágget 2p nágget nággebeahtti nággebehtet 3p nágge nággeba nággejit ráfot ’rauhoittua’ 1p ráfon ráfojetne ráfot 2p ráfot ráfobeahtti ráfobehtet 3p ráfo ráfoba ráfojit Kaksivartaloisten verbien preesensin kieltomuoto on päättetön; se koostuu pelkästä verbin vokaalivartalosta: in veal'lá ’en makaa’, it nágge ‘et intä’, ii ráfo ’ei rauhoitu’, jne. B. Supistuvat is-nominit Supistuvat is-nominit ovat kolmas saamen nominitaivutustyypeistä. Näillä nomineilla on kaksi vartaloa: supistumaton is-loppuinen vartalo joka esiintyy nominatiivi- ja essiivimuodoissa ja supistunut vartalo, josta muut sijamuodot muodostetaan. Supistuvilla is-nomineilla on heikko aste yksikön nominatiivissa ja essiivissä. Muissa sijoissa on vahva aste, ja niissä tapahtuu muutos -is- > -á-. Jos heikko aste on kestoastetta I, supistuneessa vartalossa tapahtuu konsonatinvahvennus. makeinen koiranpentu suuri valas yNom njálggis vielppis stuoris fális yGen njálgá vielpá stuor'rá fál'lá yLok njálgás vielpás stuor'rás fál'lás yIll njálgái vielpái stuor'rái fál'lái yKom njálgáin vielpáin stuor'ráin fál'láin Ess njálggisin vielppisin stuorisin fálisin mNom njálgát vielpát stuor'rát fál'lát mGen njálgáid vielpáid stuor'ráid fál'láid Huomaa, että kaikki is-loppuiset eivät ole supistuva is-nomineja – esimerkiksi boaris ’vanha’ on konsonanttivartaloinen, vrt. yGen boarrása, yLok boarrásis. is-loppuisen sanan perusmuodosta ei voi päätellä, kumpaan taivutustyyppiin se kuuluu, vaan se on opeteltava ulkoa. C. Muuntovartaloiset u-nominit Muuntovartaloiset u-nominit muistuttavat monessa suhteessa supistuvia is-nomineja. Sanalla on kaksi vartaloa, joista ensimmäistä käytetään yksikön nominatiivissa ja essiivissä, toista muissa sijoissa. Myös astevaihtelu on samanlainen: yksikön nominatiivissa ja essiivissä on heikko aste, muissa sijoissa vahva. Jos heikko aste on kestoastetta I, tapahtuu vahvassa asteessa konsonantinvahvennus. Muuntovartaloisilla u-nomineilla esiintyy myös omanlaisiaan vokaalivaihteluita. Heikossa vartalossa (yNom ja Ess) toisessa tavussa on u, vahvassa vartalossa taas o, ellei seuraava sijapääte ala i:llä. Toisen tavun o aiheuttaa diftongin oikenemisen. Lisäksi muuntovartaloisilla u-nomineilla toimii myös diftongin oikenemisen ”lisäsääntö”, eli myös toisen tavun -ui- aiheuttaa oikenemisen (tämä lisäsääntö koskee lisäksi yksikön illatiivia vokaalivartaloisilla nomineilla). nuha saari poro eno yNom nuorvvu suolu boazu eanu yGen nurvo sul'lo bohcco edno yLok nurvos sul'los bohccos ednos yIll nurvui sul'lui bohccui ednui yKom nurvuin sul'luin bohccuin ednuin Ess nuorvvun suolun boazun eanun mNom nurvot sul'lot bohccot ednot mGen nurvuid sul'luid bohccuid ednuid D. Epäsäännölliset nominit almmái ’mies’ ja olmmoš ’ihminen’ Saamessa on myös muutama epäsäännöllisesti taipuva nomini; keskeisimmät näistä ovat almmái ’mies’ (~ olmmái länsimurteissa) ja olmmoš ’ihminen’. Sanassa almmái (~ olmmái) vartalonloppuinen -i katoaa muissa sijoissa paitsi essiivissä; niissä sijoissa joissa -i on kadonnut, on vahva aste -lbm-. Sanassa olmmoš taas -š katoaa samojen ehtojen mukaan sanaa taivutettaessa. Lisäksi sanassa olmmoš tapahtuu 2. tavussa vokaalinmuutos o > u, kun seuraava sijapääte alkaa i:llä. mies ihminen yNom almmái olmmoš yGen albmá olbmo yLok albmás olbmos yIll albmái olbmui yKom albmáin olbmuin Ess almmájin olmmožin mNom albmát olbmot mGen albmáid olbmuid Harjoituksia. 1. Täytä verbeistä sopivat taivutusmuodot. (Voit joutua katsomaan muutamia sanoja sanakirjasta.) Telefon /čuodjat/ ________________. - Ánne telefovnnas. - Buorre eahket, Márjá dat /riŋget/ ________________. - Ipmel atti. - Ándagassii, go /riŋget/ ________________ ná maŋŋit. Ama it /oađđit/ ________________ vel? - In mun vuos gal. Iihan diibmu /leat/ ________________ go váháš váile oktanuppelohkái. /Leat/ ________________ mun gal jo seaŋggas, muhto ii dat /dahkat/ ________________ maidege. Na mo dus /mannat/ ________________? - Áibbas bureshan dat /mannat/ ________________, giitu. Mun lean dušše váháš /šlundut/ ________________. Mus /leat/ ________________ oainnat odne dat tente ja dat /mannat/ ________________ mu mielas nu funet! - Funet? Muhto donhan /dadjat/ ________________ munnje ikte ahte ledjet /lohkat/ ________________ masá oppa vahku. - Nu mun /leat/ ________________ge. Muhto dat oahpaheaddji /bidjat/ ________________ dasa nu amas gažaldagaid, mun /vuordit/ ________________ áibbas earálaganiid. In mun dasto /máhttit/ ________________ vástidit nu bures. - Ale goittotge /viššat/ ________________ šlundut. Gal don čađa /beassat/ ________________! - Na /beassat/ ________________han mun gal. Muhto go mun /lohkat/ ________________ nu ollu ja /gáddit/ ________________ iežan nu čeahppin. - Ii dat máilbmi dan ovtta tentte dihte /gopmánit/ ________________! Jos don muhtun kurssas /oažžut/ ________________ váháš fuones nummira, ii das /dárbbašit/ ________________ beroštit. - Na dus /leat/ ________________ gal riekta. In mun /áigut/ ________________ šat smiehttatge oppa tentte! Mun /leat/ ________________ áibbas duđavaš go /beassat/ ________________ dan kurssas čađa. - /Diehtit/ ________________go maid? Dál go leat /dahkat/ ________________ dan tentte, moai /astat/ ________________ vuot vuolgit fitnat vaikko gávpogis. /Hálidit/ ________________go vuolgit ihttin? - Juo, gal mun /sáhttit/ ________________ vuolgit. Dál lea vuot /boahtit/ ________________ stuđerenruhta, mus /leat/ ________________ fas váháš ruhtage. Moai /galgat/ ________________ fitnat gávppiin geahččamen biktasiid. Oinnat mun /dárbbašit/ ________________ge ođđa dálvegápmagiid. Dál /leat/ ________________ jo nu buollašat, ahte mun in šat /bivvat/ ________________ iežan čakčagápmagiiguin. - Na munhan /deaivat/ ________________ du gal ihttin universitehtas. Moai /šiehttat/ ________________ dasto, galli áigge /vuolgit/ ________________. - Na buorre. Moai /háleštit/ ________________ eanet dasto ihttin. Mun /muitalit/ ________________ dutnje dasto juoidá, mus /leat/ ________________ ságat, maid don gal /fertet/ ________________ gullat. Muhto mun /luoitit/ ________________ du dál nohkkat, /oažžut/ ________________ gullat daid ihttin. Buorre idja! - Buorre idja. 2. Vastaa kysymyksiin edellisen tekstin pohjalta. a) Mihin aikaan Marja soitti Annelle? b) Millaisella tuulella Marja oli? c) Miksei hänen tenttinsä ollut mennyt kuten hän odotti? d) Mitä mieltä Anne oli Marjan tenttimenestyksestä? e) Mitä tytöt sopivat tekevänsä seuraavana päivänä? f) Miksi se tuntui Marjan mielestä hyvältä ajatukselta? 3. Muuta lauseiden alleviivatut osat 1) kaksikkoon ja 2) monikkoon, ja 3) muunna koko lause kielteiseksi. a) Mu čeahci muitala álo meahcceságaid. b) Mun boradan álo diibmu oktanuppelohkái. c) Don dárbbašat ođđa dálvebiktasiid. d) Son čájeha dálu midjiide. e) Hálidatgo don gáhku gáfiin? f) Mun liikon dedjii. g) Mu vilbealle čohkká duoppe lássaguoras. h) Áddetgo don dárogiela? i) Manin álo nágget vuostá? j) Mánná veal'lá seaŋggas buohccin. k) Mun ferten oastit ođđa biilla. Muutamia uusia, keskeisiä supistumaverbejä: čohkkát istua fertet täytyä (olla pakko) liikot (+ ill.!) pitää jostakin Huomaa verbien galgat ‘täytyä’ ja fertet ‘täytyä’ välinen ero. Galgat ilmaisee subjektiivista, puhujan omaa tulkintaa tai mielipidettä siitä, mikä on välttämätöntä, tarpeellista tai asiaankuuluvaa. Fertet puolestaan ilmaisee puhujasta riippumatonta ulkoista pakkoa ja välttämättömyyttä. 4. Kirjoita lyhyt kirjoitelma (vähintään 10 lausetta) otsikolla buozus. KAPPALE 8 Meahcis Biret-Iŋgá ii leat badjeolbmuid nieida, iige dovdda badjedili. Máhtte hálida čájehit iežas nieidaskihpára buot fulkkiide ja earáge badjeolbmuide. Son váldá Biret-Iŋggá gárddi lusa, go bohccuid bidjet gárdái. Dohko soai mannaba meahccebiillain, dakkáriin, mii njeljiin juvllain geassá. Gárdi lea guhkkin duoddaris, muhto liikká dohko beassá biillain bures. Meahccegeaidnu lea buori ortnegis. Duottar lea čáppa. Lea čakča ja ruški. Dálkige deaivá leat čáppa. Beaivi báitá ja muorat leat čiŋadan buot Sámi ivnniide: leat rukses lasttat sogiin, skábiin ja skirriin, eatnamis leat fiskes ja ruškes dakŋasat, ja muhtun sajiin oidno vel váháš ruonáge. Ja beaivi vel šear'rá veahkkin, dego maŋimuš fámuin. Biret-Iŋgá ujostallá álggos, go son ii dovdda olus geange. Máhte gáccis lea stohpu gárdde luhtte. Soai čákŋaba sisa. Olbmot jearahit: – Na, geat du váhnemat leat? Na, man boaris don leat? Gos don orut? Biret-Iŋgá vástida ja muitala iežas birra, ja guhká son oažžuge muitalit, ovdalgo boares Niillas-Ándege lea duđavaš. Duoddaris leat olbmuin váháš amas vierut. Biret-Iŋgá ii muital geasage, ii Máhttiige, ahte son ii ádde buot olbmuid ságaid. Niillas-Ánddes lea bahás beana ja Biret-Iŋgá fáruha, muhto ii son gal bala das. Máhte eadni sihtá Biret-Iŋggá boradit. – Boađe boradit, dáppe lea biđus ja váháš luopmánat vel ala. – Giitu, muhto dál mun in vuos borat, mun boradan maŋŋá. Máhtte dárbbaša veahki ja mun manan veahkehit. Bohccot ruhttet gárddis. Olbmot viegahit bohccuid ja Biret-Iŋgá viehká fárus, vaikko son ii ádde masge maidege. Manin vuojehit ain unnit ja unnit áidái? – Manin don it njoaros bohccuid? – Eat mii njoaros. Mii vuojehit girdnui ja doppe doahput gieđaiguin gitta. – Ojá, mun gusto ealán ain dološ áiggis! Máhtte stuŋgeha ovtta álddu gitta ja huiká Biret-Iŋgái: – Veahkehatgo doallat čeahpáhis. Mun iskkan ruovssi. Máhtte skurbá ja čurve: – De luoitte! – Maid don doppe čárvot? – Isken, leago miesseáldu. Juos lea ruoksi, de lea miessi. – Na, maid de? – Dát lei oainnat nu buoidi, ahte in oaidnán bajil, leago rotnu vai ii. Juos lea rotnu, de sáhtán vaikko njuovvat ruoktot. Muhto go das lea ruoksi, de dieđán geahččat dasa miesi. Badjeolbmot álget geahčadit. Geahčadallan lea Biret-Iŋggá mielas somá. Dalle oaidná, go miesit čuvvot eatni, ruhttet ja ruvget. Muhtun miesit eai álggos gávnna eatni, ja dat ohcet ja ohcet ja de viimmat gávdnet. Eadni gávdno nu, ahte miessi ruovgá ja eadni dovdá jienas iežas máná. Maiddái miessi dovdá eatni jiena. Go leat geahčadan, de álget mearkut. Vuot olbmot vuojehit bohccuid girdnui, dohpot misiidges gitta, botnjet vuollái ja čuhppet mearkka bealljái. Gárdde luhtte lea okta somás nisu. Son lahkona Biret-Iŋggá, dearvvaha ja mojohallá. – Buorre beaivi. Bures boahtin. Du eadni lea mu buorre ustit. – Ipmel atti. Biret-Iŋgá ii dovdda nissona, muhto lea somá go son dovdá eatni. Nisu dadjá: – Mu namma lea Risten, Ovllaš-Risten. Mun orun Leaibenjárggas. Na, Máhtes leat ollu bohccot, šattat gal álddagassan viehkat, juos su eamidin álggát. Biret-Iŋgá ruvssoda, iige jietnat maidege. Risten boagusta, seavvá ja doapmá eret. Sanasto badjeolmmoš /pââ't^jt^jeoolmmoš/ poronhoitaja badjedilli – badjedili /pâât^jt^jetiillii – -tiilii/ paimentolaisporonhoito skibir – skihpára /skiiviir – skiihpäära/ kaveri buot /puoh/ kaikki gárdi – gárddi /kärtii – käärttii/ aitaus, erit. poroaita bidjat – bijan /piit^jt^jaah(t) – piijaan/ laittaa, panna dakkár – dakkára /tâkkäär – tâkkäära/ sellainen juvla – juvlla /juvla – juuvlla/ rengas geassit – geasán /kiässiih(t) – kiäsään/ vetää guhkkin /kuhkiin/ kaukana liikká /liijhkää/ (jostain, siitä) huolimatta beassat – beasan /piässaah(t) – piäsaan/ päästä geaidnu – geainnu /kĕăjnuu – kiäjnnuu/ tie ortnet – ortnega /oo'rtneh(t) – oo'rtne.a/ järjestys duottar – duoddara /tuottaar – tŭĕdtara/ tunturi, tundra, vuoret čakča – čavčča /čâkčâ – čââvhča/ syksy ruški – ruškki /ruškii – ruuškii/ ruska dálki – dálkki /täl^hkii – täälhkii/ sää deaivat – deaivvan /tĕăjvah(t) – tiäjvvaan/ tavata; osua; sattua, tapahtua sattumalta báitit – *báittán /päj^htiih(t) – pääjhtään/ paistaa (auringosta) muorra – muora /muorra – muora/ puu čiŋadit – čiŋadan /čiiŋaδih(t) – čiiŋaδan/ koristautua lasta – lastta /lâsta – lââsta/ lehti soahki – soagi /suähkii – suäjii/ koivu skáhpi – skábi /skäähpii – skäävii/ pihlaja skier'ri – skierri /skĭĕrrii – skierrii/ vaivaiskoivu eana – eatnama /iäna – iätnama/ maa daŋas – dakŋasa /tââŋaas – tââkŋasa/ varpu muhtun – muhtuma /muhtuun – muhtuuma/ joku oidnot – oidnon /ojnoh(t) – ojnon/ näkyä šear'rát – *šear'rán /šĕărrääh(t) – šĕărrään/ loistaa, paistaa kirkkaasti veahkki – veahki /vĕăhkii – viähkii/ apu maŋimuš, # = /mââŋiimuš/ viimeinen fápmu – fámu /faapmuu – faamuu/ voima ujostallat – ujostalan /uu'jostâllah(t) – uu'jostâlan/ ujostella olus /ooluus/ [ei] juurikaan, paljonkaan gázzi – gácci /käzcii – kääccii/ seurue; perhekunta; porukka čákŋat – čáŋan /čaakŋaah(t) – čaaŋaan/ kömpiä (jostain läpi, sisään), mennä sisään (esim. pienestä oviaukosta) jearahit – jearahan /jiärahtih(t) – jiärahtan/ kysellä vástidit – vástidan /västiiδih(t) – västiiδan/ vastata muitalit – muitalan /muj^htalih(t) – muj^htalan/ kertoa duđavaš, # = /tuuδavaš/ tyytyväinen amas – apmasa, # = /ââmaas – ââpmasa/ outo, vieras vierru – vieru /vierruu – vieruu/ tapa áddet – ádden /ädteh(t) – ädten/ ymmärtää bahá – bahá, #bahás /pââhää – pââhääs/ paha; (koirasta) vihainen fáruhit – fáruhan /faaruuhtih(t) – faaruuhtan/ varoa ballat – balan (+lok.!) /pââllaah(t) – pââlaan/ pelätä jtak sihtat – siđan /siihtaah(t) – siiδaan/ pyytää boradit – boradan /pooraδih(t) – pooraδan/ syödä (ateria) biđus – biđđosa /piiδuus – piiδδosa/ poronkäristys luomi – luopmána /luomii – luopmääna/ hilla, lakka vuos /vue's/ vielä; ensin maŋŋá /mâŋŋää/ ~ /mââ'ŋŋää/ jälkeen; myöhemmin veahkehit – veahkehan /veä'hkehtih(t) – veä'hkehtan/ auttaa ruohttat – *ruohtan /rŭĕhtah(t) – ruohtaan/ juosta (nelijalkaisista) vuojehit – vuojehan /vue'jehtih(t) – vue'jehtan/ ajaa (takaa, edellään) viehkat – viegan /viehkaah(t) – vie.aan/ juosta unnit – unnibu /unniih(t) – uunniipu/ pienempi áidi – áiddi /äjtii – ääjttii/ aita njoarostit – njoarostan /n^joa'rostih(t) – n^joa'rostan/ heittää suopunkia doahput – doabun /tuahpuuh(t) – tuavuun/ tarttua (käsin tms.), ottaa kiinni ojá /ojää/ vai niin dološ – doloža, # = /too'loš – too'loča/ muinainen stuŋgehit – stuŋgehan /stuŋkehtih(t) – stuŋkehtan/ rynnätä kimppuun áldu – álddu /altuu – aalttuu/ vaadin huikit – huikkán /huj^hkiih(t) – huujhkään/ huutaa doallat – doalan /tuallaah(t) – tualaan/ pitää (kiinni tms.) čeabi – čeahpáha /čiävii – čiähpäähta/ kaula iskat – iskkan /iskah(t) – iiskaan/ koettaa (kädellä tms.) ruoksi – ruovssi /rŭĕksii – ruovssii/ tuumi, vedin (utareissa) skurbat – skurbban /skurpah(t) – skuurppaan/ kopeloida čurvet – čurven /čurveh(t) – čurven/ huutaa (kerran) luoitit – luoittán /lŭĕj^htiih(t) – luojhtään/ laskea; päästää (irti) miessi – miesi /miessii – miesii/ vasa buoidi – buoiddi, #buoiddes /pŭĕjtii – puojttii – pue'jttes/ lihava bajil /pââjiil/ päällepäin rotnu – ronu /rootnuu – roonuu/ maho vaadin njuovvat – njuovan /n^juovvaah(t) – n^juovaan/ teurastaa geahčadit – geahčadan /kiähčaδih(t) – kiähčaδan/ katsella (ympärilleen tms.) geahčadallan /kiähčaδallan/ katseleminen, katselu čuovvut – čuovun /čuovvuuh(t) – čuovuun/ seurata ruovgat – *ruovggan /rŭĕvkah(t) – ruovkkaan/ roukua (poron ääntelystä) gávdnat – gávnnan /kavnah(t) – kaavnnaan/ löytää ohcat – ozan /oohcaah(t) – oocaan/ etsiä viimmat /viijmmah(t)/ viimein gávdnot – gávdnon /kavnoh(t) – kavnon/ löytyä jietna – jiena /jietna – jiena/ ääni mearkut – mearkkun /mĕăr^hkuuh(t) – miärhkuun/ merkitä (merkillä) vuot /vue'h(t)/ taas girdnu – girtnu /kirnuu – kiirtnuu/ kirnu -ges /-(k)es/ puolestaan, vuorostaan botnjat – bonjan /pootn^jaah(t) – poon^jaan/ vääntää mearka – mearkka /mĕăr^hka – miärhka/ merkki beallji – bealji /pĕăl^jl^jii – piäl^jl^jii/ korva nisu – nissona /niisuu – niissona/ nainen lahkonit – lahkonan /lââ'hkonih(t) – lââ'hkonan/ lähestyä bures boahtin /puu'res puähtiin/ tervetuloa leaibi – leaibbi /lĕăjpii – liäjppii/ leppä njárga – njárgga /n^jarka – n^jaarkka/ niemi šaddat – šattan /šâdtah(t) – šââttaan/ kasvaa; tulla joksikin; joutua álddagas – álddagasa /aaltta.as – aaltta.asa/ salama ruvssodit – ruvssodan /ruu'vssoδih(t) – ruu'vssoδan/ punastua, tulla punaiseksi jietnadit – jietnadan /jietnaδih(t) – jietnaδan/ ääntää, äännähtää boagustit – boagustan /pua.uustih(t) – pua.uustan/ nauraa doapmat – doaman /tuapmaah(t) – tuamaan/ kiiruhtaa Kielioppia A. Monikon lokatiivi, illatiivi ja komitatiivi Monikon genetiivi-, lokatiivi-, illatiivi- ja komitatiivimuodot voidaan kaikki muodostaa aivan samojen sääntöjen mukaan. Ainoastaan itse sijapäätteet eroavat toisistaan: * Monikon genetiivin pääte on jo ennestään tuttu -id / -iid (ks. kappale 4, kielioppia) * Monikon lokatiivin pääte on samalainen kuin yksikön komitatiivilla, siis -in / -iin. Tämän vuoksi monikon lokatiivi on aina identtinen yksikön komitatiivin kanssa. * Monikon illatiivilla on kaksi erilaista päätettä: -ide, joka liittyy vokaaliloppuiseen vartaloon, ja -iidda, jota käytetään konsonanttivartaloisilla nomineilla. * Monikon komitatiivin pääte on -iguin / -iiguin. (Itämurteissa pääte on voimakkaasti kulunut ääntämyksessä, ja ääntyy vain /-jon/ tai /-jan/.) Muodostuskaavat eri nominityypeille ovat seuraavat: vokaalivart.: heikko aste (+ vokaalimuutos e > i, o > u) (+ dift. oikeneminen) + konsonanttialkuinen pääte konsonanttivart.: (vahva-asteinen vartalo) + vokaalialkuinen pääte supistuvat is-nom.: supistunut vartalo + konsonanttialkuinen pääte muuntovart. u-nom.: supistunut vartalo (muista dift. oikeneminen!) + o > u + konsonantti- alkuinen pääte Esimerkkejä: yNom mGen mLok mIll mKom giehta gieđaid gieđain gieđaide gieđaiguin dállu dáluid dáluin dáluide dáluiguin mánná mánáid mánáin mánáide mánáiguin guos'si gussiid gussiin gussiide gussiiguin reive reivviid reivviin reivviide reivviiguin ruvdno ruvnnuid ruvnnuin ruvnnuide ruvnnuiguin ustit ustibiid ustibiin ustibiidda ustibiiguin gávpot gávpogiid gávpogiin gávpogiidda gávpogiiguin bivttas biktasiid biktasiin biktasiidda biktasiiguin boaris boarrásiid boarrásiin boarrásiidda boarrásiiguin beana beatnagiid beatnagiin beatnagiidda beatnagiiguin njálggis njálgáid njálgáin njálgáide njálgáiguin fális fál'láid fál'láin fál'láide fál'láiguin boazu bohccuid bohccuin bohccuide bohccuiguin suolu sul'luid sul'luin sul'luide sul'luiguin B. Puolikongruenssi Saamessa eräät sanat taipuvat osittain pääsanansa mukaan. Tätä kutsutaan puolikongruenssiksi. Puolikongruenssin piiriin kuuluvat mm. demonstratiivipronominit (dat, dát, diet, duot, dot), kysyvät pronominit mii ‘mikä’, gii ‘kuka’ ja goabbá ‘kumpi’, lukusanat, järjestysluku nubbi ‘toinen’ ja (yleensä) adjektiivi buorre ‘hyvä’. Puolikongruenssissa oleva määresana saa samat sijapäätteet kuin pääsanansakin, paitsi kun pääsana on yksikön lokatiivissa tai illatiivissa. Tällöin määreenä oleva sana onkin yksikön genetiivimuodossa. Lisäksi osassa murteita monikon komitatiivin yhteydessä määre on monikon genetiivissä. Ks. esimerkkejä: yks mon yks mon Nom dát biila dát biillat (mii dáluid) mat dálut Gen dán biilla dáid biillaid man dálu maid dáluid Lok dán biillas dáin biillain man dálus main dáluin Ill dán biilii dáidda biillaide man dállui maidda dáluide Kom dáinna biillain dáiguin biillaiguin mainna dáluin maiguin dáluiguin ~ dáid biillaiguin ~ maid dáluiguin Ess dánin biilan manin dállun yks mon yks mon Nom (gii nissoniid) geat nissonat buorre filbma buorit filmmat Gen gean nissona geaid nissoniid buori filmma buriid filmmaid Lok gean nissonis geain nissoniin buori filmmas buriin filmmain Ill gean nissonii geaidda nissoniidda buori filbmii buriide filmmaide Kom geainna nissoniin geaiguin nissoniiguin buriin filmmain buriiguin filmmaiguin ~ geaid nissoniiguin ~ buriid filmmaiguin Ess geanin nisun buorrin filbman yks yks yks mon Nom (golbma gávpoga) okta almmái (máŋga olbmo) máŋggat olbmot Gen golmma gávpoga ovtta albmá máŋgga olbmo máŋggaid olbmuid Lok golmma gávpogis ovtta albmás máŋgga olbmos máŋggain olbmuin Ill golmma gávpogii ovtta albmái máŋgga olbmui máŋggaide olbmuide Kom golmmain gávpogiin ovttain albmáin máŋggain olbmuin máŋggaiguin olbmuiguin ~ máŋggaid olbmuiguin Ess golbman gávpogin oktan almmájin máŋgan olmmožin C. Aspektia ilmaisevista verbijohdoksista Saamen kielen verbijohtojärjestelmä on hyvin rikas. Eri verbijohdoksilla voidaan ilmaista mm. aspektia, eli sitä kuinka perusverbin kuvaama toiminta tapahtuu suhteessa aikaan. Alla on esimerkkejä erilaisista mahdollisista aspekteista: momentaaninen (hetkellinen): čurvet ‘huutaa (kerran), huudahtaa’ subitiivinen (äkillinen, nopea): čuorvvádit ‘kiljaista, huutaa (yhtäkkiä)’ kontinuatiivis-frekventatiivinen (jatkuva, toistuva): čuorvut ‘huutaa (jatkuvasti, useita kertoja)’ frekventatiivinen (toistuva): čurvvodit ‘huudella’ inkoatiivinen (alkava): čuorvugoahtit ‘alkaa huutaa’ Aspektijärjestelmä on kokonaisuudessaan varsin mutkikas. Koska järjestelmä kuuluu sananjohdon eikä taivutuksen piiriin, siiheen liittyy myös paljon epäsystematiikkaa ja ennustamattomia poikkeuksia. Jotkut aspektia ilmaisevista johdostyypeistä ovat nykykielen kannalta fossiloituneita, eli niitä ei voi enää vapaasti muodostaa uusista sanoista. Sitä paitsi samaa aspektia ei kaikilla verbeillä välttämättä ilmaista samalla johdostyypillä, eikä kaikkia aspekteja eroteta samalla verbillä. Tässä vaiheessa kannattaa oppia tunnistamaan saamen tärkein aspektiero. Monet verbit muodostavat pareja, joissa toinen on aspektiltaan momentaaninen ja toinen kontinuatiivis-frekventatiivinen. Usein jälkimmäinen on ut-loppuinen astevaihteluverbi, ensimmäinen taas kaksivartaloinen et-loppuinen verbu: momentaaninen kontinuatiivis-frekventatiivinen ‘puristaa’ čárvet čárvut ‘huutaa’ čurvet čuorvut ‘tarttua, ottaa kiinni’ dohppet doahput ‘levittää’ lebbet leabbut ‘halkaista’ luddet luoddut ‘hypätä / hyppiä’ njuiket njuikut Toisenkinlaisia pareja on olemassa: momentaaninen kontinuatiivis-frekventatiivinen ‘työntää’ hoigadit hoigat ‘lyödä nyrkillä’ čorbmadit čorbmat Myös suomessa on verbijohdoksia, joilla ilmaistaan samanlaisia eroja: esim. tönäistä vs. töniä, hypätä vs. hyppiä. Saamessa tällaisia pareja on kuitenkin enemmän. Harjoituksia. 1. Muuta lauseiden alleviivatut osat monikkoon. Biillas leat njeallje juvlla. Eadni fálai guos'sái gáfe ja gáhku. Don galggat dikšut dávdda dálkasiin. Mun gádden du badjeolmmožin. Oidnen Máhte gávppis muhtun nissoniin. Leago mánás heahti, go čierru? Ohcejoga gávppis vuvdet biepmu ja earáge. Dan ságas gal ii leat olus duohta. Višatgo doalvut dán reivve bostii ja viežžat máná skuvllas? Ohcen gápmaga seaŋgga vuolde ja skáhpes. Min bargobáikái oste ođđa beavddi, bargostuolu ja dihtora. Ođđa dihtoriin lea somá bargat. Áhčči osttii mánnái ođđa jáhka ja gahpira. Mu eanu lea badjealmmái. Man gávpogis don fitnetge geassit? Áhčči vulggii olggos beatnagiin. Sáhtátgo addit biepmu bus'sái? 2. Käännä sulkeissa olevat lauseiden osat saameksi. Go ledjen Duiskkas, fitnen ... (...kahdessa suuressa kaupungissa). ... don leat fitnan? (monessako maassa...) Lea fitnan oktiibuot .... (...viidessä maassa) ... ii leatge dállu ná čáppa sajis. (monella ihmisellä...) ... eai mu mielas lean čáppa biktasat. (tässä kaupassa...) Man'nu ... geahččat (...tuohon kauppaan...) Leatgo vuodján ... (... tuolla autolla?) ... dat lei, gii jearai du? (kuka mies...) Leatgo lohkan ... maŋimus áiggiid? (...hyviä kirjoja...) Na, lean mun ovtta ... lohkan. (...hyvän kirjan...) Biret-Iŋgá láibbui nisoláibbi ... (...kuudelle ihmiselle) Liikotgo ...? (...näistä pullista?) Liikon gal. Ja liikon maiddái ... (...tuosta kakusta.) Amma it bala ... (...tätä koiraa?) 3. Käännä lauseet saameksi. Kiinnitä huomiota aspektieroihin! a) Äiti huutaa lapsia syömään. f) Matti työntää veneen veteen. b) El'le levittää karkit pöydälle. g) Miehet työntävät autoa pihalla. c) Isä halkoo puita. h) Poromiehet ottavat vasat kiinni. d) Jouni huutaa: “laske koira irti!” i) Poromies ottaa vasan kiinni. e) Lapset levittävät makeisia joka paikkaan. j) Salama voi halkaista puun. KAPPALE 9 Gávpemátki Dáža beallai (1) Bearjadaga Biret-Iŋgá beasai dego dábálaččat árrat barggus. Nuba soai Máhtiin jurddašeigga vuolgit fitnat Dáža bealde gávppis. Go Máhte oappát gulle dan, de sii maiddái dieđusge hálidedje vuolgit fárrui. Máhtte lei jo beaivit boahtán Ohcejohkii ja go Biret-Iŋgá beasai barggus, de sii besse dalán vuoddját. Máhtte lei dáŋken biilla Ohcejogas, Suomas lei oainnat bensiidna ollu hálbbit go Dážas. Biret-Iŋgá lei jo ovddit beaivve lonuhan báŋkkus Dáža ruđa. Gal dat ruvnno kursa lei mannan vulos. Son muittii vel dan áiggi, go ruvdno mávssii čiežalogigávcci benne. Dál dat lei hálbbes ruhta, mávssii dušše guhttalogigolbma benne. Máhtte, Biret-Iŋgá ja Máhte oappát vuoddjájedje eahketbeaivve. Vuos sii vudje duollu lusa, njoahcudedje fártta, muhto duol'loalmmái dušše loktii gieđa, ja nu sii jotke mátkki. Sii vudje gulul ođđa Sámi Šalddi rastá ja fargga sii ledje Dáža bealde ja dollejedje davás. Biret-Iŋggá mielas lei somá geahččat mii Suoma bealde oidno: lei govda Deatnu, ledje alla Suoma várit ja oahpes dálut ja turisttaid geasseviesut. Go sii bohte Sirbmái, sii orustedje doppe. Máhte oappát hálidedje oastit silkebáttiid sámegahpiriidda ja nu sii manne gávpái. Silkebáttit gávdnojedje ja sii oste vel šukkuládebáhka ja geahčadedje dávviriid. Doppe ledje gal as'sás láđ'đit, litna silkkit ja earáge čáppa diŋggat, muhto Máhte oappát gárte dušše šuohkkit, go sis eai lean dan vuoro ruđat oastit eambbo diŋggaid. – Ohcejogas lea oanehis mátki fitnat Sirpmás, gal geargabeahtti oastit daid maŋŋáge, jeđ'đii Biret-Iŋgá. Go nieiddat ledje doarvái geahčadan, de sii jotke mátkki. Sis lei nu ollu áigi, ahte sáhtte orustit Geavgŋás. Dáža bealde lei vuollegis dearbmi ja gáddái lei álki njiedjat. Sii gehčče stuorra báruid ja guldaledje go Geavŋŋis šuvai. Buohkat jaskkodedje Geavgŋá fámu ovddas. Lei coages áigi, geađggit ledje oidnosis, ja stuorra Šuvvageađgige ceaggái dego Deanu gonagas. – Gehččet deike, stuorra bárutge garvet mu! Ja nu dat duođai garvege. Čáhci fal'lehii julain geađggi vuostá, muhto ii lean ávki, soktan dat gárttai garvit guovtte beale Šuvvageađggi. Sanasto beallai /peä'llaj/ puolelle dábálaččat /tääväälâččah(t)/ tavallisesti árrat /aarraah(t)/ aikaisin jurddašit – jurddašan /juurttaših(t) – juurttašan/ ajatella dáža – dáža /taača – taača/ norjalainen (ihminen) Dáža – Dáža Norja bealde /pĕălte/ puolella, -lta beaivit /pĕăjviih(t)/ päivällä; päivisin vuoddját – vuoddján /vŭĕd^jt^jääh(t) – vŭĕd^jt^jään/ lähteä ajamaan dáŋket – dáŋken /täŋ^hkeh(t) – täŋ^hken/ tankata Suopma – Suoma /suopma – suoma/ Suomi bensiidna – bensiinna /pensijna – pensiijnna/ bensiini hálbi – hálbbi, #hálbbes /hälpii – häälppii, hää'lppes/ halpa ovddit – ovddibu /oovttiih(t) – oovttiipu/ edellinen lonuhit – lonuhan /loonuuhtih(t) – loonuuhtan/ vaihtaa (jotain johonkin toiseen) kursa – kurssa /k’ursa – k’uurssa/ kurssi vulos /vuu'los/ alas máksit – mávssán /mäksiih(t) – määvssään/ maksaa ben'ne – benne /penne – peenne/ penni dušše /tuu'šše/ vain duol'lu – duollu /tŭĕlluu – tuolluu/ tulli njoahcudit –njoahcudan /n^juahcuuδih(t) – n^juahcuuδan/ hidastaa fárta – fártta /far^hta – faarhta/ vauhti loktet – lokten /lokteh(t) – lokten/ nostaa joatkit – joatkkán /jŏątkiih(t) – juätkään/ jatkaa mátki – mátkki /mätkii – määtkii/ matka gulul /kuuluul/ hiljaa, hitaasti šaldi – šalddi /šâltii – šââlttii/ silta rastá /râstää/ poikki dol'let – dol'len /tolleh(t) – tollen/ tarttua kiinni; suunnata, lähteä jhkin suuntaan davás /tââvääs/ pohjoiseen govdat – govdaga, #govda /kovtah(t) – kovta.a, kovta/ leveä Deatnu – Deanu /tiätnuu – tiänuu/ Teno (joennimi) allat – allaga, #alla /ââllaah(t) – ââlla.a, ââlla/ korkea várri – vári /väärrii – väärii/ vaara, vuori, tunturi oahpis – oahppása, #oahpes /uähpiis – ŏąhpääsa, oä'hpes/ tuttu turista – turistta /turista – turista/ turisti geassi – geasi /kiässii – kiäsii/ kesä Sirbmá – Sirpmá /sirmää – siirpmää/ (paikannimi, merkitys tuntematon) orustit – orustan /ooruustih(t) – ooruustan/ pysyhtyä silki – silkki /sil^hkii – siilhkii/ silkki báddi – bátti /pädtii – päättii/ naru, nauha šukkuláde – šukkuláde /šukkulaade/ suklaa dávvir – dávvira /täävviir – täävviira/ tavara as'sái – as'sá, #as'sás /âssäj – âssää, âssääs/ paksu (litteistä esineistä) láđ'đi – láđ'đi /läδδii/ verka linis – litnása, #litna /liiniis – liitnääsa, #liitna/ pehmeä diŋga – diŋgga /t’iŋka – t’iiŋkka/ esine gártat – gárttan /kar^htah(t) – kaarhtaan/ joutua šuohkkit – šuohkán /šŭĕhkiih(t) – šuohkään/ huokailla vuorru – vuoru /vuorruu – vuoruu/ vuoro dan vuoro /tân vue'ro/ sillä kertaa, sillä erää oanehaš – oanehačča, #oanehis /oä'nehkaš – oä'nehkâčča, oä'nehkis/ lyhyt geargat – gearggan /kĕărkah(t) – kiärkkaan/ ehtiä jeđ'đet – jeđ'đen /jeδδeh(t) – jeδδen/ lohduttaa doarvái /tŏąrväj/ tarpeeksi geavŋŋis – geavgŋá /kiävŋŋiis – kĕăvŋää/ suuri koski, köngäs vuollegaš – vuolegačča, #vuollegis /vue'lle.aš – vuelle.ačča, vue'lle.is/ matala (ei vedestä) dearbmi – dearpmi /tĕărmii – tiärpmii/ törmä njiedjat – njiejan /n^jiet^jt^jaah(t) – n^jiejaan/ laskeutua (rinnettä tms.) bárru – báru /paarruu – paaruu/ aalto guldalit – guldalan /kultalih(t) – kultalan/ kuunnella šuvvat – *šuvan /šuuvvaah(t) – šuuvaan/ kohista, suhista jaskkodit – jaskkodan /jââ'skoδih(t) – jââ'skoδan/ hiljetä coahki – coagi, #coages /cuähkii – cuäjii, coä'jes/ matala (vedestä) geađgi – geađggi /kĕăδkii – kiäδkkii/ kivi leat oidnosis /liäh ojnosis/ olla näkyvissä šuvva – šuva /šuuvva – šuuva/ kohina, suhina ceaggát – ceaggán /cĕăgkääh(t) – cĕăgkään/ olla pystyssä, törröttää gonagas – gonagasa /koona.as – koona.asa/ kuningas garvit – garvván /kârviih(t) – kâârvvään/ kiertää čáhci – čázi /čäähcii – čääcii/ vesi fal'lehit – fal'lehan /fâllehtih(t) – fâllehtan/ hyökätä julla – jula /juulla – juula/ jylinä, jyminä vuostá /vŭĕstää/ vastaan ávki – ávkki /äv^hkii – äävhkii/ hyöty sokta – sovtta /sokta – soovhta/ vaahto bealli – beali /piällii – piälii/ puoli (sekä ‘side’ että ‘half’) guovtte beale /kue'vhte peä'le/ kahta puolta Kielioppia A. Verbien preteritimuodot A.1. Yleistä Preteritimuoto viittaa menneeseen aikaan; sitä käytetään samalla tavoin kuin suomenkin preteritiä (eli imperfektiä). Preteritillä ei ole saamen verbitaivutuksessa omaa tunnustaan, vaan keskeisin preteritimuotoja preesensistä erottava tuntomerkki on se, että niissä käytetään erilaisia persoonapäätteitä. Preteritissä on kaksi eri sarjaa persoonapäätteitä kuten preesensissäkin; sarja (A) liittyy vokaalivartaloon, sarja (B) konsonanttivartaloon: (A) yks kaks mon (B) yks kaks mon 1p -n -ime -imet 1p -in -eimme -eimmet 2p -t -ide -idet 2p -it -eidde -eiddet 3p -i -iga – 3p -ii -eigga -edje A.1. Astevaihteluverbit. Tähän mennessä olet oppinut astevaihteluverbien yksikön preteritimuodot ja kielteiset preteritimuodot (kertaa ne kappaleen 5 kielioppiosasta, ellet muista niitä). Preteritin koko paradigma on astevaihteluverbeillä seuraavanlainen; huomaa sarjan (A) persoonapäätteet. yks kaks mon geahččat ‘katsoa’ 1p gehčče-n geahča-ime geahča-imet 2p gehčče-t geahča-ide geahča-idet 3p geahča-i geahča-iga gehčče vuolgit ‘lähteä’ 1p vulgen vulggiime vulggiimet 2p vulget vulggiide vulggiidet 3p vulggii vulggiiga vulge doalvut ‘viedä’ 1p dolvon doalvvuime doalvvuimet 2p dolvot doalvvuide doalvvuidet 3p doalvvui doalvvuiga dolvo Kaikki kaksikon ja monikon preteritimuodot monikon 3. persoonaa lukuunottamatta voi muodostaa helpolla kaavalla, kunhan vain ensin opettelee preteritin persoonapäätteet: heikko aste (+ mahdollinen diftongin oikeneminen) + preteritin persoonapääte Diftongi oikenee i-vartaloisilla verbeillä jälkitavuun syntyvän ii-yhtymän vaikutuksesta. Astevaihteluverbien monikon kolmannen persoonan preteritimuodoilla ei ole päätettä, vaan muoto perustuu vartalon muunnokseen. Muodostuskaava on sama kuin kaksikon 1. peroonan preesensmuodolla; muodot ovat siksi identtiset: diftongin oikeneminen + vahva aste + vokaalimuutos (a > e, i > e, u > o) A.2. Kolmitavuiset verbit. Koska kolmitavuisilla verbeillä ei esiinny astevaihtelua eikä vokaalivaihteluita, sinun tarvitsee vain liittää sopivat preteritin persoonapäätteet verbin vartaloon. Kolmitavuiset verbit ottavat sarjan (B) päätteet. yks kaks mon muitalit ‘kertoa’ 1p muital-in muital-eimme muital-eimmet 2p muital-it muital-eidde muital-eiddet 3p muital-ii muital-eigga muital-edje beroštit ‘välittää’ 1p beroštin berošteimme berošteimmet 2p beroštit berošteidde berošteiddet 3p beroštii berošteigga beroštedje Kolmitavuisten verbien preteritin kieltomuodon pääte on -an, esimerkiksi: in muitalan ‘en kertonut’, ii beroštan ‘ei välittänyt’, eat geahčadan ‘emme katselleet’ A.3. Kaksivartaloiset verbit. Kaksivartaloisten verbien preteritissä käytetään j-vartaloa (čohkkáj-, fertej-, liikoj-) yksikön 1. ja 2. persoonan ja monikon 3. persoonan muodoissa. Muissa muodoissa on vokaalivartalo (čohkká-, ferte-, liiko-). J-vartalo saa sarjan (B) päätteet, vokaalivartalo taas sarjan (A) päätteet. Huomaa myös vokaalinmuutokset e > i ja o > u persoonapäätteen edellä. Nämä tapahtuvat, koska sanan 2. tavussa ei voi esiintyä äänneyhtymiä -ei- ja -oi-. Samat muutokset tavataan myös mm. useimmissa monikon sijamuodoissa (ks. kappale 8, kielioppia, A). yks kaks mon čohkkát ‘istua’ 1p čohkkáj-in čohkká-ime čohkká-imet 2p čohkkáj-it čohkká-ide čohkká-idet 3p čohkká-i čohkká-iga čohkkáj-edje fertet ‘täytyä’ 1p fertejin fertiime fertiimet 2p fertejit fertiide fertiidet 3p fertii fertiiga fertejedje liikot ‘pitää’ 1p liikojin liikuime liikuimet 2p liikojit liikuide liikuidet 3p liikui liikuiga liikojedje A.4. Verbi leat. Verbin leat preterititaivutus on osin epäsäännöllinen: yks kaks mon 1p ledjen leimme leimmet 2p ledjet leidde leiddet 3p lei leigga ledje Preteritin kieltomuoto on lean: in lean ‘en ollut’, eat lean ‘emme olleet’, jne. B. Nelitavuisten nominien taivutus Nelitavuiset nominit muodostavat vokaalivartaloisten nominien erikoistapauksen. Pääpiirteissään ne käyttäytyvät kuten kaksitavuiset vokaalivartaloiset nominit: sanan kaksi viimeistä tavua osallistuvat taivutukseen, ja kaksi ensimmäistä vain seuraavat mukana muuttumattomina (vrt. nelitavuisiin verbeihin). Ainoana poikkeuksena kaksitavuisiin vartaloihin nähden on, että useimpien nelitavuisten nominien yksikön nominatiivi on lyhentynyt kolmitavuiseksi. Nelitavuisuus näkyy kuitenkin sanan taivutuksessa. Ks. taivutusmalleja (esimerkkisanat sápmelaš ‘saamelainen’, muitalus ‘kertomus’, gorostat ‘ommel’ ja gonagas ‘kuningas’): yks mon yks mon Nom sápmelaš sápmelaččat muitalus muitalusat Gen sápmelačča sápmelaččaid muitalusa muitalusaid Lok sápmelaččas sápmelaččain muitalusas muitalusain Ill sápmelažžii sápmelaččaide muitalussii muitalusaide Kom sápmelaččain sápmelaččaiguin muitalusain muitalusaiguin Ess sápmelažžan muitalussan yks mon yks mon Nom gorostat gorostagat gonagas gonagasat Gen gorostaga gorostagaid gonagasa gonagasaid Lok gorostagas gorostagain gonagasas gonagasain Ill gorostahkii gorostagaide gonagassii gonagasaide Kom gorostagain gorostagaiguin gonagasain gonagasaiguin Ess gorostahkan gonagassan Esimerkkisanat siis taipuvat ikään kuin niiden perusmuodot olisivat *sápmelažža, *muitalussa, *gorostahka ja *gonagassa. Astevaihtelu ja vokaalivaihtelut ovat samanlaiset kuin kaksitavuisilla sanoilla; ainoana erona on lyhentynyt yksikön nominatiivimuoto. Huomaa, että lyhentyminen aiheuttaa myös loppukonsonanttien muutoksia (ss > s, žž > š, hk > t). Näin vältetään sellaiset sananloppuiset konsonantit ja yhtymät, jotka eivät ole saamessa sallittuja. C. Adjektiivien attribuuttimuodot Tähän mennessä olet joutunut opettelemaan adjektiivien attribuuttimuodot ulkoa. Vaikka attribuuttimuotojärjestelmä ei olekaan täysin säännönmukainen, siinä on kuitenkin tiettyä systematiikkaa, mikä helpottaa muotojen muistamista. Uusien adjektiivien attribuuttimuodot voi usein päätellä, vaikka monia poikkeuksia onkin. Adjektiivit voidaan jakaa neljään ryhmään. C.1. Ei erillistä attribuuttimuotoa a) Nelitavuiset aš ja as-adjektiivit dábálaš dábálačča dábálaš ášši tavallinen dehálaš dehálačča dehálaš ášši tärkeä duhtavaš duhtavačča duhtavaš olmmoš tyytyväinen gierdavaš gierdavačča gierdavaš ustit kärsivällinen lihkolaš lihkolačča lihkolaš nieida onnellinen ráfálaš ráfálačča ráfálaš olmmoš rauhallinen váralaš váralačča váralaš báiki vaarallinen vejolaš vejolačča vejolaš bargu mahdollinen issoras issorasa issoras ášši kauhea, kamala Poikkeuksellisia ovat: asehaš asehačča asehis girji ohut (litteistä esineistä) oanehaš oanehačča oanehis báddi lyhyt vuollegaš vuollegačča vuollegis beavdi matala (ei vedestä) b) Useat konsonanttivartaloiset adjektiivit, joilla on astevaihtelu (ei -is-loppuiset) amas apmasa amas olbmot vieras, outo bahča bahččaga bahča gáffe pahanmakuinen, karvas čiegus čihkosa čiegus ášši salainen, kätketty dearvvas dearvasa dearvvas gánda terve dievas dievvasa dievas gohppa täysi guohca guohccaga guohca biergu mätä, pilaantunut rabas rahpasa rabas uksa avoin rihča rihččaga rihča vuolla kitkerä suohtas suohttasa suohtas olmmoš mukava, hauska varas varrasa varas luossa tuore Tähän ryhmäään kuuluu poikkeuksellisesti myös astevaihteluton alit ’sininen’: alit aliha alit albmi sininen c) Kaikkien adjektiivien vertailumuodot (nämä opit vasta myöhemmin) buoret buorebu buoret girji parempi buoremus buoremusa buoremus filbma paras d) Muutamat kaksitavuiset vokaalivartaloiset adjektiivit buorre buori buorre filbma hyvä duohta duođa duohta muitalus tosi nuorra nuora nuorra nieida nuori C.2. Attribuuttimuodossa -is > -es Useimmilla konsonanttivartaloisilla -is-loppuisilla adjektiiveilla tapahtuu attribuuttimuodon 2. tavussa muutos i > e (muttei kuitenkaan diftongin oikenemista!). boaris boarrása boares gáma vanha buhtis buhttása buhtes biktasat puhdas gárvvis gárvása gárvves biebmu valmis oahpis oahppása oahpes olmmoš tuttu ollis ol'lása olles beaivi koko(nainen) ránis rátnása ránes sof'fá harmaa váttis váddása váttes (~ váttis) bárgu vaikea Poikkeuksellisia ovat mm.: láđis láđđása láđis eadni lempeä ráhkis ráhkkása ráhkis olmmoš rakas (váttis váddása váttes ~ váttis bárgu vaikea) C.3. Attribuuttimuodossa pääte -s. a) Useimmat kaksitavuiset adjektiivit Attribuuttimuodossa on heikko aste, vokaalimuutos i > e tai u > o (yleensä), ja pääte -s. Huomaa, että diftongi ei silti oikene! álki álki (~ álkki) álkis (~ álkkes) bargu helppo bahá bahá bahás beana paha; vihainen (koira) buoidi buoiddi buoiddes almmái lihava čeahppi čeahpi čeahpes nieida taitava čuorbi čuorbbi čuorbbes bárdni taitamaton, tunari falli fali falis čuoigi nopea fasti fastti fasttes dálki huono (ilma); iljettävä, hyvin ruma gárži gáržži gáržžes geaidnu kapea gievra gievrra gievrras almmái vahva guhkki guhki guhkes vuovttat pitkä hálbi hálbbi hálbbes biebmu halpa headju heaju heajos biila heikko, huono jal'la jalla jallas gánda hullu jállu jálu jálus olmmoš rohkea, peloton ropmi romi romes lássaliinnit ruma somá somá somás olmmoš hauska, mukava b) Konsonanttivartaloiset adjektiivit, joilla ei ole astevaihtelua Attribuuttimuodossa on pääte -is. bastil bastila bastilis niibi terävä bivval bivvala bivvalis dálki lauha heittot heittoga heittogis biila heikko, huono johtil johtila johtilis biila nopea viššal viššala viššalis bargi ahkera, viitseliäs Astevaihtelullinen čieŋal ‘syvä’ kuuluu poikkeuksellisesti tähän ryhmään: čieŋal čiekŋala čiekŋalis jávri syvä c) Kolmitavuiset -at : -ada-adjektiivit Useilla tämän tyypin adjektiiveilla on attribuuttimuodossa diftongin oikeneminen, konsonantinvahvennus ja pääte -es (predikatiivimuodon -at putoaa pois). čáhppat čáhppada čáhppes beana musta fiskat fiskada fiskes dállu keltainen jaskat jaskada jaskes dállu hiljainen ruoksat ruoksada rukses lássaliinnit punainen šearrat šearrada šer'res beaivi kirkas seavdnjat seavdnjada sevdnjes idja pimeä suohkat suohkada suhkkes vuovdi sakea, tiheä Poikkeuksellinen on: lossat lossada lossa (~ los'ses) diŋga raskas, painava d) -heapmi-loppuiset adjektiivit Attribuuttimuodossa -heapmi > -his bealjeheapmi -heami bealjehis áhkku kuuro čalmmeheapmi čalmmehis áddjá sokea lihkoheapmi lihkohis olmmoš onneton lobiheapmi lobihis dahku luvaton e) ái-loppuiset adjektiivit Attribuuttimuodossa -ái > -ás as'sái as'sá as'sás girji paksu (litteistä esineistä) jierbmái jierbmá jierbmás olmmoš järkevä C.4. Attribuuttimuoto päättyy -a a) Useat s-loppuiset konsonanttivartaloiset adjektiivit (mutta harvat -is-loppuiset) ođas ođđasa ođđa mohtorgielká uusi čielggas čielgasa čielga ášši selvä galmmas galbmasa galbma čáhci kylmä dimis dipmása dipma láibi pehmeä garas garrasa garra biegga kova liekkas lieggasa liegga latnja lämmin nanus nannosa nana báddi luja, kestävä b) Supistuvat is-adjektiivit čáppis čábbá čáppa nieida kaunis njálggis njálgá njálgga nisoláibi hyvänmakuinen stuoris stuor'rá stuorra dállu suuri Poikkeuksellinen on: rikkis riggá rikkis almmái rikas c) Astevaihtelulliset konsonanttivartaloiset -at - aga-adjektiivit allat allaga alla várri korkea gassat gassaga gassa almmái paksu (ei litteistä esineistä) govdat govdaga govda johka leveä d) Muutamat kaksitavuiset adjektiivit seaggi seakki seakka muorra ohut uhcci uhci uhca gánddaš pieni un'ni unni unna mánáš pieni D. Ajan ilmauksista Muutamia keskeisiä ajan ilmauksissa käytettäviä sanoja: * giđđa ‘kevät’, geassi ‘kesä’, čakča ‘syksy’, dálvi ‘talvi’ * boahtte ‘seuraava, ensi’ (sananmuk. ‘tuleva’), mannan ‘viime’ (sanamuk. ‘mennyt’) D.1. Genetiivissä esiintyvät: * viikonpäivät, esim. gaskavahko ‘keskiviikkona’, bearjadaga ‘perjantaina’, sotnabeaivve ‘sunnuntaina’ * sanat jahki ‘vuosi’, beaivi ‘päivä’, idja ‘yö’ ja vuodenajat, kun niiden edellä esiintyy jokin määre, esim. * mannan jage ‘viime vuonna’ * ovddet beaivve ‘toissapäivänä’ (sanamuk. ‘edempänä päivänä’) * don beaivve ‘ylihuomenna’ (sananmuk. ‘tuona (etäisenä) päivänä’) * mannan ija ‘viime yönä’ * boahtte gease ‘ensi kesänä’ * ovddet dálvve ‘toissa talvena’ sanat iđit ‘aamu’ ja eahket ‘ilta’, kun niiden edellä on määre ovddet ‘toissa’: * ovddet eahkeda ‘toissa iltana’ * ovddet iđida ‘toissa aamuna’ Huomaa, että ajan ilmauksissa käytetään ns. ‘lyhentynyttä’ genetiivimuotoa, jossa 2. tavussa tapahtuu vokaalinmuutos i > e tai u > o (muttei kuitenkaan diftongin oikenemista). Lyhentynyt genetiivi on tavallinen myös mm. postpositiorakenteissa (esim. beavdde alde ‘pöydällä’, tavallisempi kuin beavddi alde). D.2. Lokatiivissa esiintyvät: * sanat vahkku ‘viikko’, mánnu ‘kuu(kausi)’ ja kuukautten nimet, esim. * boahtte vahkus ‘ensi viikolla’ * mannan mánus ‘viime kuussa’ * njukčamánus ‘maaliskuussa’ sanat iđit ‘aamu’ ja eahket ‘ilta’, kun ne esiintyvät yksinään tai kun niiden edellä on määre ikte ‘eilen’, odne ‘tänään’ tai ihttin ‘huomenna’ (huomaa, että näistä sanoista käytetään myös epäsäännöllisesti lyhentyneitä lokatiivimuotoja) * iđidis ~ iđ'đes ‘aamulla’ * odne iđidis ~ iđ'đes ‘tänä aamuna’ * ikte / ihttin eahkedis ~ eahkes ‘eilen / huomenna illalla’ D.3. Seuraavat ajan ilmaukset ovat joko nykykielen kannalta hämärtyneitä johdoksia tai itsenäisiä perussanoja, jotka on opeteltava sellaisenaan: beaivit päivällä; päivisin ikte eilen ihkku yöllä; öisin odne ~ otne tänään giđđat keväällä; keväisin ihttin huomenna geassit kesällä; kesäisin diibmá viime vuonna čakčat syksyllä; syksyisin gieskat hiljattain, vähän aikaa sitten dálvit talvella; talvisin áigá kauan sitten Harjoituksia. 1. Lisää adjektiiveista sopivat muodot. - Leatgo geahččan vahkuloahpa filmmaid? - De lean, ovtta. Muhto dat gal ii lean /somá/ _____________ filbma. Dat lei ieš alddes nu /issoras/ _____________, ahte ballen vel máŋga diimmu maŋŋáge. - Já nu, váivi! Mun fas gehččen hui /somá/ _____________ filmma ikte. - Leago mis /varas/ _____________ láibi? - Na iigo doppe beavdde alde leat? - Ii leat. Dáppe lea dušše dákkár /boaris/ _____________ /garas/ _____________ láibi. - Dáppe leat dušše /amas/ _____________ olbmot. Mun in goit dovdda geange. - Do oidnojit /oahpis/ _____________ olbmot! Vuolgu dohko háleštit. - Dáppe lea dušše /galmmas/ _____________ gáffe! - Na njoara dan eret ja vuošša /ođas/ _____________ gáfe, jos hálidat /báhkas/ _____________ gáfe. - Olgun lea /čáppis/ _____________ dálki, nu /šearrat/ _____________ beaivi. Vuolgu čuoigat! - Juo, somá! Ikte leige /fasti/ _____________ dálki, nu /seavdnjat/ _____________ beaivi ahte in viššan fitnatge olgun. - Mu mielas biđus lea hui /njálggis/ _____________ biebmu. Muhto gal luossamálli lea maiddái /njálggis/ _____________. - Mun fas in liiko lussii, mu mielas dat lea /bahča/_____________. Muhto eará guliide gal liikon, dat leat /njálggis/ _____________. Anárjávri lea hui /čieŋal/ _____________ jávri. Kuivasjärvi fas lea /coahki/ _____________ jávri. Máret lea vuodján hui olu mohtorgielkkáin. Son lea /čeahppi/ _____________ vuoddji. Jovnna fas vujii mohtorgielkkáin muora njeaiga. Son lea /čuorbi/ _____________ vuoddji. Máhtte lea hui /falli/ _____________ čuoigi. Biera fas lea /njoahci/ _____________ čuoigi. Márjjás leat /guhkki/ _____________ vuovttat, Birehis fas /oanehaš/ _____________. Niillasis leat áibbas /oanehaš/ _____________ vuovttat. - Mus lea vuossárgga /váttis/ _____________ girjetente. Mun ferten lohkat /ollis/ _____________ vahkuloahpa. - Vuoi, gal dutnje šaddá /váivi/ _____________ vahkuloahppa! Leatgo ollu girjjit? - De leat, guokte /as'sái/ _____________ girjji. - Mun fas ledjen ikte tenttes. Muhto dat gal lei lihkus oalle /álki/ _____________ tente, inge dárbbašan lohkat go ovtta /asehaš/ _____________ girjji. - Dáppe leat ná /hálbi/ _____________ vuosttát! Dat leat fálaldagas. - Buot márffit fas leat /divrras/ _____________. Oastu vuosttá. 2. Keskusteluharjoitus. Valitse pari. Kyselkää toistenne kotona olevista esineistä yms. siten, että joudutte käyttämään erilaisia adjektiiveja. Käytä esim. alla olevia sanoja ja mallikeskusteluja apunasi. visti asunto lássaliinnit verhot sof'fá sohva bargobeavdi työpöytä beaivegovččas päiväpeitto láhtterátnu matto dihtor tietokone – Makkár du visti lea? – Dat lea oalle unni. – Já, dus lea unna visti! Mu visti maid lea unni. – Makkár dihtor dus lea? – Mus lea ođđa dihtor. – Já, du dihtor lea ođas! Mu dihtor fas lea hui boaris. 3. Muuta seuraavat lauseet preteritiin. Áhčči veal'lá seaŋggas. Niillas vázzila eahkes ruoktot. Soai vuolgiba Heahttái jo iđ'đes. Geahččabeahttigo filmma televišuvnnas? Amma muitibeahtti doalvut reivviid bostii? Moai dolvo mánáid skuvlii. Mii vuodjit Oului Elle biillain. Soaihan oastiba ođđa biilla. Máhte guovttos fitnaba Guovdageainnus. Ehpetgo astta boradit? Mun in beroš nisoláibbis. Máhte oappát sihtaba beassat fárrui gávpemátkái. Moai nu balle Máhte bahás beatnagiin. Borrabeahttigo láibbi máliin? Mii áigut gal'lestallat áhku ja ádjá. Váldibehtetgo dii bus'ságe fárrui mátkái? Moai dolastalle johkagáttis odne. Soai nággeba nu garrasit vuostá, ahte moai ean viša sihtat sudnos maidege. Sii eai geargga fitnat gávpogis, ovdalgo gávppit mannet gitta. Sii lávejit fitnat dálvit duoddaris mohtorgielkkáin. Mii boahtit ruovttoluotta Ruoŧas. Gokčabeahttigo lása? Liikobehtetgo dán filbmii? Moai riŋgejetne oabbái Dáža beallai. Sii liikojit eanet bus'sáide go beatnagiidda. 4. Kerro preteritissä päivästä, jonka vietit esim. kaupungilla ystäviesi kanssa. Voit otsikoida kirjoitelman esimerkiksi Gávpemátki ustibiiguin. Kirjoita vähintään 15 lausetta. KAPPALE 10 Gávpemátki Dáža beallai (2) Go sii vudje vulosguvlui, de bohte Fanasgieddái. Dat lea unna giláš Geavgŋá vulobealde. Deatnu lei doppe dego eará johka, doaččes čáhci, ii oktage geađgi oidnon, iige makkárge jietna gul'lon, maid dal mearralottit bárgo go ohce borramuša. Sii vudje gulul jaskes gili čađa, eaige orustan doppe. Deanu Šaldái sis lei mátki. Deanu Šaldi lea Deanu gieldda, Ohcejoga rán'njágieldda, guovddáš. Go sii jovde dohko, sii manne vuos guollegávpái. Doppe vuvdet máŋggalágan varas guoli – luosa, dorskki, sáiddi ja báldá – ja maiddái iešguđetlágan gárvves guolleborramušaid. Biret-Iŋgá osttii álo Deanu Šalddi guollegávppis báldá. Dál son válddii golmma kilo stuhka, ja siđai vuovdi báhkket dan bábersehkkii. Bálddis mávssii čiežalogiguokte ruvnno kilo. Dan maŋŋá sii manne biebmogávpái. Biret-Iŋgá osttii logi kilo nisojáffuid. Dat ledje nu hálbbit, eai máksán go vihtta ruvnno kilo, muhto dat ledjege fálaldagas. Dáža gávpegasat lávejedje doallat dihto gálvvuid fálaldagas, dat geasuhii Suoma olbmuid gávppašit. Márgariidna lei maiddái hui hálbi. Go Suoma olmmoš vuolgá Dážii gávpái, de son ii oastte kilobeale, son oastá oppa kássa. Biret-Iŋgá maiddái osttii logi kilo kássa márgariinna. Máhte oappáin lei fárus listu man eadni lei addán, ja sii vázze miehtá gávppi ja ohce jáffuid, surbmiid ja sohkkariid. Sii oste vel gohtá ja gehčče njálggeshilduide. Biret-Iŋgá fikkai ráv'vet, ahte Dáža njálgáin lea hui ollu sohkar, iige daid galgga borrat ollu hávil. Muhto gal nieiddat datte oste njálgáid ja ollu ostege. Máhtte hálidii fitnat vuollagávppis. Son liikui Dáža vullii, vaikko dat leige divrras. Muhto go hárve osttii, de ii dárbbašan nu rehkenastit. Ovdal go vuoddjájedje ruovttoluotta, fitne vel kafeas gáfestallamin. Vuovdi moddjái čábbát, njoarai gáfe gohpaide ja nu sii mákse ja manne beavdái vuoiŋŋastit gáffegohpa gurrii. Lei jo seavdnjat, go sii jovde Ohcejohkii. Máhte oabbá lebbii njálgáid soffá ala, loktii julggiid beavddi ala ja dajai: – Váiban, muhto lihkolaš! Sanasto vulosguvlui /vuu'loskuvluj/ alaspäin gieddi – gietti /kĭĕdtii – kiettii/ kenttä gilli – gili /kiillii – kiilii/ kylä giláš – giláža /kiilääš – kiilääča/ pieni kylä, “kylänen” vulobealde /vuu'lopĕălte/ alapuolella doaččis – doažžása, #doaččes /tuäččiis – tŏąžčääsa, toä'ččes/ hiljaa virtaava (joesta) makkár – makkára /mâkkäär – mâkkäära/ millainen gul'lot – gul'lon /kulloh(t) – kullon/ kuulua mearra – meara /miärra – miära/ meri loddi – lotti /lodtii – loottii/ lintu bárgut – bárggun /parkuuh(t) – paarkkuun/ parkua; huutaa (lokeista tms.) borramuš – borramuša /poorramuš – poorramuša/ ruoka jaskat – jaskada, #jaskes /jâskah(t) – jâskaδa, jâskes/ hiljainen čađa /čââδa/ läpi rán'njá – ránnjá /rän^jn^jää – rään^jn^jää/ naapuri guovddáš – guovddáža /kuovttääš – kuovttääča/ keskus joavdat – joavddan /joavtah(t) – juavttaan/ päästä perille, ehättää varas – varrasa, # = /vââraas – vâârrasa/ tuore guolli – guoli /kuollii – kuolii/ kala vuovdit – vuovddán /vŭĕvtiih(t) – vuovttään/ myydä máŋggalágan, # = /maaŋkkalaa.an/ monelainen dorski – dorskki /torskii – toorskii/ turska sáidi – sáiddi /säjtii – sääjttii/ sei bálddis – báldá /päälttiis – pältää/ pallas iešguđetlágan, # = /ieškuu'δehlaa.an/ monenlainen, erilainen kilo – kilo /k’iilo – k’iilo/ kilo stuhkka – stuhka /stuhka – stuuhka/ palanen, kappale vuovdi – vuovdi /vŭĕvtii/ myyjä báhkket – báhkken /pähkeh(t) – pähken/ pakata, paketoida bábir – báhpára /pääviir – päähpäära/ paperi seahkka – seahka /sĕăhka – siähka/ säkki, pussi maŋŋá /mâŋŋää/ jälkeen nisojáffut (mon.) /nii'sojaffuuh(t)/ vehnäjauhot fálaldat – fálaldaga /faalaaltah(t) – faalaaltââ.a/ tarjous gávpegas – gávpegasa /käv^hpe.as – käv^hpe.asa/ kauppias dihto /tii'hto/ tietty gálvu – gálvvu /kalvuu – kaalvvuu/ tavara geasuhit – geasuhan /kiäsuuhtih(t) – kiäsuuhtan/ houkutella gávppašit – gávppašan /kaavhpaših(t) – kaavhpašan/ käydä kauppaa; käydä ostoksilla márgariidna – márgariinna /markarijna – markariijnna/ margariini kilobealle – kilobeale /k’iilopeä'lle – k’iilopeä'le/ puoli kiloa oppa /oo'ppa/ koko (= ‘entire’) kás'sa – kássa /k’assa – k’aassa/ laatikko listu – listtu /listuu – liistuu/ luettelo, lista vázzit – váccán /väzciih(t) – vääccään/ kävellä miehtá /miehtää/ pitkin jáffut (mon.) /jaaffuuh(t)/ jauhot surbmit (mon.) /surmiih(t)/ suurimot gohttá – gohtá /kohtää – koohtää/ leivos, viineri njálggis – njálgá /n^jäälkkiis – n^jälkää/ makeinen figgat – fikkan /figkah(t) – fiikkaan/ pyrkiä ráv'vet – ráv'ven /rävveh(t) – rävven/ neuvoa hávil /hääviil/ kerralla, yhdellä kertaa datte /tââ'tte/ silti, siitä huolimatta vuolla – vuola /vuolla – vuola/ olut liikot – liikon (+ ill.!) /lij^hkoh(t) – lij^hkon/ pitää jstak divrras – divrasa, # = /tiivrraas – tivrasa/ kallis hárve /härve/ harvoin rehkenastit – rehkenasttán /ree'hkenâstit – ree'hkenââstään/ laskea ruovttoluotta /rue'vhtoluotta/ takaisin gáfestallat – gáfestalan /k’ääfestâllah(t) – k’ääfestâlan/ juoda kahvia moddját – moddján /mod^jt^jääh(t) – mod^jt^jään/ hymyillä čábbát /čäbpääh(t)/ kauniisti vuoiŋŋastit – vuoiŋŋastan /vue'jŋŋastih(t) – vue'jŋŋastan/ levätä gurrii /kuurrij/ viereen, ääreen seavdnjat – seavdnjada, #sevdnjes /sĕăvn^jah(t) – sĕăvn^jaδa, sevn^jes/ pimeä lebbet – lebben /lebpeh(t) – lebpen/ levittää juolgi – juolggi /jŭĕlkii – juolkkii/ jalka lihkolaš – lihkolačča, # = /liihkolaš – liihkolačča/ onnellinen Kielioppia A. Adjektiivien vertailumuodot Saamessa adjektiivien vertailumuodot (komparatiivi ja superlatiivi) ovat johdoksia, ja siksi niitä voidaan taivuttaa itsenäisesti kuten suomessakin. Vertailumuodoilla ei ole koskaan erillistä attribuuttimuotoa, vaikka vertailumuodon pohjana olevalla adjektiivilla muuten sellainen olisikin. Adjektiivien vertailumuodot muodostetaan aina predikatiivimuodosta. Vertailumuotojen johtimet valitaan adjektiivin taivutustyypin mukaan: taivutustyyppi: vokaalivart. supistuva -is konsonanttivart. komparatiivijohdin: -t -t -et (~ murt. -at, -ut) superlatiivijohdin: -mus -mus -eamos (~ murt. -amos) Johdin liitetään siihen vartaloon, joka on adjektiivin predikatiivimuodon yksikön genetiivissä. yNom yGen komparatiivi superlatiivi nuorra ‘nuori’ nuora nuorat nuoramus hálbi ‘halpa’ hálbbi hálbbit hálbbimus uhcci ‘pieni’ uhci uhcit uhcimus álki ‘helppo’ álki álkit álkimus lihkolaš ‘onnellinen’ lihkolačča lihkolaččat lihkolaččamus as'sái ‘paksu’ as'sá as'sát as'sámus čáppis ‘kaunis’ čábbá čábbát čábbámus njálggis ‘hyvänmakuinen’ njálgá njálgát njálgámus ođas ‘uusi’ ođđasa ođđaset ođđaseamos boaris ‘vanha’ boarrása boarráset boarráseamos seavdnjat ‘pimeä’ seavdnjada seavdnjadet seavdnjadeamos Epäsäännöllisiä ovat: yNom yGen komparatiivi superlatiivi buorre ‘hyvä’ buori buoret buoremus stuoris ‘suuri’ stuor'rá stuorát, stuorit stuorámus, stuorimus allat ‘korkea’ allaga alit alimus gassat ‘paksu’ gassaga gasit gasimus govdat ‘leveä’ govdaga govddit govddimus árrat ‘varhainen’ árrada árat áramus lossat ‘raskas’ lossada losit losimus (čáppis ‘kaunis’ čábbá čábbásat, -ut čábbáseamos) (njálggis ‘hyvänmakuinen’ njálgá njálgásat, -ut njálgáseamos) Jos komparatiivimuoto on konsonanttivartaloinen, se taipuu astevaihteluttomana. Loppukonsonantti -t vaihtelee -b-:n kanssa. Komparatiivimuotojen taivutuksessa kuitenkin sijapäätteet alkavat poikkeuksellisesti vokaalilla -u- (tällaista ei tavata millään muilla sanoilla). yks mon yks mon Nom buoret buorebut lihkolaččat lihkolaččabut Gen buorebu buorebuid lihkolaččabu lihkolaččabuid Lok buorebus buorebuin lihkolaččabus lihkolaččabuin Ill buorebui buorebuidda lihkolaččabui lihkolaččabuidda Kom buorebuin buorebuiguin lihkolaččabuin lihkolaččabuiguin Ess buorebun lihkolaččabun Nelitavuiset vokaalivartaloiset komparatiivimuodot taipuvat samoin kuin taipuisi nomini, jonka perusmuoto olisi *eabbo. Yksikön nominatiivimuoto on lyhentynyt kolmitavuiseksi kuten useimmilla muillakin nelitavuisilla sanoilla: yks mon Nom ođđaset ođđaseappot Gen ođđaseappo ođđaseappuid Lok ođđaseappos ođđaseappuin Ill ođđasebbui ođđaseappuide Kom ođđaseappuin ođđaseappuiguin Ess ođđaseabbon Neli- tai kuusitavuiset vokaalivartaloiset superlatiivit taipuvat samoin kuin taipuisi sana *mussa. Yksikön nominatiivi on lyhentynyt kolmitavuiseksi. yks mon yks mon Nom buoremus buoremusat lihkolaččamus lihkolaččamusat Gen buoremusa buoremusaid lihkolaččamusa lihkolaččamusaid Lok buoremusas buoremusain lihkolaččamusas lihkolaččamusain Ill buoremussii buoremusaide lihkolaččamussii lihkolaččamusaide Kom buoremusain buoremusaiguin lihkolaččamusain lihkolaččamusaiguin Ess buoremussan lihkolaččamussan Konsonanttivartaloiset (viisitavuiset) superlatiivit taipuvat astevaihtelullisten konsonantti-vartaloisten -us-nominien tavoin (siis samoin kuin esim. boađus ‘tulos’), sillä erolla että myös yksikön nominatiivissa on 2. tavussa o: yks mon Nom ođđaseamos ođđasepmosat Gen ođđasepmosa ođđasepmosiid Lok ođđasepmosis ođđasepmosiin Ill ođđasepmosii ođđasepmosiidda Kom ođđasepmosiin ođđasepmosiiguin Ess ođđaseamosin Komparatiivin käyttö. Saamessa voidaan käyttää kahdenlaisia vertailurakenteita, aivan kuten suomessakin: komparatiivi + go ‘kuin’: Máhtte lea guhkit go mun. Matti on pidempi kuin minä. Girji lei buoret go filbma. Kirja oli parempi kuin elokuva. genetiivi + komparatiivi: Máhtte lea mu guhkit. Matti on minua pidempi. Superlatiivin käyttö: Sanaa buot ‘kaikki’ voidaan käyttää vahvistavana sanana superlatiivin edellä: Máhtte lea buot guhkimus. Matti on kaikkein pisin. B. Deminutiivi Deminutiivijohdokset ilmaisevat pienuutta: esim. mánáš ‘pieni lapsi, lapsonen’ (< mánná ‘lapsi’), giláš ‘pieni kylä’ (< gilli ‘kylä’). Myös suomessa on deminutiivijohdin -nen, mutta se ei ole nykykielessä enää yleisessä käytössä (lukuunottamatta tiettyjä vakiintuneita johdoksia, esim. poikanen, palanen). Saamessa deminutiivi sen sijaan on yleinen. Deminutiivijohdoksen käyttö on (lähes) pakollista silloin, kun attribuuttina on pienuutta ilmaiseva adjektiivi, esim. unna giláš ‘pieni kylä’ (ei: *unna gilli) uhca stoboš ‘pieni mökki’ (ei: *uhca stohpu) smávva bihtáš ‘pikkuinen pala’ (ei: *smávva bihttá) Deminutiivijohdin on -š ~ -aš. Deminutiivit muodostetaan seuraavien kaavojen mukaan: vokaalivartaloiset: heikko aste + vokaalinmuutos (i > á, u > o) (+ dift. oik.) + johdin -š supistuvat is-nominit: supistunut vartalo + johdin -š muuntovartaloiset: muuntunut vartalo + johdin -š konsonanttivartaloiset: yksikön genetiivin vartalo + johdin -aš Esimerkkejä: guolli > guoláš ‘pieni kala’ vielppis > vielpáš ‘pieni (koiran)pentu’ mánná > mánáš ‘pieni lapsi’ gávpot > gávpogaš ‘pieni kaupunki’ viessu > visoš ‘pieni talo’ beana > beatnagaš ‘pieni koira’ suolu > sul'loš ‘pieni saari’ Konsonanttivartaloiset deminutiivit taipuvat astevaihteluttomina. Johdin -š vaihtelee -ž-:n kanssa. Nelitavuiset vokaalivartaloiset deminutiivit taipuvat samalla tavoin kuin sápmelaš ‘saamelainen’ (ks. kappale 9, kielioppia, B) yks mon yks mon Nom mánaš mánážat beatnagaš beatnagaččat Gen mánáža mánážiid beatnagačča beatnagaččaid Lok mánážis mánážiin beatnagaččas beatnagaččain Ill mánážii mánážiidda beatnagažžii beatnagaččaide Kom mánážiin mánážiiguin beatnagaččain beatnagaččaiguin Ess mánážin beatnagažžan Adjektiivin komparatiivimuodosta voi myös muodostaa deminutiivin: stuorát : yGen stuorábu ‘suurempi’ > stuorábuš ‘vähän, hiukan suurempi’ uhcit : yGen uhcibu ‘pienempi’ > uhcibuš ‘vähän, hiukan pienempi’ C. min-infinitiivi min-infinitiivi kuuluu keskeisiin verbien infiniittimuotoihin. Se muodostetaan seuraavasti: astevaihteluverbit: vahva-asteinen vartalo + pääte -min kolmitavuiset verbit: vartalo + pääte -eamen kaksivartaloiset verbit: vokaalivartalo + -min Esimerkkejä: geahčča ‘katsoa’ > geahččamin gal'lestallat ‘vierailla’ > gal'lestallamin muitalit ‘kertoa’ > muitaleamen čohkkát ‘istua’ > čohkkámin Huomaa, että verbillä leat muoto on men-päätteinen: leat ‘olla’ > leamen -min-infinitiiviä käytetään: 1) ilmaisemaan progressiivista aspektia (vrt. suom. 3. infinitiivin inessiivi -massa, -mässä), esim. Mii leat filmma geahččamin. Olemme katsomassa elokuvaa. Ledjen boradeamen, go riŋgejit. Olin syömässä, kun soitit. 2) verbin orrut yhteydessä merkityksessä ‘näyttää/vaikuttaa/tuntuu siltä, että...’ Mánná orru oađđimin. Lapsi näyttää nukkuvan. Dat orui leamen buorre jurdda. Se tuntui olevan hyvä ajatus. 3) edestakaista matkaa ilmaisevien liikeverbien yhteydessä: Fina oastimin mielkki. Käy ostamassa maitoa. Viega viežžamin doaktára. “Juokse hakemassa lääkäri.” 4) lauseenvastikkeissa, jotka vastaavat suomen partisiippia -van, -vän: Gulan beatnaga ciellamin. Kuulen koiran haukkuvan. Oidnen Máhte boahtimin. Näin Matin tulevan. Máhtte oidno boahtimin. Matti näkyy tulevan. Harjoituksia. 1. Ystäväsi soittaa matkapuhelimeesi, ja kysyy mitä olit tekemässä. Kerro saameksi, että olit juuri... a. ...lähdössä kauppaan. b. ...lukemassa hyvää kirjaa. c. ...aikomassa soittaa hänelle. d. ...katsomassa televisiota. e. ...menossa hiihtämään. f. ...syömässä. g. ...kävelemässä kaupunkiin. h. ...ajamassa autolla. i. ...nukkumassa. j. ...opettelemassa saamea. k. ...kirjoittamassa kirjettä. l. ...etsimässä lakkiasi. m. ...kuuntelemassa musiikkia. n. ...lähdossä ajamaan Lappiin. o. ...näyttämässä asuntoasi vieraille. p. ...juttelemassa kaverisi kanssa. q. ...työskentelmässä tietokoneella. r. ...ostoksilla. s. ...et ollut tekemässä mitään. 2. Muodosta kuhunkin kohtaan sopivia lauseita, joissa käytät annettujen adjektiivin komparatiivi- ja superlatiivimuotoja. a. Ánne (163 cm), Máhtte (173 cm), Márjá (175 cm) (guhkki / oanehaš) b. Máhtte (23 jagi), Iŋgá (30 jagi), Sámmol (35 jagi) (nuorra / boaris) c. Stereot (500€), televišuvdna (800€), dihtor (1200€) (divrras / hálbi) d. Máhtes lea ruhta 3000€, El'les 800€ ja Jovnnas dušše 10€. (rikkis / geaffi) e. Duiskkagiella, sámegiella, dárogiella (álki / váttis) f. Máreha biila (2004), Iŋggá biila (1999), Máhte biila (1983) (ođas / boaris) g. Háldi (1100 m), Giebnegáisi (2100 m), Mount Everest (8800 m) (allat / vuollegaš) h. bábir, girji, áviisa (as'sái / asehaš) i. luossa, sáidi, dorski (njálggis / bahča) j. alit, ruoksat, ruškat (čáppis / ropmi) k. sihkkel, biila, mohtorgielká (njoahci / johtil) l. láttu, jávri, mearra (coahki / čieŋal) m. Suopma, Fránkriika, Equador (liekkas / galmmas) n. beana, bus'sá, boazu (stuoris / uhcci) o. bálggis, geaidnu, mohtorgeaidnu (govdat / baski) 3. Kirjoita kirjoitelma (n. 15 lausetta) otsikolla somámus báiki, gos lean fitnan. Käytä kirjoitelmassa myös superlatiivimuotoja. KAPPALE 11 Inger Halvari: Dalle go áddjá jámii (1. lohku) Deatnogáttis livvadit gálbbit. Ovttas lea biel'lu čeahpáhis. Gálbi čuoččasta ja savnnjaša, biel'lu skállá. Fargga lea juohke gálbi čuoččat. Lea árra iđit. Olbmot leat ain oađđimin liegga gávnniid siste. Idja leamašan galmmas. Beaivi badjána, suotnjarat deivet Detnui, fiskes ja ruškes vuovdái. Deatnu šleađgu gol'lin ja silban. Nuppe bealde Deanu gul'lo maiddái biel'loskálla. Deatnogáttis vuolgá bálggis miel'lái. Bálgá gurut bealde lea johkaroggi. Rokkis leat sieđggat ja stuorra soagit. Giđđageassit jogas šaddet cubborásit. Cubborásiin leat stuorra lasttat ja čáppa fiskes diehpit. Bálgá olgeš bealde fas lea dearbmenjunni. Dan alde leat bovnnat, main šaddet joŋat, sarridat, ehtemasat ja čáhppesmuorjjit. Joŋaid ja sarridiid leat unna mánážiid gieđat čoaggán ovdalgo čakčagalbmasat bohte. Dearbmeravddas ruoksá skáhpi suvrra murjjiidisguin. Juos váccát bálgá mielde gitta dearbmái, de boađát vuosttas verráha duohkai. Dat lea čadnojuv'von gitta nuov'vebáttiin. Áiddi siskkobealde leat fierbmeholggat ja hirssat, mat leat gáddjojuv'von Deanus giđđat. Báikki čađa manná geaidnu. Das'sá lea dušše golbma jagi go dat bođii. Doppe leat čieža dálu, buohkat leat sápmelaččat. Vuolimus dálus orru Sámmol-áddjá. Son orru okto. Sus leamašan mánát, buohkat leat ollesolbmot ja mannan. Sámmol-ádjás lea sávzabuvri geainnu bajábealde. Sus maid leamašan gusat. Dál lea buvri guorusin. Nuppi dálus orruba Jusse guovttos Káriin ja sudno mánát El'le-Máret, Sára-Iŋgá, Ivvár ja Risten. Vel das orru sin áddjá. Sis leat bohccot, moadde gusa ja sávzzat. Sin bajábealde, goalmmát dálus orrot Jusse eadni, áhčči ja su vieljat. Sin luhtte orru maiddái okta nieiddaš. Su namma lea Susánna. Sis leat maid gusat, sávzzat ja bohccot, ja stuorra čáhppes ore. Njealját dálus orruba Mihkkil guovttos Birehiin. Sudnos leat čieža máná; golbma gándda ja njeallje nieidda. Boarráseamos lea juo geargan skuvllas. Nuoramus lea vihtta jagi; su namma lea Birgget. Sis lea hirsanávet, mii lei stohpun ovdalgo ođđa stohpu huksejuv'vui. Sis leat gusat, sávzzat ja heasta. Go mii fas vuolgit vázzit bálgá mielde ovddosguvlui, de mii boahtit Jovnna geahčai. Mii oaidnit stobu, áitti, uhca stoboža, skajá, lavdnjenáveha, láddo, heastastálla ja stuorra, ođđa náveha. Stobu bajábealde geaidnoguoras leamašan ovdal bádji. Das leat ain geađggit, vuos'su ja ruovddit. Dálus orrot njeallje máná, sin áhčči, eadni, áddjá ja áhkku. Ovllá lea ovcci jagi boaris. Son lea vázzimin skuvlla goalmmát jagi. Ovllá lea hui duorššas ja skuvllas gohčodit su spiidnin. Son ii liiko dasa ja son láve sealgádit earáid. Ovllás leat rukses vuovttat ja sus leat maid čáihnnit. Márjá lea vihtta jagi. Son lea áhku ja ádjá nieida. Márjjás leat guhkes vuovttat. Maiddái sus leat čáihnnit. Márjá láve lávlut. Muhtumin son maid suhtada ja bárgu. Máhtte lea Márjjá nuorat. Son lea golbma jagi. Máhtte lea šiega gánda, gii ii gal láve suhtadit. Buohkaid mielas Máhtte lea erenomáš šiega. Ovllás, Máhtes ja Márjjás lea uhca vieljaš, gean namma lea Jovnna. Son lea beannotjahkásaš. Eadni finai su oktii viežžamin. Dalle Jovnna lei uhcci ja ropmi. Muođut ledje ruoksadat ja čalmmit ledje gitta. Máhtte lea muitalan ahte uhca viellja bođii badjel Geađgevári daid sabehiiguin maid son lei ráhkadan. Áhkku ja áddjá fas leaba muitalan, ahte uhca mánážat bohtet almmis. Márjá lea ollu gerddiid smiehttan mo doppe lei, muhto son ii sáhte gal muitit maidege. De lea Márjá maid gullan ahte unna mánážat bohtet eatni čoavjjis. Oktii son jearai áhkus leago dat duohta. Áhkku vástidii ahte son ii galgga duššiid jearahit. Ja de Márjá ii šat hállan dan birra maidege. Sin áhči namma lea Ándaras, eatni namma lea Liissá. Áhku namma lea Rávdná ja ádjá namma lea Sámmol. Áhkku lea 75-jahkásaš ja áddjá lea 87-jahkásaš. Dál lea áddjá gávpogis buohcceviesus. Son lea geasi jo buohcan. Ja dál son lea nuppi geardde buohcceviesus. Sin bajábealde leat guokte dálu. Rođus lea Ándde dállu. Das leat orrumin láigolaččat. Dál lea Piera su bearrašiin. Sii leat badjeolbmot. Piera eamida namma lea Biret-Ánne. Sudnos leat golbma máná. Boarráseamos lea nieida, Iŋgá. Earáid namat leat Lás'se ja Mággá. Geassit sii leat mearragáttis. Bajimus dálus dan báikkis orruba Erkke-Lemet guovttos Gutneliin. Sudnos leat guokte olles máná. Sanasto jápmit – jámán /jääpmiih(t) – jäämään/ kuolla livvadit – *livvadan /liivvaδih(t) – liivvaδan/ maata (sorkkaeläimistä yms.) gálbi – gálbbi /kälpii – käälppii/ vasikka čeabi – čeahpáha /čiävii – čiähpäähta/ kaula čuoččastit – čuoččastan /čuoččastih(t) – čuoččastan/ nousta seisomaan savnnjašit – savnnjašan /sââvn^jn^jaših(t) – sââvn^jn^jašan/ pudistella, ravistella skállat – *skálan /skaallaah(t) – skaalaan/ kalista, kilistä juohke /jue'hke/ joka (‘every’) čuoččat /čuoččaah(t)/ seisaalla árrat – árrada, #árra /aarraah(t) – aarraδa, aarra/ varhainen liekkas – lieggasa, #liegga /liekkaas – lĭĕgkasa, lĭĕgka/ lämmin gávnnit /käävnniih(t)/ vuodevaatteet (monikollinen sana) leamašan /lĕămašan/ = leamaš (verbin leat partisiipin perfekti) galmmas – galbmasa, #galbma /kââlmmaas – kâlmasa, kâlma/ kylmä badjánit – badjánan /pâât^jt^jäänih(t) – pâât^jt^jäänan/ kohota suonjar – suotnjara /suon^jaar – suotn^jara/ säde vuovdi – vuovddi /vŭĕvtii – vuovttii/ metsä šleađgut – *šleađggun /šlĕăδkuuh(t) – šliäδkkuun/ välkkyä gol'li – golli /kollii – koollii/ kulta silba – silbba /silpa – siilppa/ hopea skálla – skála /skaalla – skaala/ kalina, kilinä bálggis – bálgá /päälkkiis – pälkää/ polku miel'li – mielli /mĭĕllii – miellii/ (jyrkkä) rantatörmä, jokitörmä gurut – guruha, # = /kuuruuh(t) – kuuruuhta/ vasen roggi – rokki /rogkii – rookkii/ kuoppa; (joki)laakso sieđga – sieđgga /sĭĕδka – sieδkka/ paju šaddat – šattan /šâdtah(t) – šââttaan/ kasvaa cuoppu – cubbo /cuoppuu – cubpo/ sammakko rássi – rási /räässii – rääsii/ ruoho, heinä; kukka cubborássi /cubporäässii/ korte diehppi – diehpi /tĭĕhpii – tiehpii/ tupsu olgeš, # = /olkeš/ oikea (vs. vasen) dearbmi – dearpmi /tĕărmii – tiärpmii/ törmä njunni – njuni /n^juunnii – n^juunii/ nenä; nenäke (maankohoumassa) bovdna – bovnna /povna – poovnna/ (iso) mätäs jokŋa – joŋa /jookŋa – jooŋa/ puolukka sarrit – sarrida /sâârriih(t) – sâârriiδa/ mustikka ehtemas – ehtemasa /ee'htemas – ee'htemâsa/ juolukka muorji – muorjji /mŭĕrjii – muorjjii/ marja čáhppesmuorji /čähpesmŭĕrjii/ variksenmarja čoaggit – čoakkán /čŏągkiih(t) – čuäkkään/ kerätä ravda – ravdda /râvta – rââvtta/ reuna ruoksát – ruoksán /rŭĕksääh(t) – rŭĕksään/ näkyä, olla punaisena, “punottaa” suvrris – suvrása, #suvrra /suuvrriis – suvrääsa, suu'vrra/ hapan murjjiidisguin /muurjjijδiskujn/ marjoineen, marjoinensa (omistus-liitteellinen muoto!) vázzit – váccán /väzciih(t) – vääccään/ kävellä; käydä (koulua tms.) gitta /kiitta/ kiinni; jhkin saakka ver'rát – ver'ráha /verrääh(t) – verräähta/ veräjä čatnat – čanan /čââtnaah(t) – čâânaan/ sitoa nuov'vebáddi – -bátti /nŭĕvvepädtii – -päättii/ hamppuköysi, -naru áidi – áiddi /äjtii – ääjttii/ aita siskkobealde /sii'skopĕălte/ sisäpuolella fierbmi – fierpmi /fĭĕrmii – fierpmii/ verkko holga – holgga /holka – hoolkka/ vave, poikkipuu (verkkojen kuivaamiseen tms.) hirsa – hirssa /hirsa – hiirssa/ hirsi gádjut – gájun /kaat^jt^juuh(t) – kaajuun/ pelastaa das'sá /tâssää/ ... sitten, siitä asti (ajan ilmauksissa) vuolimus – vuolimusa /vuoliimus – vuoliimusa/ alimmainen, alin ollis – ol'lása, #olles /oolliis – ollääsa, oo'lles/ kokonainen; aikuinen (ihmisistä) ollesolmmoš /oo'llesoo'lmmoš/ aikuinen (subst.) sávza – sávzza /savca – saavcca/ lammas buvri – buvrri /puvrii – puuvrrii/ kömmänä, puura bajábealde /pââjääpĕălte/ yläpuolella gussa – gusa /kuussa – kuusa/ lehmä guorus – gurrosa, #guoros /kuoruus – kuurrosa, kue'ros/ tyhjä ore – ore /oore/ ori geargat – gearggan /kĕărkah(t) – kiärkkaan/ ehtiä (ajoissa); saada valmiiksi, keretä (työstä tms.) návet – náveha /nääveh(t) – näävehta/ navetta hukset – huksen /hukseh(t) – huksen/ rakentaa (talo, rakennus) heasta – heastta /hĕăsta – hiästa/ hevonen áiti – áitti /äj^htii – ääjhtii/ aitta skadjá – skajá /skâât^jt^jää – skââjää/ venevaja lavdnji – lavnnji /lâvn^jii – lââvn^jn^jii/ turve láttu – láddo /laattuu – ladto/ lampi stál'la – stálla /stalla – staalla/ talli ovdal /ovtal/ ennen bádji – báji /päät^jt^jii – pääjii/ paja vuos'su – vuossu /vŭĕssuu – vuossuu/ palje, palkeet ruovdi – ruovddi /rŭĕvtii – ruovttii/ rauta duorššas – duoršasa, # = /tuorššaas – tŭĕršasa/ litteänaamainen, lättänaamainen spiidni – spiinni /spijnii – spiijnnii/ sika sealgádit – sealgádan /sĕălkääδih(t) – sĕălkääδan/ antaa selkään, rökittää vuokta – vuovtta /vŭĕkta – vuovhta/ hius čáihni – čáihnni /čäjNii – čääjNNii/ pisama lávlut – lávllun /lavluuh(t) – laavlluun/ laulaa muhtumin /muhtuumin/ joskus, toisinaan suhtadit – suhtadan /suuhtδih(t) – suuhtaδan/ kiukutella šiega – šiega, # = /šie.a/ kiltti, hyvätapainen erenomáš – erenomáža, # = /ee'renoomääš – ee'renoomääča/ erityinen beannot /peä'nnoh(t)/ puolitoista oktii /oktij/ kerran (oik. illatiivi sanasta okta) muohtu – muođu /muohtuu – muoδuu/ poski; (monikossa myös:) kasvot badjel /pâât^jt^jel/ yli sabet – sabeha /sââveh(t) – sââvehka/ suksi ráhkadit – ráhkadan /raahkaδih(t) – raahkaδan/ valmistaa, tehdä (jokin esine, ruokaa, tms.) albmi – almmi /âlmii – ââlmmii/ taivas geardi – gearddi /kĕărtii – kiärttii/ kerta vástidit – vástidan /västiiδih(t) – västiiδan/ vastata duš'ši – dušši /tuššii – tuuššii/ turhuus, joutava asia, tyhjänpäiväisyys buohcat – buozan /puohcaah(t) – puocaan/ sairastaa rohtu – rođu /roohtuu – rooδuu/ lehto; ryteikkö láigolaš – láigolačča /lajkolaš – lajkolačča/ vuokralainen bearaš – bearraša /piäraaš – piärraša/ perhe bajimus – bajimusa /pââjimus – pââjimusa/ ylin, ylimmäinen Kielioppia Passiivi a. Saamen passiivin pääpiirteet. Saamen passiivi vastaa funktioltaan läheisesti suomen kielen passiivia, ja eroaa esim. germaanisten kielten passiivirakenteista. Saamessa ja suomessa passiivin päätehtävä on tekijän häivyttäminen. Usein myös vastaavan aktiivilauseen objekti topikaalistetaan, eli nostetaan lauseen keskeisimmäksi elementiksi. Ks. esimerkkejä: Matti kirjoitti kirjan saameksi. > Kirja kirjoitettiin saameksi. Máhtte čálii girjji sámegillii. > Girji čál'lojuv'vui sámegillii. Esimerkiksi englannin passiivissa objekti topikaalistetaan, mutta tekijää ei välttämättä häivytetä: Matthew wrote the book. > The book was written (by Matthew). Lisäksi englannissa sellaisia lauseita, joiden subjekti ei ilmaise tekijää, voidaan muuttaa passiiviin: The storm destroyed the boat. > The boat was destroyed by the storm. (Myrsky rikkoi veneen. > *Vene rikottiin.) (Stoarbma biđgii fatnasa. > *Fanas biđgejuv'vui.) Saamessa ja suomessa passiivi siis edellyttää tietoisen, inhimillisen tekijän olemassaoloa, vaikkei tekijää passiivilauseessa ilmaistakaan. Lisäksi saamen ja suomen passiivit yleensä edellyttävät toiminnan tahallisuutta; siksi seuraavanlainen passiivin muodostus ei ole mahdollista: Matti rikkoi pyörän peruuttamalla vahingossa sen päälle. > *Pyörä rikottiin (peruuttamalla vahingossa sen päälle). Eräässä suhteessa saamen passiivi kuitenkin poikkeaa suomen passiivista ja muistuttaa esim. englannin passiivia. Kun aktiivilause muutetaan saamessa passiiviin, aktiivilauseen objektista tulee passiivilauseen subjekti: Máhtte [subj.] čállá girjji [obj.]. > Girji [subj.] čál'lojuv'vo. b. Passiivin muodostus. Sekä suomesta että englannista poiketen saamen passiivit eivät ole taivutusmuotoja, vaan johdettuja verbejä. Passiiviverbit muodostetaan seuraavien kaavojen avulla: astevaihteluverbit: konsonantinvahvennus + dift. oikeneminen + johdin -ojuv'vo-t kolmitavuiset verbit: verbin vartalo + johdin -uv'vo-t kaksivartaloiset verbit: j-vartalo + johdin -uv'vo-t Esimerkkejä: čállit ‘kirjoittaa’ > čál'lojuv'vot ‘to be written’ čatnat ‘sitoa’ > čadnojuv'vot ‘to be tied’ lohkat ‘lukea’ > lohkkojuv'vot ‘to be read’ dadjat ‘sanoa’ > daddjojuv'vot ‘to be said’ váldit ‘ottaa’ > váldojuv'vot ‘to be taken’ oaidnit ‘nähdä’ > oidnojuv'vot ‘to be seen’ čuohppat ‘leikata’ > čuhppojuv'vot ‘to be cut’ gávdnot ‘löytää’ > gávdnojuv'vot ‘to be found’ jearrat ‘kysyä’ > jer'rojuv'vot ‘to be asked’ muitalit ‘kertoa’ > muitaluv'vot ‘to be told’ ráhkadit ‘valmistaa’ > ráhkaduv'vot ‘to be made’ loktet ‘nostaa’ > loktejuv'vot ‘to be lifted’ hukset ‘rakentaa’ > huksejuv'vot ‘to be built’ lebbet ‘levittää’ > lebbejuv'vot ‘to be spread’ Astevaihteluverbeistä käytetään usein myös lyhyempiä passiiveja, joiden johtimena on pelkästään -o-. Esimerkkejä: čállit ‘kirjoittaa’ > čál'lot ‘to be written’ čatnat ‘sitoa’ > čadnot ‘to be tied’ lohkat ‘lukea’ > lohkkot ‘to be read’ dadjat ‘sanoa’ > daddjot ‘to be said’ váldit ‘ottaa’ > váldot ‘to be taken’ jearrat ‘kysyä’ > jer'rot ‘to be asked’ Lyhyemmällä -o-johtimella muodostetuilla verbeillä on kuitenkin usein erityinen automatiivinen merkitys. Ne ilmaisevat, että kantaverbin ilmaisema toimi tapahtuu “itsestään”, ilman inhimillisen tekijän tietoista tai tarkoituksellista toimintaa: oaidnit ‘nähdä’ > oidnot ‘näkyä’ gullat ‘kuulla’ > gul'lot ‘kuulua’ haksit ‘haistaa’ > haksot ‘haista’ gávdnat ‘löytää’ > gávdnot ‘löytyä’ doadjit ‘taittaa’ > doddjot ‘taittua’ geassit ‘vetää’ > ges'sot ‘raahautua’ čoaggit ‘kerätä’ > čoggot ‘kertyä’ deaddit ‘painaa’ > deddot ‘nähdä painajaisia’ Tällaista lyhyempää verbiä ei voida käyttää passiivina silloin, kun se voisi sekoittua automatiiviin: esimerkiksi gahpir gávdnui skáhpes ei voi tarkoittaa ‘lakki löydettiin kaapista’, vaan ainoastaan ‘lakki löytyi kaapista’. c. Passiivilauseiden muodostaminen. Koska passiivit ovat itsenäisiä, johdettuja verbejä, ne taipuvat kaikissa luvuissa ja persoonissa. Passiiviverbit taipuvat aivan samoin kuin muutkin -ot-loppuiset kaksivartaloiset verbit (ks. kappale 7, kielioppia, A.2.; kappale 9, kielioppia, A.3.). Koska aktiivilauseen objektista tulee passiivilauseessa subjekti, taivutetaan passiiviverbi sitä vastaavaan lukuun ja persoonaan. Katso esimerkkejä: Áhčči doalvu máná skuvlii biillain. Mánná dolvojuv'vo skuvlii biillain. ‘isä vie lapsen kouluun autolla’ ‘lapsi viedään kouluun autolla’ Áhčči doalvu mánáid skuvlii biillain. Mánát dolvojuv'vojit skuvlii biillain. ‘isä vie lapset kouluun autolla’ ‘lapset viedään kouluun autolla’ Čatnen beatnaga gitta. Beana čadnojuv'vui gitta. ‘sidoin koiran kiinni’ ‘koira sidottiin kiinni’ Universitehtas stuđeanttat lohket ollu girjjiid. Universitehtas lohkkojuv'vojit ollu girjjit. ‘yliopistossa opiskelijat lukevat paljon kirjoja’ ‘yliopistossa luetaan paljon kirjoja’ Moai čuohpaime muoraid ákšuin. Muorat čuhppojuv'vojedje ákšuin. ‘me (2) kaadoimme puut kirveellä’ ‘puut kaadettiin kirveellä’ Dii geassibehtet fatnasa gáddái. Fanas ges'sojuv'vui gáddái. ‘te vedätte veneen rantaan’ ‘vene vedettiin rantaan’ Hoavda mearridii mu vuolgit Dážii. Mun mearriduv'vojin vuolgit Dážii. ‘johtaja määräsi minut lähtemään Norjaan’ ‘minut määrättiin lähtemään Norjaan’ Mii válljet du čál'lin. Don válljejuv'vot čál'lin. ‘me valitsemme sinut sihteeriksi’ ‘sinut valitaan sihteeriksi’ Myös intransitiivisista verbeistä (eli niistä, jotka eivät voi saada objektia) voidaan toisinaan muodostaa passiiveja, vaikka ne eivät olekaan kovin tavallisia. Silloin passiivilauseella ei ole lainkaan subjektia, ja verbin täytyy olla yksikön 3. persoonassa: Dii ehpet vuolgge dohko. Dohko ii vulgojuv'vo. ‘te ette lähde sinne’ ‘sinne ei lähdetä’ Olbmot elle dolin gođiin. Dolin el'lojuv'vui gođiin. ‘ihmiset elivät muinoin kodissa’ ‘muinoin elettiin kodissa’ Buohkat čuiget dáppe dálvit. Dáppe čuigojuv'vo dálvit. ‘kaikki hiihtävät täällä talvisin’ ‘täällä hiihdetään talvisin’ Passiiviverbit voivat toisinaan myös esiintyä infinitiivimuodossa “apuverbin” jäljessä (ks. kappale 2, kielioppia, B), ja jopa min-infinitiivissä ilmaisemassa progressiivista aspektia: Sii galget bargat dán barggu. Dát bargu galgá bargojuv'vot. ‘heidän on tehtävä tämä työ’ ‘tämä työ on tehtävä’ Sii leat jo bargamin dan. Dat lea jo bargojuv'vomin. ‘he ovat jo tekemässä sitä’ ‘sitä tehdään jo’ Harjoituksia. 1. Muodosta verbeistä passiivijohdokset. Tarvitset niitä seuraavissa tehtävissä! addit _____________________ juhkat _____________________ bassat _____________________ láibut _____________________ báhkket _____________________ lonuhit _____________________ buktit _____________________ mearkut _____________________ čájehit _____________________ njiedjat _____________________ čoaggit _____________________ njuovvat _____________________ dikšut _____________________ oahpahit _____________________ doallat _____________________ oastit _____________________ dutkat _____________________ orustit _____________________ fállat _____________________ ráv'vet _____________________ gáfestallat _____________________ šiehttat _____________________ geahččat _____________________ viežžat _____________________ goarrut _____________________ vuojehit _____________________ gokčat _____________________ vuoš'šat _____________________ guldalit _____________________ vuovdit _____________________ 2. Muuta lauseet passiiviin. a. Bearjadaga sii orustedje Ohcejogas. b. Dákko mii njiejaimet ovdal johkagáddái. c. Sii leat jo dikšon ášši. d. Nieiddat leat láibon láibbi gussiide. e. Manin leahppi gokčan buot lásaid? f. Galli áigge mii gáfestallat? g. Man gávppis leahppi oastán dáid lássaliinniid? h. Badjeolbmot merkot misiid ihttin. i. Don galggat doallat beatnaga gitta gávpogis. j. Doaktárat ráv'vejit dán girjjis, ahte njálgáid ii galgga borrat ollu. k. Doaktárat fertejit dutkat dudno, ovdalgo addet dálkasiid. l. Sii basset lihtiid lihttebassanmašiinnain. m. Ovdal badjeolbmot njuvve bohccuid gárdde luhtte. n. Soai vuojeheigga gusaid áidái. o. Son buvttii dán girjji Duiskkas. 3. Käännä saameksi. a. Ruokaa tarjotaan kello kaksitoista. b. Nämä hillat on kerätty Lapista. c. Rahaa vaihdetaan pankissa. d. Tässä huoneessa kuunnellaan musiikkia. e. Kahvi on näköjään keitetty meille. f. Autot myytiin Norjaan. g. Onko kaikki tee juotu? h. Vaatteet ommellaan ompelukoneella. i. Paketti haettiin postista jo aamulla. j. Saamen kieltä opetetaan Oulun yliopistossa. k. Rahat on annettu Matille. l. Kalat on pakattu paperipusseihin. m. Elokuva näytettiin lapsille. n. Sitten sovittiin, että Matti opettaa saamen kieltä. o. Elokuva katsottiin illalla. KAPPALE 12 Inger Halvari: Dalle go áddjá jámii (2. lohku, 1. oassi) Márjá moriha. Son čierostuddá ja huikkáda: – Eadni, gos don leat? Eadni jienáda: – Márjá, bargga dal nohkkat. Dál lea vuos menddo árrat lihkkat. Márjá láve nohkkat viehka árrat eahkedis. Máŋgii son nohkasta beavdegeahčái boradettiin. Son gáskkesta láibbi, suoská váháš ja de álgá njammat dan. Loahpas son ii nagat čalmmi šat doallat rabasin. Eadni ferte su dalle gurput seŋgii. Márjá vuolgá eatni lusa. Muhto eatni bálddas oađđá unna vieljaš iige son sáhte mannat dohko. Márjá jurddaša easkká niegu birra. Eadni ja Márjá leigga suhkamin rastá Deanu. Go soai bođiiga guovdu Deanu, čuoččastii eadni ja gahčai badjel fatnasa. Márjá áiggui dohppet eatni gihtii, muhto eadni jávkkehii čáze vuollái. Márjá bázii okto fatnasii čierrut. Márjá čohkána ja bálkesta njuoska gokčasa eret. – Eadni lea iežas seaŋggas, Márjá dadjá jitnosit. Áhči bálddas fas lea Máhtte. Ovllá lea oađđimin iežas seaŋggas. Ovllá seaŋga lea uksaguoras. Márjá njuike seaŋggas. Láhtti lea galmmas. Son doarggista. Lea buoremus ahte son nuolasta eret njuoska biktasiid. Márjá nuollá báiddi, liivva ja buvssaid, ja bálkesta daid seaŋgga vuollái. Son njáhka beavdde lusa. Beavdde alde leat buhtes biktasat. Son borve das'sá go gávdná buvssaid ja báiddi. Báiddis lea hirbmat stuorra ráigi, muhto maid dat dahká. – Mun in áiggo nohkkat, áiggun vuolgit bodnái, son dadjá. Son leahkasta uvssa. Feaskáris lea oalle seavdnjat. Ovdalgo son vuolgá bodnái, son guovlala áhku latnjii. Áhkku lea gokčasa vuolde. Márjá ferte geahččat dárkilit, oidnogo gosge gobmi. Gievkkanis leat lássaliinnit guktuid lásaid ovddas. Gámmeruksa lea gitta. Orru váháš issoras leat okto, lea nu jaskat. Márjá ii láve ballat, muhto dál sus lea ain dat váivves deattán čalmmiid ovddas. Áhčči lea oahpahan su bidjat dola oapmanii. Oapmana vuolde leat beassit ja goikemuorat. Márjá coggá bessiid vuos ja de bidjá guokte goikemuora. Riššaidhan son maid dárbbaša. – Gosa áhčči lea daid bidjan? Son ohcá ja gávdná. Dolla buollá. Márjá lasiha oapmanii muoraid. Márjá doidá gáffegievnni. Son bumpe buhtes čázi gievdnái ja bidjá dan oapmana ala. Bus'sá njuike lássii. Márjá healkkeha. Bus'sá lea juo ráhpa alde go Márjá leahkasta olgouvssa. Bus'sá lea buorre mielas ja dušše batná. Márjá lea buorre bus'sái. Son váldá dan askái ja njávkkada. Márjá ráhkada bus'sái lávlaga: Čáppa šiega bus'sá leat, banát dál mu askkis Dus lea liegga náhkki maid ja don máhtát batnit Geassit gávnnai eadni du, dalle ledjet don un'ni nu Eadni attii mielkki dutnje ja nu don sturrot bus'sáš. Márjjá mielas dát lávlla orru leamen nu čáppis, ahte son ferte dan máŋgii lávlut. Bus'sá njoallu su gieđaid. – Bussás lea earalágan njuovčča go mus. Oaččungo mun geahččat du njuokčama? jearrá Márjá. Son rahpá bussá njálmmi. – O, man ollu čohka bánit dus leat! Ja man ártegis njuovčča, masá seammalágan go fiilu, dadjá Márjá. Bus'sá ii liiko dasa ollege. Dat njuike ja manná oapmana vuollái. Sanasto morihit – morihan /mooriihtih(t) – mooriihtan/ havahtua čierostuddat – čierostuttan /čie'rostudtah(t) – čie'rostuttan/ tehdä itkua huikkádit – huikkádan /huujhkääδih(t) – huujhkääδan/ huudahtaa (< huikit ’huutaa’) jienádit – jienádan /jienääδih(t) – jienääδan/ äännähtää bargat – barggan /pârkah(t) – pâârkkaan/ (myös:) pyrkiä nohkkat – nohkan /nohkah(t) – noohkaan/ nukahtaa; (harv.) nukkua menddo /mee'ntto/ liian lihkkat – lihkan /lihkah(t) – liihkaan/ herätä máŋgii /mäŋkij/ monesti (yIll sanasta máŋga) nohkastit – nohkastan /noo'hkastih(t) – noo'hkastan/ nukahtaa (äkkiä); nukkua (hetki) geahči – geaži /kiähčii – kiäčii/ kärki, pää (’end’) boradettiin /pooraδeettijn/ syödessä, aterioidessa (ns. gerundimuoto verbistä boradit) gáskkestit – gáskkestan /kää'skestih(t) – kää'skestan/ puraista (< gáskit ’purra’) suoskat – suoskkan /sŭĕskah(t) – suoskaan/ pureskella njammat – njaman /n^jââmmaah(t) – n^jââmaan/ imeä nagadit – nagadan /nââ.aδih(t) – nââ.aδan/ kyetä, jaksaa rabas – rahpasa, # = /rââvaas – rââhpasa/ avoin gurput – gurppun /kur^hpuuh(t) – kuurhpuun/ kantaa easkká /iäskää/ äskeinen (vain attribuuttina!) niehku – niegu /niehkuu – nie.uu/ uni suhkat – sugan /suuhkaah(t) – suu.aan/ soutaa guovdu /kŭĕvtuu/ keskellä gahččat – gahčan /kâhčah(t) – kââhčaan/ pudota jávkkehit – jávkkehan /jää'vhkehtih(t) – jää'vhkehtan/ kadota (nopeasti, yllättäen tms.) čohkánit – čohkánan /čoohkäänih(t) – čoohkäänan/ istuutua bálkestit – bálkestan /pälhkestih(t) – pälhkestan/ heittää, viskata njuoskkas – njuoskasa, #njuoska /n^juoskaas – n^jŭĕskasa, n^jŭĕska/ märkä govččas – gokčasa /koovhčaas – kokčasa/ peitto, peite jitnosit /jii'tnosih(t)/ ääneen njuiket – njuiken /n^juj^hkeh(t) – n^juj^hken/ hypätä doarggistit – doarggistan /tuärkkiistih(t) – tuärkkiistan/ täristä, väristä nuolastit – nuolastan /nŭĕlastih(t) – nŭĕlastan/ riisua (äkkiä, nopeasti tms.) (< nuollat) nuollat – nuolan /nuollaah(t) – nuolaan/ riisua báidi – báiddi /päjtii – pääjttii/ paita liiva – liivva /lijva – liijvva/ liivi buvssat /puuvssaah(t)/ housut (monikollinen sana) njáhkat – njágan /n^jaahkaah(t) – n^jaa.aan/ hiipiä buhtis – buhttása, #buhtes /puuhtiis – puhtääsa, puu'htes/ puhdas borvet – borven /porveh(t) – porven/ pöyhiä, penkoa hirbmat – hirbmada, # = /hirmah(t) – hirmaδa/ hirveä, hirmuinen ráigi – ráiggi /räjkii – rääjkkii/ reikä bodni – botni /potnii – pootnii/ pohja; (tässä:) alakerta leahkastit – leahkastan /lea'hkastih(t) – lea'hkastan/ aukaista, avata (ovi tms.) guovlalit – guovlalan /kŭĕvlalih(t) – kŭĕvlalan/ vilkaista (< guovlat ‘kurkkia’) dárkilit /tär^hkiiliht(t)/ tarkasti gobmi – gopmi /kopmii – koopmii/ kummitus guktot – guktuid /kuktoh(t) – kuktuj/ molemmat (muuntovartaloinen u-nomini, monikollinen sana!) issoras – issorasa, # = /iissoras – iissorasa/ hirveä, kamala, pelottava deattán – deattána /tiättään - tiättääna/ painajainen oahpahit – oahpahan /uahpahtih(t) – uahpahtan/ opettaa dolla – dola /toolla – toola/ tuli oapman – oapmana /uapmaan – uapmana/ uuni beas'si – beassi /pĕăssii – piässii/ tuohi goikkis – goikása, #goike- /koojhkiis – koj^hkääsa, kojhke-/ kuiva coggat – cokkan /cogkah(t) – cookkaan/ sujauttaa, panna jhkin; pukea (vaate); tunkea riš'ša – rišša /rišša – riišša/ tulitikku; rikki buollit – buolán /puolliih(t) – puolään/ palaa lasihit /lââsiihtih(t) – lââsiihtan/ lisätä doidit – doiddán /tojtiih(t) – toojttään/ huuhtoa gievdni – gievnni /kĭĕvnii – kievnnii/ ämpäri; (kahvi)pannu bumpet – bumpen /pum^hpeh(t) – pum^hpen/ pumpata ráhppa – ráhpa /rahpa – raahpa/ rappu, porras aski – askki /âskii – ââskii/ syli njávkkadit – njávkkadan /n^jaavhkaδih(t) – n^jaavhkaδan/ silittää, silitellä (kädellä) lávlla – lávlaga /laavlla – lavla.a/ laulu náhkki – náhki /nähkii – näähkii/ nahka stuorrut – stuorun /stuorruuh(t) – stuoruun/ suureta, kasvaa isommaksi njoallut – njoalun /n^jualluuh(t) – n^jualuun/ nuolla njuovčča – njuokčama /n^juovhča – n^jŭĕkčama/ kieli (‘tongue’) njálbmi – njálmmi /n^jälmii – n^jäälmmii/ suu čogas – čohkasa, #čohka /čoo.aas – čoohkasa, čoo'hka/ terävä (päästä, kärjestä, ei reunasta) bátni – báni /päätnii – päänii/ hammas ártet – ártega, #ártegis /är^hteh(t) – är^hte.a, är^hte.is/ erikoinen, outo seammalágan, # = /seä'mmalââ.an/ samanlainen fiilu – fiillu /fijluu – fiijlluu/ viila ollege /oo'lleje/ [ei] ollenkaan, lainkaan Kielioppia. Sijojen käyttö. A. Nominatiivia käytetään: a) subjektin sijana: Máhtte lea hui guhkki. Matti on hyvin pitkä. Mánát vulget skuvlii. Lapset lähtevät kouluun. Niillas borrá láibbi. Niilo syö leipää. Huomaa, että passiivilauseen subjekti vastaa aktiivilauseen objektia: Mánát dolvojuv'vojedje skuvlii. Lapset vietiin kouluun. Omistuslauseessa omistettava on subjekti: Mus lea biila. Minulla on auto. Áhčis eai leat vieljat. Isällä ei ole veljiä. b) predikatiivin sijana (verbien leat ’olla’ ja šaddat ’tulla joksikin’ yhteydessä): El'le lea studeanta. Elli on opiskelija. El'le lea viehka oanehaš. Elli on melko lyhyt. Lássaliinnit leat ruoksadat. Verhot ovat punaiset. Sabehat šadde oanehaččat. Suksista tuli lyhyet. c) objektin sijana, jos objektina on muu lukusana kuin okta ’yksi’: Mun oasttán guokte láibbi. Ostan kaksi leipää. Mun válddán golbma. Otan kolme. (vrt. Mun válddán ovtta. Otan yhden.) B. Genetiiviä käytetään: a) objektin sijana (paitsi jos objekti on muu lukusana kuin okta ‘yksi’). Niillas borrá láibbi. Niilo syö leipää. Áhčči doalvu mánáid skuvlii. Isä vie lapset kouluun. Iŋgá lea filmma geahččamin. Inka on katsomassa elokuvaa. In juga deaja. En juo teetä. Loga dán girjji! Lue tämä kirja! Huomaa, että verbit gal'lestallat ja gal'ledit ’vierailla’ saavat objektin: Gal'ledin áhku ikte. Kävin isoäidin luona kylässä eilen. b) omistuslausekkeessa: Máhte beana lea šilljus Matin koira näkyy pihalla. Dát leat mánáid biktasat. Nämä ovat lasten vaatteita. c) lukusanojen (paitsi okta ‘yksi’) yhteydessä: Mus leat guokte oappá. Minulla on kaksi sisarta. Osten mátkkis vihtta báiddi. Ostin matkalla viisi paitaa. d) post- ja prepositioiden yhteydessä: Girji lea beavdde alde. Kirja on pöydällä. Vuolgu Máreha geahčai. Lähdetään Maaritille. Sámmol muitalii Dáža mátkki birra. Samuli kertoi Norjan matkasta. Mii leat vuodján birra Sámi. Olemme ajaneet ympäri Lappia. e) eräissä ajan ilmauksissa (ks. kappale 9, kielioppia, D): Mii vuolgit boahtte gease Fránkriikii. Me lähdemme ensi kesänä Ranskaan. Mannan jage moai oruime Helssegis. Viime vuonna me asuimme Helsingissä. Ovddet iđida mun lihkken diibmu čieža. Toissa aamuna heräsin kello seitsemän. f) Vertailurakenteissa komparatiivin edellä: Máhtte lea mu guhkit. Matti on minua pidempi. g) guovttos-rakenteessa: Máhte guovttos leaba ruovttus. Matti ja hänen vaimonsa (tms.) ovat kotona. Áhči guovttos Lássiin bođiiga ikte. Isä ja Lassi tulivat eilen. h) lauseenvastikkeen subjektin sijana: Oainnán Máhte čuohppamin muoraid. Näen Matin kaatamassa (~ kaatavan) puita. Gullen Elle lávlumin. Kuulin Ellin laulavan. i) monikon genetiiviä käytetään nominatiivimuotoisten kysyvien pronominien mii ja gii jäljessä: Mii mášiinnaid dát lea? Mikä kone tämä on? Gii olbmuid dat lei? Kuka ihminen se oli? Huomaa, että kohtien d) ja e) rakenteissa käytetään usein lyhentynyttä yksikön genetiiviä, jossa toisen tavun i > e, u > o. C. Lokatiivia käytetään: a) paikallissijana, ilmaisemassa jossakin olemista ja jostain tulemista tai poistumista: Iŋgá lea boasttas. Inka on postissa. Máhtte lea universitehtas. Matti on yliopistolla. Moai bohte ruovttus. Tulemme kotoa. Sii vulge Oulus eahkes. He lähtivät Oulusta illalla. b) omistuslauseessa ilmaisemaan omistajaa: Mus lea bus'sá. Minulla on kissa. Elles eai leat mánát. Ellillä ei ole lapsia. c) ilmaisemaan ”luovuttajaa”: Ožžon ruđaid Máhtes. Sain rahat Matilta. Gullen dan áhčis. Kuulin sen isältä. d) eräissä ajan ilmauksissa (ks. kappale 9, kielioppia, D): Boahtte vahkus manan Osloi. Ensi viikolla menen Osloon. Vuoššan biergomáli eahkedis. Keitän lihakeiton illlalla. e) verbien ballat ’pelätä’ ja váruhit ’varoa’ yhteydessä: Balan Máhte beatnagis. Pelkään Matin koiraa. Várut beatnagis! Varo koiraa! D. Illatiivia käytetään: a) tulosijana, ilmaisemassa jonnekin tulemista, saapumista, menemistä, siirtymistä; lisäksi myös verbin báhcit ’jäädä’ yhteydessä: Boađán Ohcejohkii eahkedis. Tulen Utsjoelle illalla. Vuolgu gávpogii! Lähdetään kaupunkiin! Bijatgo girjjiid hildui? Laitatko kirjat hyllyyn? Moai báziime gávpogii. Me jäimme kaupunkiin. b) ilmaisemassa vastaanottajaa tai hyötyjää: Adden girjji Márehii. Annoin kirjan Maaritille. Muital dan nieiddaidege! Kerro se tytöillekin! Ráhkadin biđđosa gussiide. Tein poronkäristystä vieraille. Raba munnje uvssa. Avaa minulle ovi. Čájeheadnu govaid earáidege! Näytetään kuvia muillekin! c) ajan ilmauksissa, jotka vastaavat kysymyksiin man rádjai ’mihin saakka’ ja man guhkes áigái ’kuinka pitkäksi aikaa’: Mii leimmet doppe gaskaidjii. Olimme siellä keskiyöhön saakka. Mun manan Anárii olles beaivái. Menen Inariin koko päiväksi. d) verbin liikot ’pitää jostakin’ yhteydessä: Mun in liiko dedjii. En pidä teestä. Liikotgo J. R. R. Tolkiena girjjiide? Pidätkö J. R. R. Tolkienin kirjoista? e) kielten nimistä, kun ilmaistaan millä kielellä jotain sanotaan, luetaan, kirjoitetaan jne. Lohken girjji dárogillii. Luin kirjan norjaksi. Muitalin dan suomagillii. Kerroin sen suomeksi. Huomaa: sanalla ruoktu ’koti’ ei ole illatiivia (*ruktui), vaan sen sijasta käytetään muotoa ruoktot: Itgo jo boađe ruoktot? Etkö jo tule kotiin? Gánddat báhce ruoktot. Pojat jäivät kotiin. E. Komitatiivia käytetään: a) ilmaisemaan osallistujaa tai seuralaista, harvoin myös jonkin mukana olevaa tai johonkin yhteen kuuluvaa esinettä, osaa tms.: Láibbun gáhku Márehiin. Leivon kakun Maaritin kanssa. Vulgot gávpogii earáiguin! Lähdetään ulos muiden kanssa! Orun dáppe ovttas bearrašiin. Asun täällä perheeni kanssa. Osten biilla dálvejuvllaiguin. Ostin auton talvirenkailla. b) ilmaisemaan välinettä tai keinoa: Vuoddju duoddarii mohtorgielkkáin! Ajetaan tunturiin moottorikelkalla! Čálátgo reivve beannain? Kirjoitatko kirjeen kynällä? Maid don goarrunmášiinnain áiggut? Mitä sinä ompelukoneella aiot [tehdä]? It sáhte eallit dušše njálgáiguin. Et voi elää pelkillä karkeilla. Osten bierggu čuđiin ruvnnuin. Ostin lihaa sadalla kruunulla. c) guovttos-rakenteen jälkiosana ja moai- ja doai pronominien määreenä: Máhte guovttos Issáhiin vuolgiba meahccái. Matti ja Iisakki lähtevät metsään. Moai Máhtiin vulge olggos čuoigat. Minä ja Matti lähdemme ulos hiihtämään. F. Essiiviä käytetään: a) ilmaisemaan (yleensä oletettua tai ei-pysyvää) tilaa, ominaisuutta tai identiteettiä: El'le bargá gielddas čál'lin. Elli työskentelee kunnassa sihteerinä. Mánnán lávejin fitnat čuoigamin. Lapsena minulla oli tapana käydä hiihtämässä. Veal'lájin olles vahku buohccin. Makasin koko viikon sairaana. Gádden su ollesolmmožin. Luulin häntä aikuiseksi. Jáhkán dán filmma buorrin. Uskon tämän elokuvan olevan hyvä. Huomaa, että myös säätilan ilmaukset ovat essiivimuotoisia: Čáppa dálkin lea somá čuoigat. Kauniilla säällä on mukava hiihtää. Sii jovde ruoktot easkka seavdnjadin. He ehättivät kotiin vasta pimeällä. In viša vuolgit gávpái arvin. En viitsi lähteä kauppaan sateella. Liite A. Astevaihtelutapaukset. 1.1. Kaksoiskonsonantin ja yhden konsonantin vaihtelu (KA II – KA I) đđ đ oađđit – oađán /uäδδiih(t) – uäδään/ nukkua ff f geaffi – geafi /kiäffii – kiäfii/ köyhä ll l giella – giela /kiella – kiela/ kieli (language) mm m namma – nama /nââmma – nââma/ nimi nn n mánná – máná /mäännää – määnää/ lapsi nnj nj mannji – manji /mâân^jn^jii – mâân^jii/ miniä ŋŋ ŋ maŋŋi – maŋi /mââŋŋii – maŋii/ taka-, perä- rr r muorra – muora /muorra – muora/ puu ss s gussa – gusa /kuussa – kuusa/ lehmä šš š vašši – vaši /vââššii – vââšii/ viha ŧŧ ŧ Ruoŧŧa – Ruoŧa /ruoθθa – ruoθa/ Ruotsi vv v suovva – suova /suovva – suova/ savu 1.2. ”Pitkän” ja ”lyhyen” kaksoiskonsonantin vaihtelu (KA III – KA II) f'f ff jáf'fu – jáffu /jaffuu – jaaffuu/ jauhot l'l ll steal'li – stealli /stĕăllii – stiällii/ tasanne l'lj lj viellja – vielja /vĭĕl^jl^ja – viel^jl^ja/ veli m'm mm cum'má – cummá /cummää – cuummää/ suudelma n'n nn bean'na – beanna /p’ĕănna – p’iänna/ kynä (kuulakärki- tms.) ŋ'ŋ ŋŋ haŋ'ŋá – haŋŋá /hâŋŋää – hââŋŋää/ alli r'r rr skear'ru – skearru /skĕărruu – skiärruu/ kiekko s's ss bus'sá – bussá /pussää – puussää/ kissa š'š šš vuoš'šat – vuoššan /vŭĕššah(t) – vuoššaan/ keittää v'v vv neav'vu – neavvu /nĕăvvuu – niävvuu/ neuvo; väline 2.1. Preaspiraatio vahvassa asteessa, yksi konsonantti heikossa asteessa (KA II – KA I) hp b lohpi – lobi /loohpii – loovii/ lupa ht đ giehta – gieđa /kiehta – kieđa/ käsi hk g johka – joga /joohka – joo.a/ joki ahki – agi /ââhki – ââjii/ ikä hc z beahci – beazi /piähcii – piäcii/ mänty hč ž geahči – geaži /kiähčii – kiäčii/ pää (ei ’head’), kärki 2.2. Preaspiraatio molemmissa asteissa (KA III – KA II) hpp hp vuohppa – vuohpa /vŭĕhpa – vuohpa/ appi htt ht Máhtte – Máhte /mähte – määhte/ Matti hkk hk lohkka – lohka /lohka – loohka/ lukko hcc hc fáhcca – fáhca /fahca – faahca/ lapanen hčč hč áhčči – áhči /ähčii – äähčii/ isä 3.1. Heikossa asteessa yksittäinen nasaali, vahvassa asteessa klusiili + nasaali (KA II – KA I) pm m Sápmi – Sámi /sääpmii – säämii/ Lappi tn n vuotna – vuona /vuotna – vuona/ vuono tnj nj botnjat – bonjan /pootn^jaah(t) - poon^jaan/ vääntää kŋ ŋ jiekŋa – jieŋa /jiekŋa – jieŋa/ jää 3.2. Klusiili + nasaali molemmissa asteissa (KA III – KA II) bm pm gobmi – gopmi /kopmii – koopmii/ aave, haamu dn tn bodni – botni /potnii – pootnii/ pohja dnj tnj boadnji – boatnji /pŏątn^jii – puätn^jii/ aviomies gŋ kŋ duogŋat – duokŋan /tŭĕkŋah(t) – tuokŋaan/ paikata 4. Liudentunut kaksoiskonsonantti /t^jt^j/ (KA II – KA I) dj j vuodjit – vuoján /vuot^jt^jiih(t) – vuojään/ ajaa 5. Osittain soinnilliset kaksoiskonsonantit (KA III – KA II): bb pp oabbá – oappá /ŏąbpää – uäppää/ sisar dd tt haddi – hatti /hâdtii – hââttii/ hinta gg kk biegga – biekka /pĭĕgka – piekka/ tuuli ddj dj áddjá – ádjá /äd^jt^jää – äät^jt^jää/ isoisä zz cc gazza – gacca /kâzca – kââcca/ kynsi žž čč viežžat – vieččan /vĭĕžčah(t) – vieččaan/ hakea 6.1. Sonorantin ja toisen konsonantin yhtymät (KA III – KA II) đb đbb beađbi – beađbbi /pĕăδpii – piäδppii/ lapaluu đg đgg geađgi – geađggi /kĕăδkii – kiäδkkii/ kivi đv đvv báđva – báđvva /paδva – paaδvva/ visa, kova puu ib ibb láibi – láibbi /läjpii – lääjppii/ leipä id idd nieida – nieidda /nĭĕjta – niejtta/ tyttö, tytär if iff riifu – riiffu /rijfuu – riijffuu/ etana ig igg čuoigat – čuoiggan /čŭĕjkah(t) – čuojkkaan/ hiihtää ihl ihll máihli – máihlli /mäjLii – määjLLii/ mahla ihm ihmm duihmi – duihmmi /tujMii – tuujMMii/ tyhmä ihn ihnn čáihni – čáihnni /čäjNii – čääjNNii/ tikka il ill biila – biilla /pijla – piijlla/ auto ir irr láiri – láirri /läjrii – lääjrrii/ savi is iss gáisá – gáissá /käjsää – kääjssää/ lumihuippuinen vuori iv ivv deaivat – deaivvan /tĕăjvah(t) – tiäjvvaan/ osua; tavata lb lbb silba – silbba /silpa – siilppa/ hopea ld ldd guoldu – guolddu /kŭĕltuu – kuolttuu/ kova lumituisku lf lff skuolfi – skuolffi /skŭĕlfii – skuolffii/ pöllö lg lgg vuolgit – vuolggán /vŭĕlkiih(t) – vuolkkään/ lähteä ls lss goalsi – goalssi /kŏąlsii – kuälssii/ koskelo lš lšš álša – álšša /alša – aalšša/ kunto, voimat lv lvv balva – balvva /pâlva – pââlvva/ pilvi mb mbb bumbá – bumbbá /pumpää – puumppää/ arkku nd ndd gánda – gándda /kanta – kaantta/ poika nž nžž stánži – stánžži /stänčii – stäänččii/ loka ŋg ŋgg máŋga – máŋgga /maŋka – maaŋkka/ moni rb rbb árbi – árbbi /ärpii – äärppii/ perintö rd rdd čearda – čeardda /čĕărta – čiärtta/ heimo rf rff márfi – márffi /märfii – määrffii/ makkara rg rgg biergu – bierggu /pĭĕrkuu – pierkkuu/ liha rj rjj muorji – muorjji /mŭĕrjii – muorjjii/ marja rs rss bursa – burssa /pursa – puurssa/ kukkaro rš ršš morša – moršša /morša – mooršša/ mursu rv rvv arvi – arvvi /ârvii – âârvvii/ sade rž ržž gárži – gáržži /kärčii – käärččii/ ahdas, kapea vd vdd ravda – ravdda /râvta – rââvtta/ reuna vg vgg čuovga – čuovgga /čŭĕvka – čuovkka/ valo vhl vhll skávhli – skávhlli /skävLii – skäävLLii/ lokki vj vjj čoavji – čoavjji /čŏąvjii – čuävjjii/ vatsa vl vll lávlut – lávllun /lavluuh(t) – laavlluun/ laulaa vr vrr jávri – jávrri /jävrii – jäävrrii/ järvi vz vzz sávza – sávzza /savca – saavcca/ lammas vž vžž guovža – guovžža /kŭĕvča – kuovčča/ karhu 6.2. Sonorantti + h + klusiili (KA III – KA II) ic icc gáica – gáicca /kaj^hca – kaajhca/ vuohi ik ikk čuoika – čuoikka /čŭĕj^hka – čuojhka/ sääski ip ipp biipu – biippu /pij^hpuu – piijhpuu/ piippu it itt áiti – áitti /äj^htii – ääjhtii/ aitta lk lk mielki – mielkki /mĭĕl^hki – mielhkii/ maito lp lpp stoalpu – stoalppu /stŏăl^hpuu – stualhpuu/ tolppa lt ltt sálti – sáltti /säl^htii – säälhtii/ suola mp mpp gumpe – gumppe /kum^hpe – kuumhpe/ susi ŋk ŋkk báŋku – báŋkku /paŋ^hkuu – paaŋhkuu/ pankki rc rcc bircu – birccu /pir^hcuu – piirhcuu/ noppa rč rčč skurču – skurčču /skur^hčuu – skuurhčuu/ rotko, kuru rk rkk mearka – mearkka /mĕăr^hka – miärhka/ merkki rp rpp árpu – árppu /ar^hpuu – aarhpuu/ (ohut) lanka rt rtt bárti – bártti /pär^htii – päärhtii/ onnettomuus vk vkk lávka – lávkka /lav^hka – laavhka/ laukka vp vpp gávpi – gávppi /käv^hpii – käävhpii/ kauppa 6.3. Konsonanttiyhtymät, joiden ensijäsen on s, š tai t (KA III – KA II) sk skk goaski – goaskki /koąskii – kuäskii/ täti (äitiä vanhempi) sm smm bisma – bismma /pisma – piisma/ piispa st stt astat – asttan /âstah(t) – ââstaan/ joutaa, ehtiä šk škk reaškit – reaškkán /rĕăškit – riäškään/ räkättää šm šmm šušmi – šušmmi /šušmii – šuušmii/ kantapää šp špp rušpi – rušppi /rušpi – ruušpii/ porkkana tk tkk mátki – mátkki /mätkii – määtkii/ matka tm tmm fátmi – fátmmi /fätmii – fäätmii/ syli 6.4. Tyypin v/j/l + nasaali konsonanttiyhtymät (KA III – KA II) ibm imm áibmu – áimmu /ajmuu – aajmmuu/ ilma idn inn suoidni – suoidni /sŭĕjnii – suojnnii/ heinä, ruoho igŋ iŋŋ vuoigŋa – vuoiŋŋa /vŭĕjŋa – vuojŋŋa/ henki (’spirit’ ja ’breath’) lbm lmm čalbmi – čalmmi /čâlmii – čâlmmii/ silmä ldn lnn suoldni – suolnni /sŭĕlnii – suolnnii/ kaste lgŋ lŋŋ algŋa – alŋŋa /âlŋa – ââlŋŋa/ ien vdn vnn sávdni – sávnni /sävnii – säävnnii/ sauna vdnj vnnj lavdnji – lavnnji /lâvn^jii - lââvn^jn^jii/ turve 6.5. Tyypin r + nasaali konsonanttiyhtymät (KA III – KA II) rbm rpm čorbma – čorpma /čorma – čoorpma/ nyrkki rdn rtn bárdni – bártni /pärnii – päärtnii/ poika rdnj rtnj skurdnji – skurtnji /skurn^jii – skuurtn^jii/ vätys, heittiö rgŋ rkŋ goargŋut – goarkŋun /kŏărŋuuh(t) – kuarkŋuun/ mennä ylämäkeen / vastavirtaan 6.6. Konsonanttiyhtymät, joiden ensijäsen on k (KA III – KA II) kc vcc gakcut – gavccun /kâkcuuh(t) – kââvhcuun/ kiivetä kč včč čakča – čavčča /čâkča – čââvhča/ syksy ks vss uksa – uvssa /uksa – uuvssa/ ovi kš kšš dikšut – divššun /tikšuuh(t) – tiivššuun/ hoitaa kst vstt teaksta – teavstta /t’ĕăksta – t’iävstta/ teksti kt vtt okta – ovtta /okta – oovhta/ yksi 6.7. Kolmen konsonantin yhtymät (KA III – KA II) isk iskk Duiska – Duiskka /t’ujska – t’uujska/ saksa ist istt máistit – máisttán /mäjstiih(t) – määjstään/ maistaa mšk mškk limški – limškki /limškii – liimškii/ rääsy nst nstt goansta – goanstta /k’ŏănsta – k’uansta/ konsti, keino rst rstt Girste – Girstte /k’irste – k’iirste/ Kirsti stm stmm ástmá – ástmmá /ästmää – äästmää/ astma vsk vskk hávski – hávskki /hävskii – häävskii/ hauska vst vstt návstu – návsttu /navstuu – naavstuu/ vaja Konsonantinvahvennuksen vaikutus: astev. vahvennus infinitiivi – prees. yks1p imperatiivi kaks2p (merk.) đđ đ > đ'đ oađđit – oađán oađ'đi nukkua ll l > l'l fállat – fálan fál'li tarjota mm m > m'm njammat – njaman njam'mi imeä nn n > n'n mannat – manan man'ni mennä rr r > r'r jearrat – jearan jear'ri kysyä ss s > s's bassat – basan bas'si pestä šš š > š'š viššat – višan viš'ši viitsiä vv v > v'v njuovvat – njuovan njuov'vi teurastaa hp b > hpp rahpat – raban rahppi avata ht đ > htt boahtit – boađán boahtti tulla hk g > hkk juhkat – jugan juhkki juoda hc z > hcc báhcit – bázán báhcci jäädä hč ž > hčč báhčit – bážán báhčči ampua pm m > bm doapmat – doaman doabmi kiirehtiä tn n > dn čatnat – čanan čadni sitoa tnj nj > dnj botnjat – bonjan bodnji vääntää kŋ ŋ > gŋ čákŋat – čáŋan čágŋi kömpiä sisään dj j > ddj vuodjit – vuoján vuoddji ajaa Liite B. Nominitaivutusmallit. 1. Vokaalivartaloiset nominit yks mon yks mon yks mon Nom guolli guolit mánná mánát giehta gieđat Gen guoli guliid máná mánáid gieđa gieđaid Lok guolis guliin mánás mánáin gieđas gieđain Ill guollái guliide mánnái mánáide gihtii gieđaide Kom guliin guliiguin mánáin mánáiguin gieđain gieđaiguin Ess guollin mánnán giehtan yks mon yks mon yks mon Nom biergu bierggut reive reivvet belko belkkot Gen bierggu biergguid reivve reivviid belkko belkkuid Lok bierggus biergguin reivves reivviin belkkos belkkuin Ill birgui biergguide reivii reivviide belkui belkkuide Kom biergguin biergguiguin reivviin reivviiguin belkkuin belkkuiguin Ess biergun reiven belkon yks mon yks mon Nom sápmelaš sápmelaččat ođđaset ođđaseappot Gen sápmelačča sápmelaččaid ođđaseappo ođđaseappuid Lok sápmelaččas sápmelaččain ođđaseappos ođđaseappuin Ill sápmelažžii sápmelaččaide ođđasebbui ođđaseappuide Kom sápmelaččain sápmelaččaiguin ođđaseappuin ođđaseappuiguin Ess sápmelažžan ođđaseabbon 2. Konsonanttivartaloiset nominit yks mon yks mon Nom gávpot gávpogat bivttas biktasat Gen gávpoga gávpogiid biktasa biktasiid Lok gávpogis gávpogiin biktasis biktasiin Ill gávpogii gávpogiidda biktasii biktasiidda Kom gávpogiin gávpogiiguin biktasiin biktasiiguin Ess gávpogin bivttasin yks mon yks mon Nom boaris boarrásat boađus bohtosat Gen boarrása boarrásiid bohtosa bohtosiid Lok boarrásis boarrásiin bohtosis bohtosiin Ill boarrásii boarrásiidda bohtosii bohtosiidda Kom boarrásiin boarrásiiguin bohtosiin bohtosiiguin Ess boarisin boađusin yks mon yks mon Nom beana beatnagat buoret buorebut Gen beatnaga beatnagiid buorebu buorebuid Lok beatnagis beatnagiin buorebus buorebuin Ill beatnagii beatnagiidda buorebui buorebuidda Kom beatnagiin beatnagiiguin buorebuin buorebuiguin Ess beanan buorebun 3. Supistuvat is-nominit yks mon yks mon Nom njálggis njálgát fális fál'lát Gen njálgá njálgáid fál'lá fál'láid Lok njálgás njálgáin fál'lás fál'láin Ill njálgái njálgáide fál'lái fál'láide Kom njálgáin njálgáiguin fál'láin fál'láiduin Ess njálggisin fálisin 4. Muuntovartaloiset u-nominit yks mon yks mon Nom nuorvvu nurvot boazu bohccot Gen nurvo nurvuid bohcco bohccuid Lok nurvos nurvuin bohccos bohccuin Ill nurvui nurvuide bohccui bohccuide Kom nurvuin nurvuiguin bohccuin bohccuiguin Ess nuorvvun boazun 5. Epäsäännöllisesti taipuvat substantiivit yks mon yks mon Nom olmmoš olbmot almmái albmát Gen olbmo olbmuid albmá albmáid Lok olbmos olbmuin albmás albmáin Ill olbmui olbmuide albmái albmáide Kom olbmuin olbmuiguin albmáin albmáiguin Ess olmmožin almmájin 6. Epäsäännöllisesti taipuvat pronominit 6.1. Persoonapronominit yks1p yks2p kaks1p kaks2p mon1p mon2p Nom mun don moai doai mii dii Gen mu du mun'no dudno min din Lok mus dus mun'nos dudnos mis dis Ill munnje dutnje munnuide dudnuide midjiide didjiide Kom muinna duinna muinnuin dudnuin minguin dinguin Ess munin dunin mun'non dudnon minin dinin 6.2. Demonstratiivi- ja interrogatiivipronominit yks mon yks mon yks mon Nom dat dat mii mat gii geat Gen dan daid man maid gean geaid Lok das dain mas main geas geain Ill dasa daidda masa maidda geasa geaidda Kom dainna daiguin mainna maiguin geainna geaiguin Ess danin manin geanin Liite C. Verbitaivutusmallit. 1. Astevaihteluverbit (prees.) yks kaks mon yks kaks mon 1p geahčan gehčče geahččat vuolggán vulge vuolgit 2p geahčat geahččabeahtti geahččabehtet vuolggát vuolgibeahtti vuolgibehtet 3p geahččá geahččaba gehččet vuolgá vuolgiba vulget kielt geahča vuolgge (prees.) yks kaks mon 1p doalvvun dolvo doalvut 2p doalvvut doalvubeahtti doalvubehtet 3p doalvu doalvuba dolvot kielt doalvvo (pret.) yks kaks mon yks kaks mon 1p gehččen geahčaime geahčaimet vulgen vulggiime vulggiimet 2p gehččet geahčaide geahčaidet vulget vulggiide vulggiidet 3p geahčai geahčaiga gehčče vulggii vulggiiga vulge kielt geahččan vuolgán (pret.) yks kaks mon 1p dolvon doalvvuime doalvvuimet 2p dolvot doalvvuide doalvvuidet 3p doalvvui doalvvuiga dolvo kielt dolvon 2. Kolmitavuiset verbit (prees.) yks kaks mon yks kaks mon 1p muitalan muitaletne muitalit beroštan beroštetne beroštit 2p muitalat mutaleahppi muitalehpet beroštat berošteahppi beroštehpet 3p muitala muitaleaba muitalit berošta berošteaba beroštit kielt muital beroš (pret.) yks kaks mon yks kaks mon 1p muitalin muitaleimme muitaleimmet beroštin berošteimme berošteimmet 2p muitalit muitaleidde muitaleiddet beroštit berošteidde berošteiddet 3p muitalii muitaleigga muitaledje beroštii berosteigga beroštedje kielt muitalan beroštan 3. Kaksivartaloiset verbit (prees.) yks kaks mon yks kaks mon 1p čohkkán čohkkájetne čohkkát láven lávejetne lávet 2p čohkkát čohkkábeahtti čohkkábehtet lávet lávebeahtti lávebehtet 3p čohkká čohkkába čohkkájit láve láveba lávejit kielt čohkká láve (prees.) yks kaks mon 1p liikon liikojetne liikot 2p liikot liikobeahtti liikobehtet 3p liiko liikoba liikojit kielt liiko (pret.) yks kaks mon yks kaks mon 1p čohkkájin čohkkáime čohkkáimet lávejin láviime láviimet 2p čohkkájit čohkkáide čohkkáidet lávejit láviide láviidet 3p čohkkái čohkkáiga čohkkájedje lávii láviiga lávejedje kielt čohkkán láven (pret.) yks kaks mon 1p liikojin liikuime liikuimet 2p liikojit liikuide liikuidet 3p liikui liikuiga liikojedje kielt liikon 4. Verbi leat (prees.) yks kaks mon (pret.) yks kaks mon 1p lean letne leat ledjen leimme leimmet 2p leat leahppi lehpet ledjet leidde leiddet 3p lea leaba leat lei leigga ledje kielt leat lean partis. perf.: leamaš ~ leamašan 5. Kieltoverbi yks kaks mon 1p in ean eat 2p it eahppi ehpet 3p ii eaba eai Liite D. SANASTO addit – attán antaa ahkásaš ikäinen ahte että ain yhä aitto nyt, -pa, -pä, -han, -hän ala päälle albma oikea, aito, kunnon albmi – almmi taivas alde päällä, -ltä ale älä (kieltoverbin yks2p imperatiivi) alit – aliha, # = sininen allat – allaga, #alla korkea allergiija – allergiija allergia almmái – albmá mies amas – apmasa, # = vieras, outo amma nu? eikö niin? Anár – Anára Inari asehaš – asehačča, #asehis ohut (litteistä esineistä) aski – askki syli as'sái – as'sá, #as'sás paksu (litteistä esineistä) astat – asttan ehtiä, joutaa áddet – ádden ymmärtää áddjá – ádjá isoisä áhčči – áhči isä áhkku – áhku isoäiti áibbas aivan áidi – áiddi aita áidna ainoa áigá kauan sitten áigi – áiggi aika áigut – áiggun aikoa áiti – áitti aitta ákšu – ákšu kirves álddagas – álddagasa salama áldu – álddu vaadin álggos aluksi, ensin álgit – álggán alkaa álki – álki, #álkis helppo álo aina ámbulansa – ámbulanssa ambulanssi árrat aikaisin árrat – árrada, #árra varhainen ártet – ártega, #ártegis erikoinen, outo ássat – ásan asua ástmá – ástmmá astma ášši – ášši asia (astevaihteluton!) áŧestit – *áŧestan ahdistaa ávki – ávkki hyöty badjánit – badjánan kohota badjedilli – badjedili paimentolaisporonhoito badjel yli badjeolmmoš poronhoitaja bahá – bahá, #bahás paha; vihainen (koira) bahča – bahččaga, # = pahanmakuinen, karvas baicce sen sijaan bajábealde yläpuolella bajil päällepäin bajimus – bajimusa ylin, ylimmäinen ballat – balan (+ lok.) pelätä jtak bargat – barggan työskennellä, tehdä (työtä tms.); pyrkiä bargobáiki työpaikka bargu – barggu työ bassat – basan pestä bastil – bastila, #bastilis terävä -bat -kos, -kös (kysyvä liitepartikkeli) batnit – banán kehrätä bábir – báhpára paperi báddi – bátti naru, nauha bádji – báji paja báhcit – bázán jäädä báhkka – báhka paketti báhkket – báhkken pakata, paketoida báidi – báiddi paita báiki – báikki paikka báitit – *báittán paistaa (auringosta) bálddas vieressä, -stä bálddis – báldá pallas báldii viereen bálggis – bálgá polku bálkestit – bálkestan heittää, viskata bárdni – bártni poika, nuori mies bárgut – bárggun parkua; huutaa (lokeista tms.) bárru – báru aalto bátni – báni hammas bávččas – bákčasa kipu; kipeä beaivi – beaivvi päivä; aurinko beaivit päivällä; päivisin beakkán – beakkána, #beakkánis kuuluisa beal puoli (kellonaikaa ilmaistaessa) bealde puolella, -lta beallai puolelle bealli – beali puoli beallji – bealji korva beana – beatnaga koira bean'na – beanna kynä beannot puolitoista beaŋka – beaŋkka penkki bearaš – bearraša perhe bearjadat – bearjadaga perjantai beassat – beasan päästä beas'si – beassi tuohi beavdi – beavddi pöytä ben'ne – benne penni bensiidna – bensiinna bensiini beroštit – beroštan välittää bidjat – bijan laittaa, panna biđget – biđgen rikkoa, hajottaa biđus – biđđosa poronkäristys biebmu – biepmu ruoka biel'lu – biellu (soiva) kello biergu – bierggu liha bihttá – bihtá pala, palanen Biret–Iŋgá – -Iŋggá naisen nimi birra ympäri(-llä,-ltä); jstak asiasta, jtak koskien bivttas – biktasa vaate bivval – bivvala, #bivvalis lauha boađus – bohtosa tulos boagán – boahkána vyö boagustit – boagustan nauraa boahtte seuraava, ensi (ajan ilmauksissa) boaris – boarrása, #boares vanha boasta – boastta posti boazoalmmái poromies boazoolmmoš poronhoitaja boazu – bohcco poro bodni – botni pohja; (harv.) alakerta boradit – boradan syödä (ateria) borgemánnu – -mánu elokuu borramuš – borramuša ruoka borranmiella ruokahalu borrat – boran syödä borvet – borven pöyhiä, penkoa botnjat – bonjan vääntää bovdna – bovnna (iso) mätäs buhtis – buhttása, #buhtes puhdas buktit – buvttán tuoda bumpet – bumpen pumpata buohcat – buozan sairastaa buohcceviessu sairaala buohcci – buohcci potilas buohkat (mon.) kaikki (ihmisistä) buoidi – buoiddi, #buoiddes lihava; (subst.) kiinteä rasva, läski buolaš – buollaša pakkanen buollit – buolán palaa buorre – buori, # = hyvä buot kaikki; (superlatiivin yhteydessä) kaikkein buozus sairaana bures hyvin bures boahtin tervetuloa busir – busira pusero bus'sá – bussá kissa buvri – buvrri kömmänä, puura buvssat (mon.) housut ceaggát – ceaggán olla pystyssä, törröttää ciellat – *cielan haukkua (koirasta) coahki – coagi, #coages matala (vedestä) coggat – cokkan sujauttaa, panna jhkin; pukea (vaate); tunkea cubborássi korte cuoŋománnu – -mánu huhtikuu cuoppu – cubbo sammakko čađa läpi čaibmat – čaimman nauraa čakča – čavčča syksy čakčamánnu – -mánu syyskuu čakčat syksyllä; syksyisin čalbmi – čalmmi silmä čatnat – čanan sitoa čábbát kauniisti čáhci – čázi vesi čáhppat – čáhppada, #čáhppes musta čáhppesmuorji variksenmarja čáihni – čáihnni pisama čájehit – čájehan näyttää čákŋat – čáŋan kömpiä (jostain läpi, sisään), mennä sisään (esim. pienestä oviaukosta) čála – čállaga kirjoitus čál'li – čál'li sihteeri čállit – čálán kirjoittaa čáppis – čábbá, #čáppa kaunis čárvet – čárven puristaa (kerran) čárvut – čárvvun puristaa, puristella čeabi – čeahpáha kaula čeahci – čeazi setä (isää nuorempi) čeahppi – čeahpi, #čeahpes taitava čiegus – čihkosa, # = salainen, kätketty čielggas – čielgasa, #čielga selvä čieŋal – čiekŋala, #čiekŋalis syvä čierostuddat – čierostuttan tehdä itkua čierrut – čierun itkeä čieža – čieža seitsemän čihččet – čihččeda seitsemäs čikŋa – čiŋa koriste, koriste-esine čiŋadit – čiŋadan koristautua čoaggit – čoakkán kerätä čoalli – čoali suoli čoavji – čoavjji vatsa, maha čogas – čohkasa, #čohka terävä (päästä, kärjestä, ei reunasta) čohkánit – čohkánan istuutua čohkkát – čohkkán istua čuoččastit – čuoččastan nousta seisomaan čuoččat seisaalla čuodjat – *čuojan soida čuođát – čuođáda sadas čuođi – čuođi sata čuohppat – čuohpan leikata čuoigat – čuoiggan hiihtää čuorbi – čuorbbi, #čuorbbes taitamaton, tunari čuorpmas – čuorbmasa (jää)rae čuorvut – čuorvvun huutaa čuovvut – čuovun seurata čuožžut – čuoččun seistä čurvet – čurven huutaa (kerran) dadjat – dajan sanoa dahkat – dagan tehdä dakkár – dakkára sellainen dalán heti dalle silloin dan vuoro sillä kertaa, sillä erää danin siksi danin go siksi että, siksi koska daŋas – dakŋasa varpu das'sá ... sitten, siitä asti (ajan ilmauksissa) dat – dan se; (puhek.) hän datte silti, siitä huolimatta davás pohjoiseen dá tässä dábálaččat tavallisesti dábálaš – dábálačča, # = tavallinen dáfus jkun suhteen, jssak suhteessa dáhttut – dáhtun tahtoa, haluta dáidit – dáiddán taitaa dál nyt dálá nykyinen, tämänhetkinen dálki – dálkki sää dálkkas – dálkasa lääke dállu – dálu talo dálostallat – dálostalan asua, pitää taloa dáŋket – dáŋken tankata dáppe täällä dárbbašit – dárbbašan tarvita dárkilit tarkasti dát – dán tämä dávda – dávdda tauti dávjá usein dávvir – dávvira tavara Dáža – Dáža Norja dáža – dáža norjalainen (ihminen) de kyllä (vahvistava myönt. partikkeli) deadja – deaja tee deaivat – deaivvan tavata, kohdata; osua; sattua, tapahtua sattumalta dearbmi – dearpmi törmä dearvvahallat – dearvvahalan tervehtiä (toisiaan) dearvvas – dearvasa, # = terve Deatnu – Deanu Teno (joennimi) deattán – deattána painajainen dehálaš – dehálačča, # = tärkeä deike tänne dieđusge tietysti, tietenkin diehppi – diehpi tupsu diehtit – dieđán tietää dieppe siellä (missä sinä olet) diet – dien se (joka on sinulla) dievas – dievvasa, # = täysi dihto tietty dihtor – dihtora tietokone dii – din te (ei kahdesta) diibmá viime vuonna diibmu – diimmu kello dikšut – divššun hoitaa dilli (olo)tila dimis – dipmása, #dipma pehmeä diŋga – diŋgga esine divrras – divrasa, # = kallis doaččis – doažžása, #doaččes hiljaa virtaava (vedestä, joesta) doahput – doabun tarttua (useisiin esineisiin), ottaa kiinni (useita) doai – dudno te (kaksi) doallat – doalan pitää (kiinni tms.) doalvut – doalvvun viedä doapmat – doaman kiiruhtaa doarggistit – doarggistan täristä, väristä doarvái tarpeeksi doavttir – doaktára lääkäri dohko sinne dohppet – dohppen tarttua (kerran), ottaa kiinni (yksi) doidit – doiddán huuhtoa dolastallat – dolastalan pitää nuotiota dolin muinoin dolla – dola tuli dol'let – dol'len tarttua kiinni; suunnata, lähteä jhkin suuntaan dološ – doloža, # = muinainen don – du sinä doppe siellä dorski – dorskki turska dot – don tuo (tuolla etäällä) dovdat – dovddat tuntea duđavaš, # = tyytyväinen duhtat – duđan tyytyä duhtavaš – duhtavačča, # = tyytyväinen duodji – duoji käsityö duohkái taakse duohken takana, takaa duohta – duođa, # = tosi duol'let dál'le silloin tällöin duol'lu – duollu tulli duorastat – duorastaga torstai duorššas – duoršasa, # = litteänaamainen, lättänaamainen duot – duon tuo (tuolla) duottar – duoddara tunturi, tundra, vuoret dus sinulla dušše vain duš'ši – dušši turhuus, joutava asia, tyhjänpäiväisyys dutkat – dutkkan tutkia eadni – eatni äiti eahkes illalla eahket – eahkeda ilta eahki – eagi setä (isää vanhempi) eal'li – eal'li eläin eallit – ealán elää eallu – ealu (poro)elo, tokka eambbo enemmän eamit – eamida vaimo eana – eatnama maa (ei valtio) eanu – edno eno eará muu easkká äskeinen (vain attrib.) ehtemas – ehtemasa juolukka erenomáš – erenomáža, # = erityinen eret pois fal vain (ei ’only’) fal'lehit – fal'lehan hyökätä falli – fali, #falis nopea fanas – fatnasa vene fargga kohta, pian; nopeasti fas taas; puolestaan fasti – fastti, #fasttes huono (ilma); iljettävä, hyvin ruma fálaldat – fálaldaga tarjous fális – fál'lá valas fállat – fálan tarjota fápmu – fámu voima fárta – fártta vauhti fáruhit – fáruhan varoa fárus mukana feaskkir – feaskára eteinen feber – febera kuume fertet – ferten täytyä (olla pakko) fierbmi – fierpmi verkko figgat – fikkan pyrkiä fiilu – fiillu viila fioleahtta – fioleahta, # = violetti fiskat – fiskada, #fiskes keltainen fitnat – finan käydä funet huonosti fuolla – fuola huoli fuotni – fuoni, #fuones huono gahččat – gahčan pudota gaikut – gaikkun kiskoa, repiä gal kyllä (vahvistava myönt. partikkeli) galgat – galggan täytyä gal'le – galli montako gal'lestallat – gal'lestalan (+ obj.!) vierailla, käydä kylässä galmmas – galbmasa, #galbma kylmä garas – garrasa, #garra kova garrasit kovasti, kovaa garvit – garvván kiertää gaskavahkku – gaskavahku keskiviikko gaskii väliin gaskkas välissä, -stä gassat – gassaga, #gassa paksu (ei litteistä esineistä) gavjjat (mon.) pöly gáddi – gátti ranta gáddit – gáttán luulla gádjut – gájun pelastaa gáfestallat – gáfestalan juoda kahvia gáffe – gáfe kahvi gáhkku – gáhku kakku gáhttu – gáhtu katto gákti – gávtti lapintakki gálbi – gálbbi vasikka gálvu – gálvvu tavara gáma – gápmaga kenkä gámmir – gámmira makuuhuone gánda – gándda poika gárdi – gárddi aitaus, erit. poroaita gártat – gárttan joutua gárvvis – gárvása, #gárvves valmis gárži – gáržži, #gáržžes kapea gáskkestit – gáskkestan puraista gávccát – gávccáda kahdeksas gávcci – gávcci kahdeksan gávdnat – gávnnan löytää gávdnot – gávdnon löytyä gávnnit (mon.) vuodevaatteet gávpegas – gávpegasa kauppias gávpi – gávppi kauppa gávpot – gávpoga kaupunki gávppašit – gávppašan käydä kauppaa; käydä ostoksilla gázzi – gácci seurue; perhekunta; porukka -ge -kin geađgi – geađggi kivi geahčadit – geahčadan katsella (ympärilleen tms.) geahčai luo, luokse (kotiin) geahččat – geahčan katsoa, katsella geahčen luona (kotona), luota (kotoa) geahči – geaži kärki, pää (’end’) geaidnu – geainnu tie geardi – gearddi kerta geargat – gearggan ehtiä (ajoissa); saada valmiiksi, keretä (työstä tms.) geassemánnu – -mánu kesäkuu geassi – geasi kesä geassit kesällä; kesäisin geassit – geasán vetää geasuhit – geasuhan houkutella geavŋŋis – geavgŋá suuri koski, köngäs geažes kuluttua (ajasta) -ges puolestaan, vuorostaan giđđat keväällä; keväisin gieddi – gietti kenttä gielda – gieldda kunta gielis – giellása vale gielká – gielkká kelkka gierdavaš – gierdavačča, # = kärsivällinen gieskat hiljattain, vähän aikaa sitten gievdni – gievnni ämpäri; (kahvi)pannu gievkkan – gievkkana keittiö gievra – gievrra, #gievrras vahva gii – gean kuka giitu kiitos gilli – gili kylä girdnu – girtnu kirnu girjái – girjá, #girjás kirjava girji – girjji kirja gitta kiinni; jhkin saakka -go -ko, -kö (kysyvä liitepartikkeli) go kun; kuin goabbá – goappá kumpi goahti – goađi kota goallut – goalun palella goalmmát – goalmmáda kolmas goarrunmašiidna ompelukone goarrut – goarun ommella goas koska, milloin goaski – goaskki täti (äitiä vanhempi) goaskin – goaskima kotka gobmi – gopmi kummitus gohppa – gohpa kuppi gohttá – gohtá leivos, viineri goikkis – goikása, #goike- kuiva goit kuitenkin; ainakin goittotge kuitenkin; ainakin gokčat – govččan peittää; sulkea (ikkuna, ovi tms.) gokko missä kohden, missä (täsmälleen) golbma – golmma kolme golgat – *golggan valua, vuotaa golggotmánnu – -mánu lokakuu gollat – *golan kulua (ajasta, rahasta, yms.) gol'li – golli kulta gonagas – gonagasa kuningas gopmánit – gopmánan kaatua kumoon, ylösalaisin gorostat – gorostaga ommel, ompelulanka gorut – goruda vartalo gos missä, -stä govččas – gokčasa peitto, peite govdat – govdaga, #govda leveä guđát – guđáda kuudes guhká kauan guhkki – guhki, #guhkes pitkä guhkkin kaukana guhtta – guđa kuusi guktot – guktuid (mon.) molemmat guldalit – guldalan kuunnella gullat – gulan kuulla gul'lot – gul'lon kuulua gulul hiljaa, hitaasti guohca – guohccaga, # = mätä, pilaantunut guoibmi – guoimmi puoliso; avopuoliso; kumppani guokte – guovtti kaksi guolli – guoli kala -guoras ääressä, -stä, laidassa, -sta guorus – gurrosa, #guoros tyhjä guos'si – guossi vieras guovddáš – guovddáža keskus guovdu keskellä guovlalit – guovlalan vilkaista, kurkistaa guovlat – guovllan kurkata, kurkistaa guovttá kahden, kahdestaan guovtte beale kahta puolta guovvamánnu – -mánu helmikuu gurput – gurppun kantaa -gurrii ääreen, laitaan gurut – guruha, # = vasen gussa – gusa lehmä gusto näköjään -han -han, -hän hálbi – hálbbi, #hálbbes halpa háleštit – háleštan jutella hálidit – hálidan haluta hállat – hálan puhua hárve harvoin hávil kerralla, yhdellä kertaa hávvi – hávi haava headju – heaju, #heajos heikko, huono Heahttá – Heahtá Hetta (paikannimi) Heandarat miehen nimi (Henrikki) heargi – hearggi porohärkä hearvái – hearvá, #hearvás huvittava heasta – heastta hevonen heittot – heittoga, #heittogis heikko, huono hildu – hildu hylly hirbmat – hirbmada, # = hirveä, hirmuinen hirsa – hirssa hirsi hivsset – hivssega vessa hoavda – hoavdda johtaja holga – holgga vave, poikkipuu (verkkojen kuivaamiseen tms.) hui hyvin, erittäin, varsin huikit – huikkán huutaa huikkádit – huikkádan huudahtaa hukset – huksen rakentaa (talo, rakennus) idja – ija yö iđ'đes aamulla iđit – iđida aamu ieš alddes itse asiassa iešguđetlágan – -lágana, # = monenlainen, erilainen iežas (hänen) oma ihkku yöllä; öisin ihttin huomenna ikte eilen illu – ilu ilo irgi – irggi poikaystävä; sulhanen isit – isida aviomies iskat – iskkan koettaa (kädellä tms.) issoras – issorasa, # = hirveä, kamala, pelottava ivdnái – ivdná, #ivdnás jkun värinen ivdni – ivnni väri ja ja -jahkásaš -vuotias jahki – jagi vuosi jal'la – jalla, #jallas hullu jaskat – jaskada, #jaskes hiljainen jaskkodit – jaskkodan hiljetä já jaa, vai niin jáffut (mon.) jauhot jáhkka – jáhka takki jáhkkit – jáhkán uskoa jállu – jálu, #jálus rohkea, peloton jápmit – jámán kuolla jávkkehit – jávkkehan kadota (nopeasti, yllättäen tms.) jávri – jávrri järvi jearahit – jearahan kysellä jearrat – jearan kysyä jeđ'đet – jeđ'đen lohduttaa jienádit – jienádan äännähtää jierbmái – jierbmá, #jierbmás järkevä jietna – jiena ääni jietnadit – jietnadan ääntää, äännähtää jitnosit ääneen jo jo joatkit – joatkkán jatkaa joavdat – joavddan päästä perille, ehättää johtil – johtila, #johtilis nopea johtu kulkeminen, liike johtui liikkeelle jokŋa – joŋa puolukka jos jos juhkat – jugan juoda julla – jula jylinä, jyminä juo kyllä; jo juoga – juoidá jotakin juogus – juhkosa jaos juohke joka (‘every’) juoigat – juoiggan joikata juolgi – juolggi jalka juos jos juovlamánnu – -mánu joulukuu juovlaruohtta – juovlaruohta jouluaatto jurddašit – jurddašan ajatella juvla – juvlla rengas kafea kahvila kansliija – kansliija kanslia kás'sa – kássa laatikko kilo – kilo kilo kilobealle – kilobeale puoli kiloa kursa – kurssa kurssi lađas – lađđasa nivel lahka lähellä lahkonit – lahkonan lähestyä lasi lisää lasihit lisätä lasta – lastta lehti latnja – lanja huone lavdnji – lavnnji turve láđ'đi – láđ'đi verka láđis – láđđása, # = lempeä láhtterátnu matto láhtti – láhtti lattia láibi – láibbi leipä láibut – láibbun leipoa láigolaš – láigolačča vuokralainen lássa – lása lasi; ikkuna lássaliinnit (mon.) verhot láttu – láddo lampi lávet – láven olla tapana, ”ruukata” lávlla – lávlaga laulu lávlut – lávllun laulaa lávvardat – lávvardaga lauantai leabbut – leappun levitellä leahkastit – leahkastan aukaista, avata (ovi tms.) leaibi – leaibbi leppä leat – lean olla leat fuolas olla huolissaan leat ilus olla iloinen leat oidnosis olla näkyvissä lebbet – lebben levittää liekkas – lieggasa, #liegga lämmin lihkkat – lihkan herätä lihkolaš – lihkolačča, # = onnellinen lihtti – lihti astia liigi liika(a) liikebiktasat (mon.) alusvaatteet liiki – liikki iho liikká (jostain, siitä) huolimatta, siltikin, kuitenkin liikot – liikon (+ ill.) pitää jstak liiva – liivva liivi linis – litnása, #litna pehmeä listu – listtu luettelo, lista livvadit – *livvadan maata (sorkkaeläimistä yms.) loddi – lotti lintu logát – logáda kymmenes logi – logi kymmenen lohkat – logan sanoa; lukea; laskea; pitää jnak loktet – lokten nostaa lonuhit – lonuhan vaihtaa (jotain johonkin toiseen) lossat – lossada, #lossa (~ #los'ses) raskas, painava luddet – ludden halkaista luhtte luona, luota luoddut – luottun halkoa luohkká – luohká mäki luoikat – luoikkan lainata luoitit – luoittán laskea (alas); laskeutua; päästää (irti) luomi – luopmána hilla, lakka luoppal – luobbala järvi joen varrella luossa – luosa lohi lusa luokse maid myös; mitä maiddái myös maidege [ei] mitään makkár – makkára, # = millainen manin miksi mannan viime (ajan ilmauksissa) mannat – manan mennä maŋimus, # = viimeinen maŋis perässä (takanapäin), -stä maŋŋá jälkeen; myöhemmin maŋŋái perään maŋŋebárga – maŋŋebárgga tiistai maŋŋel jälkeen masá melkein, miltei mašiidna – mašiinna kone Máhtte – Máhte miehen nimi (Matti) máhttit – máhtán osata máilbmi – máilmmi maailma máksit – mávssán maksaa mánnu – mánu kuu; kuukausi máŋga monta máŋggalágan – máŋggalágana, # = monelainen máŋgii monesti márfi – márffi makkara márgariidna – márgariinna margariini mátki – mátkki matka meahcci – meahci asumaton alue, erämaa, ”metsä” mearka – mearkka merkki mearkut – mearkkun merkitä (merkillä) mearra – meara meri mearridit – mearridan määrätä; päättää (tehdä jtak) measta melkein meattá ohi menddo liian miehtat – mieđan myöntyä miehtá pitkin mieiganstuollu – mieiganstuolu nojatuoli mielde mukana, mukaan miella – miela mieli; tuuli, mieliala miel'li – mielli (jyrkkä) rantatörmä, jokitörmä miessemánnu – -mánu toukokuu miessi – miesi vasa mii – man mikä mii – min me (ei kahdesta) mo miten, kuinka moadde – moatti muutama moai – mun'no me (kaksi) moarsi – moarsi tyttöystävä; morsian moddját – moddján hymyillä mohkki – mohki mutka mohtor – mohtora moottori mojohallat – mojohalan hymyillä morihit – morihan havahtua muđui muuten muhto mutta muhtumin joskus, toisinaan muhtun – muhtuma joku muitalit – muitalan kertoa muitit – muittán muistaa mun – mu minä muohtu – muođu poski; (monikossa myös:) kasvot muorji – muorjji marja muorra – muora puu muoŧŧá – muoŧá täti (äidin nuorempi sisar) naba entä, entäpä nagadit – nagadan kyetä, jaksaa namma – nama nimi nanus – nannosa, #nana luja, kestävä nágget – nággen inttää, väittää vastaan náhkki – náhki nahka návet – náveha navetta nealgut – nealggun nähdä nälkää, tulla (hyvin) nälkäiseksi niehku – niegu uni nieida – nieidda tyttö nisojáffut vehnäjauhot (mon.) nisoláibi – nisoláibbi pulla nissut – nisun niistää nisu – nissona nainen njammat – njaman imeä njáhkat – njágan hiipiä njálbmi – njálmmi suu njálggis – njálgá makeinen njálggis – njálgá, #njálgga hyvänmakuinen njárga – njárgga niemi njávgut – *njávggun naukua njávkkadit – njávkkadan silittää, silitellä (kädellä) njealját – njealjáda neljäs njeallje – njealji neljä njiedjat – njiejan laskeutua (rinnettä tms.) njoahcudit – njoahcudan hidastaa njoallut – njoalun nuolla njoammil – njoammila jänis njoarostit – njoarostan heittää suopunkia njoarrat – njoaran kaataa (nestettä) njuiket – njuiken hypätä njuikut – njuikkun hyppiä njukčamánnu – -mánu maaliskuu njunni – njuni nenä; nenäke (maankohoumassa) njuoskkas – njuoskasa, #njuoska märkä njuovčča – njuokčama kieli (‘tongue’) njuovvat – njuovan teurastaa nohkastit – nohkastan nukahtaa (äkkiä); nukkua (hetki) nohkat – *nogan kulua; loppua nohkkat – nohkan nukahtaa; (harv.) nukkua nu niin nubbi – nuppi toinen nugo niin kuin, kuten nummir – nummira numero nuolastit – nuolastan riisua (äkkiä, nopeasti tms.) nuollat – nuolan riisua nuorra – nuora, # = nuori nuorvvu – nurvo nuha nuov'vebáddi – -bátti hamppuköysi, -naru o oi oabbá – oappá sisar oađđinlatnja makuuhuone oađđit – oađán nukkua oaggut – oakkun onkia oahpahallat – oahpahalan opetella oahpaheaddji – oahpaheaddji opettaja oahpahit – oahpahan opettaa oahpis – oahppása, #oahpes tuttu oahppat – oahpan oppia oaidnit – oainnán nähdä oainnat näet (partikkeli) oaivi – oaivvi pää (’head’) oalle varsin, sangen oanehaš – oanehačča, #oanehis lyhyt oapman – oapmana uuni oarpmealle – oarpmeale naisserkku oastit – oasttán ostaa oažžut – oaččun saada obbalággá – obbalákká umpisuoli odne tänään ođas – ođđasa, #ođđa uusi ođđajagimánnu – -mánu tammikuu ohcat – ozan etsiä Ohcejohka – Ohcejoga Utsjoki oidnot – oidnon näkyä ojá vai niin okta – ovtta yksi oktii kerran oktiibuot yhteensä okto yksin olgeš – olgeša, # = oikea (vs. vasen) ollege [ei] ollenkaan, lainkaan ollesolmmoš aikuinen ollis – ol'lása, #olles koko(nainen); aikuinen ollu (+ mNom) paljon olmmoš – olbmo ihminen olus [ei] juurikaan, paljonkaan oppa koko (= ‘entire’) oránša – oránšša, # = oranssi ore – ore ori orrunlatnja olohuone orrut – orun asua; olla (aloillaan tms.); vaikuttaa joltakin ortnet – ortnega järjestys orustit – orustan pysyhtyä otne tänään ovccát – ovccáda yhdeksäs ovcci – ovcci yhdeksän ovdal ennen ovdalgo ennen kuin ovddas edessä, -stä ovddeš – ovddeža, # = entinen ovddit – ovddibu edellinen ovdii eteen rabas – rahpasa, # = avoin rahpat – raban avata rastá poikki rašši – raši, #rašeš arka, (vähän) kipeä ravda – ravdda reuna rádjai johonkin saakka ráfálaš – ráfálačča, # = rauhallinen ráfot – ráfon rauhoittua ráhkadit – ráhkadan valmistaa, tehdä (jokin esine, ruokaa, tms.) ráhkis – ráhkkása, # = rakas ráhppa – ráhpa rappu, porras ráigi – ráiggi reikä ránis – rátnása, #ránes harmaa rán'njá – ránnjá naapuri rássi – rási ruoho, heinä; kukka rátnu – ránu raanu ráv'vet – ráv'ven neuvoa rehkenastit – rehkenasttán laskea (‘to count’) reive – reivve kirje riegádanbeaivi – -beaivvi syntymäpäivä riegádit – riegádan syntyä riehpu - riebu raukka, parka riekta oikein rihča – rihččaga, # = kitkerä riika – riikka valtio rikkis – riggá, # = rikas riŋget – riŋgen soittaa (puhelimella) riš'ša – rišša tulitikku; rikki roggi – rokki kuoppa; uoma, jokilaakso rohtu – rođu lehto; ryteikkö ropmi – romi, #romes ruma rotnu – ronu maho vaadin ruhta – ruđa raha ruohttat – *ruohtan juosta (nelijalkaisista) ruoksat – ruoksada, #rukses punainen ruoksát – ruoksán näkyä, olla punaisena, “punottaa” ruoksi – ruovssi tuumi, vedin (utareissa) ruoktot kotiin; takaisin ruoktu – ruovttu koti ruoná – ruoná, # = vihreä ruovdi – ruovddi rauta ruovgat – *ruovggan roukua (poron ääntelystä) ruovttoluotta takaisin ruškat – ruškada, #ruškes ruskea ruški – ruškki ruska ruvssodit – ruvssodan punastua, tulla punaiseksi sabet – sabeha suksi sadji – saji paikka, sija salla – sala syli sarrit – sarrida mustikka savnnjašit – savnnjašan pudistella, ravistella sáhka – sága juttu, puhe, puheenaihe, kerrottava sáhttit – sáhtán voida (olla mahdollista), saattaa sáidi – sáiddi sei sákta – sávtta mehu sámil – sámmála sammal sápmelaš – sápmelačča saamelainen Sápmi – Sámi Lappi sápmi – sámi saame(lainen), saame- sávdni – sávnni sauna sávza – sávzza lammas seaggi – seakki, #seakka ohut (ei litteistä esineistä) seahkka – seahka säkki, pussi sealgádit – sealgádan antaa selkään, rökittää seamma sama seammalágan – seammalágana, # = samanlainen seammás samassa, saman tien seaŋga – seaŋgga sänky seavdnjat – seavdnjada, #sevdnjes pimeä seavvit – seaván vilkuttaa sieđga – sieđgga paju siessá – siesá täti (isän sisar) sihtat – siđan pyytää sii – sin he (ei kahdesta) siida – siidda siita, porokylä silba – silbba hopea silki – silkki silkki Sirbmá – Sirpmá Sirma (paikannimi) Sire naisen nimi (Siiri) sisa sisään, sisälle siskkobealde sisäpuolella siste sisällä, -ltä skadjá – skajá venevaja skábmamánnu – -mánu marraskuu skáhpi – skábi pihlaja skáhppe – skáhpe kaappi skálla – skála kalina, kilinä skállat – *skálan kalista, kilistä skibir – skihpára kaveri skier'ri – skierri vaivaiskoivu skurbat – skurbban kopeloida skuvla – skuvlla koulu smávis – smáv'vá, #smávva hyvin pieni, pikkuinen smiehttat – smiehtan miettiä snuolga – snuolgga räkä soahki – soagi koivu soai – sudno he (kaksi) sof'fá – soffá sohva sohka – soga suku sohkar – sohkkara sokeri sokta – sovtta vaahto solon – solona hammastikku somá – somá, #somás mukava, hauska sotnabeaivi – soatnabeaivvi sunnuntai son – su hän spiidni – spiinni sika stál'la – stálla talli stereot stereot stoahkat – stoagan leikkiä stoarbma – stoarpma myrsky stohpu – stobu talo, mökki studeanta – studeantta opiskelija stuhkka – stuhka palanen, kappale stuŋgehit – stuŋgehan rynnätä kimppuun stuollu – stuolu tuoli stuoris – stuor'rá, #stuorra suuri stuorrut – stuorun suureta, kasvaa isommaksi suhkat – sugan soutaa suhtadit – suhtadan kiukutella suhttat – suhtan suuttua suohkat – suohkada, #suhkkes sakea, tiheä suohtas – suohttasa, # = mukava, hauska suoidnemánnu – -mánu heinäkuu suoli salaa suolu – sul'lo saari suonjar – suotnjara säde Suopma – Suoma Suomi suoskat – suoskkan pureskella suovasbiergu savuliha surbmit (mon.) suurimot suvrris – suvrása, #suvrra hapan šaddat – šattan kasvaa; tulla joksikin; joutua šaldi – šalddi silta šat enää šearrat – šearrada, #šer'res kirkas šear'rát – *šear'rán loistaa, paistaa kirkkaasti šiega – šiega, # = kiltti, hyvätapainen šiehttat – šiehtan sopia; mahtua šillju – šilju piha šleađgut – *šleađggun välkkyä šlundut – šlunddun masentua šukkuláde – šukkuláde suklaa šuohkkit – šuohkán huokailla šuvva – šuva kohina, suhina šuvvat – *šuvan kohista, suhista telefonnummir puhelinnumero telefovdna – telefovnna puhelin televišuvdna – televišuvnna televisio tente – tentte tentti turista – turistta turisti uhcci – uhci, #uhca pieni ujostallat – ujostalan ujostella uksa – uvssa ovi universitehta – universitehta yliopisto un'ni – unni, #unna pieni ustit – ustiba ystävä vahkku – vahku viikko vaikko vaikka varas – varrasa, # = tuore varra – vara veri váháš vähän váhnemat (mon.) vanhemmat váiban, #váiban väsynyt (oik. partis. perf. verbistä váibat) váibat – váibban väsyä váile vaille (kellonaikaa ilmaistaessa) váivi, #váivves ikävä, vaivalloinen váldit – válddán ottaa válljet – válljen valita váralaš – váralačča, # = vaarallinen várra kai, varmaankin várri – vári vaara, vuori, tunturi várta – vártta vartti, neljännestunti vástidit – vástidan vastata váttis – váddása, #váttes ~ #váttis vaikea vázzilit – vázzilit lähteä kävelemään vázzit – váccán kävellä; käydä (koulua tms.) veadjit – veaján jaksaa; voida (hyvin, huonosti, tms.) veahčir – veahčira vasara veahkehit – veahkehan auttaa veahkki – veahki apu veajuheapmi voimaton veal'lát – veal'lán maata vejolaš – vejolačča, # = mahdollinen vel vielä velá vielä ver'rát – ver'ráha veräjä viđát – viđáda viides viehka melko, aika viehkat – viegan juosta (kaksijalkaisista) vielgat – vielgada, #vilges valkoinen viellja – vielja veli vielppis – vielpá koiranpentu vierru – vieru tapa viessu – viesu talo viežžat – vieččan hakea vihtta – viđa viisi viimmat viimein vilbealle – vilbeale miesserkku visot kaikki vis'sa kai, varmaankin visti – vistti asunto viššal – viššala, #viššalis ahkera, viitseliäs viššat – višan viitsiä Vulleš (suvun nimi) vulobealde alapuolella vulos alas vulosguvlui alaspäin vuoddját – vuoddján lähteä ajamaan vuodja – vuoja voi; (ei-kiinteä) rasva vuodjit – vuoján ajaa vuoigŋat – vuoiŋŋan hengittää vuoiŋŋastit – vuoiŋŋastan levätä vuojehit – vuojehan ajaa (takaa, edellään) vuokta – vuovtta hius vuolde alla, alta vuolgga – vuolgaga lähtö vuolgit – vuolggán lähteä, mennä vuolimus – vuolimusa alimmainen, alin vuolla – vuola olut vuollái alle vuollegaš – vuolegačča, #vuollegis matala (ei vedestä) vuolšut – *vuolššun tulehtua vuoni – vuotnáma anoppi vuordit – vuorddán odottaa vuorru – vuoru vuoro vuos vielä; ensin vuossárga – vuossárgga maanantai vuos'su – vuossu palje, palkeet vuostá vastaan vuostá – vuosttá juusto vuosttas ~ vuosttaš ensimmäinen vuoš'šat – vuoššan keittää vuot taas vuovdi – vuovddi metsä vuovdi – vuovdi myyjä vuovdit – vuovddán myydä ________________________________ [1] “Pitkän” ja “lyhyen” kaksoiskonsonantin eroa ei merkitä pohjoissaamen kirjakielessä. Tässä opetusmonisteessa käytettään merkkiä ' (kuten sanassa guos'si) “pitkän” kaksoiskonsonantin merkkinä. Huomaa, että tavallisessa kirjoituksessa tällaisten sanojen yNom ja yGen kirjoitetaan samalla tavoin, vaikka ääntämisessä onkin ero!